Aurinkoisen päivän avokadopasta

Terveiset aurinkoiselta rannikolta, Andalusiasta! On se ilimoja pidellyt. Maaliskuu meni aika pitkälle sateita pidellessä, muutaman erinimisen myrskyn pyyhkäistessä tästä läpi. Pullistellen esittäytymässä kävivät ainakin Jana-, Konrad- ja Laurence-myrskyt. Taisivat täällä piipahtaa vielä Martinho ja Nuriakin. No, puolensa näissäkin, käyttövesivarannot kasvoivat. Ulkoilmaelämä (se yksi oleellinen asia, mitä täältä haetaan) tapahtuikin sitten sateiden rakoja ennustellessa. Uloskin toki pääsimme, jopa kuivin jaloin, joskin myrskyisimpien tuulien aikana oli parasta pysytellä suojassa mm. kaatuvilta puilta ja taivaalta lennelleiltä mm. palmuista irronneilta kappaleilta. Kokemus se oli tämäkin ajanjakso.

Vaan voi sitä onnen päivää, kun lopulta näihin oloihin poikkeuksellisen pitkä sisäruokintakausi oli ohi. Patio ja oma piha tuntuivat maailman parhailta paikoilta, keittiö ei niinkään. No, mieluinen sekin on, varsinkin pari vuotta sitten tehdyn keittiörempan jälkeen. Ennen tuota remonttia oli hellakin niin hitaalla käyvä, että esim. aamiaismunia paistaakseen sai hellan levyn kääntää päälle heti herättyään, jotta levy olisi tarpeeksi kuuma siinä kohti, kun appelsiinit on puristettu mehuiksi ja on aika valmistaa varsinainen aamiainen. Uusi ihana liesi puolestaan toimii kuin unelma. Tällaisen aurinkoisen patiopäivän avokadopastankin sain uuden lieden äärellä kokonaisuudessaan ihan vartissa valmiiksi. Keitin ainoastaan pastan, muut ainekset valmistuivat kulhossa pastan kiehuessa. Aah, ihanaa!

 

 

Hetkessä valmis avokadopasta

2:lle

 

180 g pastaa (tässä tagliatellea)

keitinvettä, suolaa ja keittoaika pakkauksen ohjeen mukaan

 

3 rkl oliiviöljyä

1 valkosipulinkynsi

suolaa

mustapippuria

1 kahvilusikallinen chilihiutaleita

1 dl parmesaania

2 ihanasti kypsää avokadoa

½ suuresta sitruunasta (tai yksi pieni)

½ dl pastan keitinvettä

 

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valmistele sillä välin muut ainekset kulhossa. Muista pestä avokadot, ettei veitsen mukana kulkeudu ruokaan kutsumattomia pöpöjä.

Kaada kulhoon oliiviöljyä, ja raasta tai purista sen sekaan yksi valkosipulinkynsi. Lisää joukkoon maun mukaan suolaa ja mustapippuria, sekä kahvilusikallinen chilihiutaleita. Voit toki käyttää myös tuoretta chiliä, mutta ensimmäistä kertaa korvasin sen näillä hiutaleilla (kun tuoretta ei nyt ollut), ja taidan tehdä niin jatkossakin. Raasta joukkoon vielä parmesaani. Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Halkaise avokadot, irrota kivi ja lusikoi avokadon lihat siihen samaan kulhoon. Purista avokadoille sitruunan mehua. Sörssää sitruunaiset avokadot haarukalla tai survimella haluamaasi soseutuspisteeseen. Minä tykkään, kun avokadomössö ei ole liian siloista. Notkista seos pastan keitinvedellä, jota muuten kannattaa ottaa talteen vähän reilumminkin sen varalta, jos pastan sekoitusvaiheessa tarvitaan lisänotkistusta. Myös oliiviöljyä voi lorauttaa vielä tuossakin vaiheessa.

Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, mustapippuria ja chiliä. Valuta pasta ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää avokadoseos pastan joukkoon. Sekoita, annostele ja nauti.

 

 

Niin ihanaa, ja mukavan raikasta, mutta silti riittävästi särmää omaavaa ruokaa. Se maistui aivan erityisen ihanalta (lopultakin) aurinkoisena päivänä pation markiisin suojassa nautittuna.

 

 

Laitoin myös pöytämausteeksi chilihiutaleita, mustapippuria ja parmesaania. Ihan täydellistä.

 

 

Täällä Espanjassa meillä tulee syötyä tosi paljon avokadoja. Lähiruoka aina best. En niitä tokikaan ihan joka päivä syö, mutta ehkä joka toinen tai viimeistään joka kolmas päivä kuitenkin. Jos ei muuten (esim. salaateissa), niin sitten ihan vain loistavana leivänpäällisenä. Joko viipaleina, tai nopeasti haarukalla sitruunan ja oliiviöljyn kanssa tahnaksi survottuna. Avokadosta on moneksi.

