Grillattu vesimeloni ja feta, mikä loistava makupari

Joka kesä bongaamme jonkun uuden grilliherkun. Tänä kesänä se oli grillattu vesimeloni. Grillifeta puolestaan oli meille viime kesän löytöjä. Nämä kaksi mainiota grillattavaa ovat yhdessä aivan ylivertaiset. Olemme grillanneet niitä sekä useampaa ruokalajia sisältävän aterian lisukkeeksi, että ihan vain sellaisenaan pikkuherkuksi.

Grillifetaan löytyy ohje tästä viime kesänä kirjoittamastani blogijutusta. Grillifetan tekeminen on helppoa kuin mikä, ja lopputulos vie kielen mennessään. Tai ainakin melkein.

Vesimelonin käsittely alkaa aina melonin ulkokuoren pesemisellä. Ties missä melonit ovat pyörineet, ja pintaansa likaa keränneet. Jos meloni leikataan pesemättä, kulkeutuu jokaisella veitsenviillolla pinnasta pöpöjä syötävään osaan. Pesu on pieni vaiva, mutta lopputulos sitäkin nautittavampi.

Kun meloni on pesty, leikkaa se lohkoiksi, puolikiekoiksi tai täyskiekoiksi, mikä muoto vain parhaiten grilliisi sopii. Sipaise vesimelonien pintaan kevyesti oliiviöljyä ja pyöräytä myllystä suolaa ja pippuria. Myös puristus sitruunasta sopii sekaan, muttei ole mitenkään pakollinen. Grillaa vesimeloneja muutama minuutti. Kun ne ovat saaneet rusketusraidat, on sisuskin jo taatusti kuuma. Grillattu vesimeloni pysyy lautasellakin aika kauan kuumana, poiketen monista muista grillattavista.

Tällä viikolla tein grillattuja vesimeloneja ja fetaa alkuruoaksi. Laitoin ne lautaselle rucolapedille, ja siinä homma meni hiukkasen pieleen. Olen nimittäin nyt golflomalla toisella paikkakunnalla, ja täällä lähikaupassa oli vain Ruotsista tullutta valmiiksi pestyä ja pussitettua rucolaa, joka osoittautui makuuni liian kitkeräksi. Siihen ei auttanut vedessä liotus, eikä liioin vadelmavinegretti, jolla yritin epätoivoisesti makua pehmentää. Olisi pitänyt seurata vaistoani, ja ensinnäkin olla ostamatta sitä, kun ei kerran yleensä käyttämääni kotimaista ruukkurucolaa ollut saatavilla. Viimeistään annoksia tehdessäni ja asiaa viottuani olisi minun pitänyt ymmärtää tarjota nämä melonit ihan ilman rucolaa. Jotenkin hassusti vain ajattelin, että ehkä siinä muiden makujen kera kitkeryyskin laimenee. No ei laimennut. Todettakoon kuitenkin myös, että olen ehkä hiukkasen liian kriittinen omia kokkauksiani kohtaan. Muiden syöjien ilmeistä ei ollut kitkeryyttä aistittavissa, vaikka kaiken muun lisäksi melonit oli viimeistelty suolasitruunan hippusilla.

Tuolloin pääruoaksi oli paellaa, joka kyllä sai minultakin täyden kympin, vaikka itse sanonkin. On se vain niin hyvää. Paellan ohjeen löydät tästä postauksesta.

Tänään on golfloman ensimmäinen sadepäivä. Tai oikeastaan oli, aamulla heräsimme sateen ropinaan. Se sopi minulle oikein hyvin. Neljä päivää putkeen golfia alkaa jo tuntua erinäisissä raajoissa. Nyt kuitenkin vahvasti näyttää, että taitaa tästäkin päivästä tulla kuitenkin golfpäivä. Sade loppui jo, ja aurinko yrittelee pilkistää pilvien välistä. No, ehdinpä kuitenkin tämän postauksen raapaista. Blogi on nyt tosiaankin jäänyt toissijaiseksi, mutta se lienee lomalla vähän tarkoituskin.