Old Boy BBQ - korealaisittain Helsingissä

Eräitä Helsingin reissujemme kohokohtia on käydä tutustumassa meille uusiin ravintoloihin. Toki sieltä on löytynyt myös joitakin lempiravintoloita, joihin palaamme mielellään uudelleenkin. Erityisen kiva on käydä ruokailemassa sellaisessa ravintolassa, jollaista ei omalta paikkakunnalta löydy. Tämänkertaista matkaa suunnitellessani bongasin vasta pari viikkoa ennen matkamme ajankohtaa avatun korealaisen ravintolan nimeltään Old Boy BBQ (Ludviginkatu 3-5). Onneksemme onnistuimme saamaan sieltä pöydän.

Korealainen keittiö oli minulle ennen tätä vierailua aika vieras. Olin toki joskus tehnyt ruokaa korealaisen ohjeen mukaan, aidoilla korealaisilla (tuliaiseksi saaduilla) mausteilla maustaen. Tuo kokemus oli niin hyvä, että oli helppo innostua tästä ravintolatulokkaasta. Halusin pureutua tarkemmin korealaiseen keittiöön, ja nyt siihen oli mahdollisuus. Ravintolaan saavuttuamme oli helppo havaita, että tulimme oikeaan paikkaan. Teemaa tukeva sisustus on myös osa ruokailun nautintoa, ja tässä ravintolassa oli huolella ja taiten tehty sisustus. Se kertoi sitoutumisesta liikeideaan. Odotusarvo vain kasvoi, ennen kuin pääsimme edes ruokalistoja tutkimaan.

Asiantunteva ja opastava palvelu on sitä tärkeämpää, mitä vierasperäisempi ravintola on. Meidän tarjoilijamme oli paitsi ystävällinen, myös avulias ja innokas perehdyttämään meitä tähän meille uuteen ruokakulttuuriin. Saimme hyvän tietopaketin tarjolla olevista ruokalajeista, ja niiden yhdistelystä sopivaksi kokonaisuudeksi. Toki tarjolla oli valmiiksi suunniteltuja menujakin, mutta koska ruokalistaa netistä etukäteen tutkaillessamme olimme jo löytäneet itseämme eniten kiinnostavat lajit, pysyttelimme niissä. Näin etenkin, kun tarjoilijalta saamamme lisätiedot noista ruokalajeista vain vahvistivat mielenkiintoamme. Mutta ennen niitä oli aperitiivin aika. Raikasta hedelmäsakea, tosin kuvassa on jo puoliksi juotu sellainen. Melkein unohdin ottaa kuvan, kun kaikki näkemäni vei mukanaan.

Tässä vaiheessa olin jo rekisteröinyt myös tarjolla olevat ruokavälineet (lusikka ja syömäpuikot), ja hiukan huolestuin. Mitähän tästäkin tulee? Olen toki aiemminkin syönyt puikoilla, mutta tunnustan niiden kertojen olleen säälittäviä esityksiä. No, hitaasti hyvä tuli. Kuulimme kyllä, että haarukka ja veitsikin olisi saatavilla, mutta päätimme, että näillä mennään. Ruokailun edetessä tuntui puikkojen käsittelykin koko ajan helpommalta. ”Harjoitus tekee mestarin”, mutta siihen mestaruuteen on osaltani vielä matkaa. Niin ja sanotaanhan sitä myös, että ”yrittänyttä ei laiteta”.

Halusimme kumpikin maistaa paria erilaista alkuruokaa, joten päätimme jakaa ne.  Ensimmäiseksi pöytään kannettiin Dumplings-osiosta Porsaankylki - karamellisoitu shalotti -mandut sekä niille sopivaa dippikastiketta. Maukasta, herkullista! Kastike luonnollisesti täydensi makunautinnon.

Seuraavaksi jaoimme korealaisen pannukakun (katkarapu, kalmari, siianmäti, soija-vihersipulirelissi). Pannukakku oli leikattu neljään osaan, mikä helpotti annoksen jakamista. Pannukakun jaksaa toki syödä yksinäänkin, mutta silloin ei muita alkupaloja tarvita. Näin siis, jos tarkoituksena on syödä kunnon pääruoka. Ai että oli hyvää!