 

 

 

 

 

Mitähän tästäkin tulee -uunifetapasta kanalla

 

Tämä pastaruoka syntyi tilanteesta, kun kotoa löytyi kanaa ja fetaa, mutta muutoin jääkaappi näytti aika ilmavalta. No, tomaattisäilykkeitä ja jotain pastaa meillä on aina kuivakaapissa. Pohdiskelin hetken ääneen, että voisikohan näistä aineksista syntyä kanalla rikastettua uunifetapastaa. Epäilytti kovasti, etenkin kun ajattelin laiskuuttani heittää kanat vuokaan ihan raakana. Mies kannusti vieressä, että anna mennä vaan. Mitähän tästäkin tulee, tuumin. Hyvää siitä tulee, sanoi mies. Uskalsin kokeilla. Mies oli oikeassa.

Kauniiksi tätä valmista pastaruokaa ei voi kuvailla, mutta harvemminpa muulloinkaan voi uunifetapastaa kauniiksi sanoa. Sotkuiseltahan se tuppaa aina siinä vaiheessa näyttämään, kun kaikki ainekset on lopulta sekoitettu. Ei anneta sen häiritä, maku ratkaisee. Yleensä ulkonäköasia on korjattavissa muutamalla silmänlumeeksi heitetyllä tuoretomaatinpalalla ja yrteillä. No sitä tuoretomaattiakaan ei nyt ollut, joten yrteillä mentiin. Niillä yrteillä, mitä sattui tuoreena olemaan. Se oli korianteri. Keksi itse jotain muuta, kunhan vain ne koristeetkin ovat makumaailmaltaan tähän ruokaan sopivia, ja ennen kaikkea syötäviä.

 

 

Uunifeta-kanapasta

2-3:lle

 

250 g pastaa (koska löytyi juuri sen verran conchiglie rigate -pastaa )

vettä (pastan keittämiseen)

suolaa (kiehuvaan veteen niin, että vesi maistuu merivedeltä)

 

300 g kanan sisäfileitä (nämä olivat hunaja-pippuri -marinoituja)

1 tlk (400 g) kuorittuja tomaatteja

aavistus suolaa

isompi aavistus mustapippuria

kuivattua basilikaa rennolla ranteella

1 pkt fetaa (tämä oli Pirkka Parhaat 200 g pkt)

2 rkl oliiviöljyä

chilihiutaleita maun mukaan

pari lusikallista pastan keitinvettä

yrttejä (löytyi korianteria)

 

Laita uuni lämpenemään 225 C -asteiseksi.

 

Suikaloi kanat ja asettele suikaleet uunivuoan reunoille. (Jos käytät marinoimatonta kanaa, muista maustaa se vähintäänkin suolalla ja pippurilla.) Poista feta pakkauksestaan ja laita se vuoan keskelle. Tyhjennä tomaattitölkin sisältö kanojen ja fetan väliin. Mausta tomaatit suolalla, mustapippurilla ja kuivatulla basilikalla. Pirskottele oliiviöljyä kaikkien ainesten päälle. Heittele sekaan chilihiutaleita makusi mukaan. (Voit käyttää myös esim. tuoretta punaista chiliä, jota minä laittaisin tähän määrään maksimissaan puolikkaan chilin verran.) Laita vuoka 225 C uuniin 25-30 minuutiksi.

Keitä sillä välin valintasi mukaista pastaa pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on sopivan kypsää, ota kahvikupillinen keitinvettä talteen ja kaada loput keitinvedet lävikön läpi pois. Älä huuhtele pastaa.

Ota vuoka uunista ja tarkista, että kanat ovat kypsiä, ja että niiden makukin on kohdillaan.

 

 

Lisää vuokaan pari lusikallista pastan keitinvettä, ja sekoita kaikki vuoan ainekset keskenään haarukkaa ja lusikkaa apuna käyttäen. Tässä kohti se sitten tapahtuu, tomaattien punainen väri laimenee muihin aineksiin sekoittuessaan. Konstit ovat nyt monet. Jos kaapista löytyy vaikka muutama kirsikkatomaatti, lohko ne koristeeksi. No ei löytynyt. Yrtit ovat aina hyvä lisä, ja tällä kertaa minulla sattui olemaan tuoretta korianteria.

 

 

Sillä mentiin. Asiansa ajoi sekin, ja hyvin ajoikin. Basilika olisi tietysti tomaatin kanssa luontevin vaihtoehto. Toisaalta korianteri toi makuun mukavaa lisäsärmää. Siis jos korianterin mausta pitää. Minä pidän, kovasti.

