Kukkakaalikeitto kuin unelma

Mitä tulee, jos kukkakaalisosekeitto viimeistellään tryffeliöljyllä ja parmesaanilla? Ainakin tällä kertaa siitä tuli niin hyvä keitto, että ihan itsekin häkellyin. Ruokaseuralaiseni tiivisti omat ajatuksensa sanoen, että ”tämähän menisi jo hienostoravintolassakin”. Ehkä niinkin. Itse asiassa tämä keitto sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Se on mitä ihanin alkuruoka juhlavammalle aterialle, mutta yhtä lailla se on ihan täydellinen pääruoka, jos tekee mieli samettista sosekeittoa. Tällä kertaa se nautittiin kotikeittiössä lounassoppana.

Tryffeli-parmesaani-kukkakaalisosekeitto

pääruoaksi 4-5:lle

alkuruoaksi 6-7:lle

loraus oliiviöljyä

1 suuri tai 2 pientä sipulia

2 valkosipulinkynttä

2 puikulaperunaa (tai mitä vain jauhoista perunalajia)

1 reilun kokoinen kukkakaali

1 l vettä

2 kana-annosfondia

aavistus mustapippuria

2 dl paksumpaa ruokakermaa

2 dl raastettua parmesaania

Viimeistelyyn:

persiljasilppua

parmesaanilastuja

tryffeliöljyä

mustapippuria

1.

Kuori ja silppua sipulit. Huuhtele ja paloittele kukkakaali. Kuori ja kuutioi perunat.

2.

Kuumenna pinnoitettu kattila ja lorauta siihen oliiviöljyä (sitä meni ehkä noin 2 rkl verran). Kuullota sipulit öljyssä. Lisää perunat ja jatka kuullotusta. Lisää vielä kukkakaalin nuputkin ja pyörittele kaikki sekaisin vielä hetken kuullotellen.

3.

Lisää vesi ja fondit sekä aavistus pippuria (ihan vain pari kolme pyöräytystä myllystä). Anna keiton kiehua, kunnes kasvikset ovat kunnolla pehmenneet. Tämä vie n. 15-20 minuuttia.

4.

Raasta parmesaani karkeaksi raasteeksi. Keiton kiehuessa voit valmistella myös keiton koristeet jo valmiiksi annostelua odottamaan, eli silppua persiljaa lautaselle tai kippoon, ja sekoita siihen parmesaanilastuja. Minä höyläsin juustolastut ihan perunankuorimaveitsellä. Itse raastettu ja höylätty parmesaani on monin verroin parempaa, kuin valmiiksi käsitellyt ja pussitetut.

5.

Lisää ruokakerma, ja kiehauta. Lisää myös parmesaaniraaste ja kiehuttele sen aikaa, että juusto sulaa keiton sekaan. Maista onko suolaa sopivasti, ja lisää tarvittaessa (minä en kaivannut tähän lisäsuolaa).

6.

Soseuta keitto. Siirsin kypsän keiton teräskattilaan (jotta pinnoitettu kattilani ei kärsisi) ja soseutin siinä keiton sauvasekoittimella. Voit ihan hyvin käyttää myös blenderiä. Jos keitto tuntuu liian ohuelta, suurusta keitto helposti vaalealla Maizenalla. Minä en käyttänyt suurustetta, vaan tällä setillä tuli heti valmiiksi sopivan paksuinen soppa. Jos taas keitosta tulee liian paksua, lisää vähän vettä, kanalientä tai kermaa. (Jos vettä, niin muista tarkistaa maku, ettei keitto laimennut liikaa!)

7.

Annostele keitto lautasille, ja laita keiton keskelle persilja-parmesaanilastu-keko. Tiputtele keon ympärille tryffeliöljyä joko ohuiksi koristekiemuroiksi tai -täpliksi.

8.

Keitto oli kyllä kaunis jo näinkin, mutta minusta tuntui, että jotakin vielä puuttui. Niinpä pyöräytin vielä kevyet mustapippurit keiton pinnalle. Bingo! Nyt olin tyytyväinen.

Tyytyväinen oli myös suuni. Tämä oli uskomattoman ihanaa keittoa. Samettisen pehmeää, mutta silti makumaailmaltaan rikasta. Kaunista myös. Sekin on tärkeä pointti, koska ensinhän sitä syö aina silmillään. Kaiken muun hyvän lisäksi tämä keitto on myös hyvin edullista.