Alkuruoat huuhtelimme alas lasillisella raikasta ja pirteää valkoviiniä, Glimmerschiefer Riesling Feinherb. Se sopi yllättävän hyvin näille korealaisen keittiön ruokalajeille.

Pääruokavalintamme oli OLDBOY BBQ, joka valmistetaan vähintään kahdelle. Valitsimme lihaversion (kuvepaisti, porsaankylki, vasikanposki), ja lihat tuotiin tarjolle pienen pöytäkokoisen grillin päällä. Grilli oli tarkoitettu lähinnä pitämään lihasiivut lämpiminä. Ja olihan se nyt kiva yksityiskohta myös.

Lihojen lisukkeena oli sen seitsemää sorttia dippejä ja maustekastikkeita. Kippojen sisältö käytiin kyllä tarjoilijan toimesta läpi, mutta eihän se tieto kauan päässä pysynyt. Arvuuttelimmekin sitten niiden sisältöä lähinnä maistelemalla. Mieleen jäi tietysti kimchi, ja kimchi-hollandaise. Erityisen paljon pidin BBQ-päärynästä, ja retikka oli myös makuuni aivan ehdottomana annosten raikastajana.

Lihojen ja dippien lisäksi pöytään kannettiin eksoottisen näköinen rasia, joka oli kuin koru. Kannen alta paljastui riisiä. Pöytään tuotiin myös kulhollinen pieniä salaatinlehtiä, jotka osoittautuivat itse asiassa kaiken senkertaisen syömisen perustaksi.

Meitä opastettiin valitsemaan salaatinlehden päälle proteiini tarjolla olevista lihoista. Lihan päälle lusikoimme sattumanvaraisesti eri kastikkeita ja hiukkasen riisiäkin. Ja sitten vain salaatin reunoista kiinni, ja ääntä kohti.

Pääruoalle halusimme punaviiniä, ja päädyimme tilaamaan tarjoilijan meille suosittelemaa Riojan viiniä Alegre Valgañón. Hyvä valinta jälleen kerran.

Tosi hauskaa näpertelyä tämä sormiruoka. Lihaisakaan bbq-versio ei tuntunut lainkaan yliraskaalta, kun salaatti oli niin merkittävässä roolissa. Jaksoimme syödä kaikki lihat. Tosin paria viimeistä lihasiivua tuputtelimme ensin toinen toisellemme, kunnes kerroin miehelle, että jos hän ei syö viimeisiä lihapaloja, tulee niille paha mieli. Meni läpi.

Olipahan setti. Enää piti arvuutella vain jälkiruokia, jotka monesti jätän väliin. Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikin näytti mielenkiintoiselta, kun niitä puolihuolimattomasti naapuripöydästä tirkistelin. Syötävä jälkiruoka tuntui nyt kuitenkin ylivoimaiselta, ja mieli teki sitä minun perinteistä ja yleisintä valintaa, espressoa kera sopivan avecjuoman. Ajattelin ensin, että espressoa ei ole tarjolla, koskapa sitä ei näkynyt listalla. Hieman häpeillen ja kuiskaten kysäisimme kuitenkin tuon juoman perään. Minkä sitä mielihaluilleen tekee? No, olihan sitä saatavilla. Ja oi miten kiva olikaan saada espresso konjakkeineen tällaisissa teemaan sopivissa pikkukipoissa, eikä niissä tavallisissa. Tämäkin asia oli ajateltu loppuun asti! Näin tuli meille myös tunne, että kysymyksemme ei sitten niin tahditon tainnut ollakaan.

Aterian lopussa huomasimme, että ravintola olikin syödessämme täyttynyt ääriään myöten. Menimme sinne nimittäin niin varhain, että olimme ihan ensimmäiset vieraat sinä iltana. Olimme niin keskittyneitä ruokailemiseen, että emme lainkaan huomanneet ympärillämme tapahtuneita muutoksia. Havahduimme mukavaan säpinään vasta, kun oli aika pyytää lasku. Sekin tuli teemalle uskollisesti näin kauniissa rasiassa.

Tämä oli totta tosiaan mielenkiintoinen makumatka Koreaan! Ihan helposti voisin tehdä toisenkin Korean matkan tuossa samassa ravintolassa. Ehkä sitten huomaisin taas uusia yksityiskohtia. Tämän ovimaalauksenkin noteerasin vasta, kun olimme jo astuneet ovesta ulos.