 

 

Tämä uunifeta-kanapasta oli itse asiassa niin hyvää, että tästä määrästä säästyi vain ihan todella pienet kahvilautasannokset seuraavan päivän välipalaksi. Suurimman osan vuoan sisällöstä me kaksi pistelimme nautinnolla suihimme heti tuoreeltaan. Oli ihan pakko.

 

 

Kanakeitolta maistuva kanakeitto

Sattuipa taas niin, että aioin tehdä ruoaksi ihan jotain muuta, kuin mitä sitten lopulta teinkään. Olin ostanut kanan paistileikkeitä tarkoituksenani tehdä netistä bongaamaani meksikolaista kanakeittoa, ja se oli vielä kyseisen päivän aamupäivälläkin tarkoitukseni. Sitten kävi niin, että lähdinkin pitkän pakkasjakson jälkeen ensimmäistä kertaa päiväkausiin kauan kaivatulle päiväkävelylle. Onnistuin vielä jotenkin ennen ja jälkeen kävelyn haahuilemaan niin, että yhtäkkiä huomasin kellon olevan jo vaikka ja mitä. Kaivoin sitten pikapikaa meksikolaisen kanakeiton ohjeen esiin. Sitä lukiessani totesin, että no way, nyt on liian monimutkainen resepti. Ohjeen mukaan raaka-aineita siirreltiin erilaisia välivaiheita varten kattilasta pois ja taas sinne takaisin muutamaan kertaan. Mitä pidemmälle ohjetta pääsin, sen vakuuttuneemmaksi tulin, että josko kuitenkin kokeilisin sitä joskus paremmalla ajalla. Sillä hetkellä halusin vain kanakeittoa, ja äkkiä sittenkin. Pikainen tsekkaus kaappien sisältöön, ja tällainen soppa löytämistäni raaka-aineista sitten syntyi.

 

 

Kirkaslieminen kanakeitto

4:lle

 

1 rkl oliiviöljyä

1 pieni sipuli

3 valkosipulinkynttä

2 porkkanaa

6 pienehköä perunaa

1 l kuumaksi kiehautettua vettä

2 kana-annosfondia (kasvisfondikin käy)

2 rkl kuivattua persiljaa

2-3 laakerinlehteä

10 maustepippuria

400 g maustamattomia kanan paistileikkeitä

½ sitruuna

½ punttia korianteria (koska sitä minulla oli, mutta persilja olisi ainakin yhtä hyvä)

 

Ota kanan paistileikkeet huoneenlämpöön puoli tuntia ennen kokkauksen aloittamista. Kuori ja silppua sipulit. Kuori, huuhtele ja kuutioi porkkanat ja perunat. Kuullota sipulisilppua pinnoitetussa kattilassa oliiviöljyssä. Lisää parin minuutin päästä myös valkosipulisilppu sekä porkkanat ja perunat. Jatka kuullottamista muutaman (3-5) minuutin ajan.

Keitä vesi kasvisten kuullottuessa, se käy kätevästi vedenkeittimellä. Kaada kuuma vesi kattilaan kasvisten sekaan. Lisää fondit ja muut mausteet.

Jotta kanan paistileikkeet kypsyvät yhtä aikaa, tarkista, että ne ovat suunnilleen samankokoisia (nämä olivat). Käytä tarvittaessa veistä. Kun liemi kasviksineen ja mausteineen taas kiehuu, lisää sinne samaan kattilaan myös kanan paistileikkeet. Keitä 20 minuuttia.

Tarkista kanojen kypsyys. Kun kanatkin ovat kypsiä, nosta ne hetkeksi yksi kerrallaan (jotta mahtuu paremmin käsittelemään) kattilasta vadille. Riivi kanat kahdella haarukalla suupaloiksi, ja palauta riivityt kanat takaisin kattilaan.

Purista sekaan puolikkaan sitruunan mehu, ja kiehauta keitto taas porisevaksi. Tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa (tähän ei tarvinnut lisätä). Viimeistele yrttisilpulla. Korianteri jakaa mielipiteitä, minä sitä rakastan. Se antaa kivasti särmää. Tuoretta persiljaa minulla ei silloin ollut, mutta sehän toimii myös aina ja joka paikassa.

 

 

En osaa sanoin kuvata, kuinka ihanalta ja lempeän maukkaalta tämä kirkaslieminen kanakeitto maistui. Paahdettu leipä oli sille hyvä toveri.

 

 

Kermojen ja juustojen puuttuessa oli tämä keitto myös varsin kevyttä. Silti se oli täynnä aitoja makuja, sisältäen vain hyvää tekeviä ainesosia. Söimme sitä kahtena päivänä, hymy huulilla sitä vielä toisenakin päivän lusikoiden.