Muistojen jauheliha-perunalaatikko

 

Eräänä päivänä tyttäreni soitti minulle ja huomautti, että blogissani ei ole jauheliha-perunalaatikkoa. Hän aikoi valmistaa sitä perheelleen ruoaksi, ja olisi halunnut tarkistaa ohjeen blogista. Minun piti hetken aikaa kaivella muistini lokeroista, ennen kuin muistin mistä ruoasta oli kyse. Tehtävähän sitä sitten oli. Ja nyt olen hämmästynyt, kuinka olin tuon ruoan olemassaolon voinut unohtaakaan. Sitähän tein tosiaankin monet monituiset kerrat, kun lapsemme olivat vielä lapsia ja valmistin ruokaa joka ikinen päivä. Silloin tuli käytyä läpi kaikki perinteiset kotiruoat, tämä ruoka muiden muassa. Minun jauheliha-perunalaatikkoni erosi kuitenkin perinteisestä versiosta siten, että valmistin tämän ruoan aina lihaliemeen (enkä munamaitoon). Niin tein nytkin, ja ai että tulikin tätä ruokaa tehdessä ja syödessä monta ihanaa muistoa mieleen.

 

 

Jauheliha-perunalaatikko

4:lle

 

2 rkl voita

1 sipuli

400 g naudan jauhelihaa

jauhelihamaustetta

paprikajauhetta

suolaa

mustapippuria

10 perunaa (n. 800 g)

2 porkkanaa

6 dl lihalientä

2 laakerinlehteä

10 maustepippuria

 

Kuori ja silppua sipuli, ja kuullota sipulisilppu voissa. Lisää jauheliha ja paista se kauniin ruskeaksi. Mausta jauheliha jauhelihamausteella ja paprikajauheella. Rouhaise sekaan myös hieman mustapippuria ja suolaa. Muista kuitenkin, että lihaliemessä on suolaa ja liemeen tulee myös maustepippureita. Jauhelihan pitää kuitenkin maistua hyvältä jo sellaisenaankin, ja perunat joka tapauksessa häivyttävät suolaisuutta. Hyvä muistisääntö on myös se, että suolaa on aina helppo lisätä valmiiseenkin ruokaan, pois ottaminen onkin jo toinen juttu.

Kuori ja viipaloi perunat ja porkkanat. Lado ne vuokaan kerroksittain jauhelihan kanssa. Mausta perunakerrokset kevyesti suolalla ja mustapippurilla.

 

 

Lisää vuokaan lihaliemi, laakerinlehdet ja maustepippurit. Nostele lusikalla perunoita niin, että laakerinlehdet ja pippurit valuvat nesteen sekaan.

 

 

Laita vuoka 225 C asteisen uunin keskitasolle noin tunniksi. Ruoka on valmista, kun perunat ovat kypsät.

 

 

Ai että oli hyvää. Ihan sujuvasti (jostain selkärangasta vissiin) tuli esiin myös vanha tapani sörssätä perunoita liemeen.

On se vain jännä, miten joku ruoka voi herättää paljon muistoja. Tätä kotiruokaa syödessäni näin ihan elävästi mielessäni meidän lapsukaisemme siinä pöydän ympärillä. Pyrimme aina arkipäivisin syömään päivällisen yhdessä koko perheen kesken (viikonloppuisin söimme muutkin ateriat yhdessä). Ne olivat tärkeitä hetkiä, joiden aikana oli hyvän ruoan äärellä mukava vaihtaa itse kunkin päivän kuulumiset.

 

 

Kuulostaa ehkä liian hyvältä ollakseen totta, ja joskus (onneksi harvoin) kävikin niin, että me vanhemmat erehdyimme ruokailun aikana käsittelemään jotain akuuttia ongelmaa, pahimmassa tapauksessa kuulustelemaan asianomaista. Virhe! Paha virhe! Onneksi aika nopeasti opimme, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Ruokahetket oli parasta säilyttää ihan vain ruokailua, viihtymistä ja yleistä ajatustenvaihtoa varten. Muiden asioiden käsittelyyn lanseerasimme erikseen koolle kutsuttavat ”perhepalaverit”, jotka pidettiin yleensä olohuoneessa mukavasti istuen tai lojuen, käsiteltävät asiat halki jutellen. Yleensä nämä palaverit päättyivätkin onnistuneesti halauksiin. Ihania muistoja nekin.