Paellaa Pätsyn tapaan

Ajattelen usein, että ruoanlaitto on eräänlaista taidetta. Ja kuten taiteilijoilla, on ruoan valmistajallakin lupa toteuttaa luomustansa vapaasti soveltaen ja säveltäen. Tämä pätee erityisen hyvin minun paellaani, joka ei yritäkään olla aito espanjalainen. Vahvat vaikutukset se on kylläkin saanut niiltä lukuisilta kerroilta, kun olen paellaa Espanjassa syönyt. Suosikkini on paella mixta, joka sisältää sekä meren herkkuja, että lihaa. Paitsi että se on erinomaisen hyvää, on sen syönti helpompaa kuin paella marineran, joka on hyvin merihenkinen. Ihanaa sekin.

Paella mixtan merenelävät ovat sellaisia, että minäkin osaan ne suht helposti käsitellä.  Sanon suoraan, että eksoottisimpien ja suurten ”rävittävien” (kuten minä niitä kutsun) rapujen käsittelyssä olen suorastaan säälittävä. Espanjassa seuraan aina ihaillen, kuinka paikalliset pikkulapsetkin käsittelevät uskomattoman näppärästi kaikki merenelävät, joita annoksiinsa osuu. Luulen, että se taito tulee heille äidinmaidossa. Mutta ehkäpä minäkin vielä opin, kun oikein harjoittelen. Kuorimattomien katkarapujen ja rapujuhlien rapujen kanssa kyllä pärjään, mutta muita lajeja pitää vielä hieman hioa. Kuorimattomien katkarapujenkin käsittelyn opin kunnolla vasta muutama vuosi sitten kokousmatkalla Tallinnan laivalla, kun hauska kollegani kärsivällisesti piti minulle katkarapusulkeiset. Siinä meni eräskin vati harjoitellessa, ennen kuin suoritus oli hyväksytty.

 

Miellän paellan olevan Espanjassa erityisesti sunnuntaisen rantapäivän ruokaa, ainakin paikallisille. Lomalaisille ei niin väliä, minä päivänä sitä syö.  Meillä osui kuitenkin viime sunnuntai paellapäiväksi, vaikkemme Espanjassa olleetkaan, vaan Suomen Lapissa. Aurinkokin paistoi, kuten Espanjassa ainakin. Valmistin tuolloin oman versioni paella mixtasta.  Tämän version raaka-aineet löytyvät takuuvarmasti näistä pohjoisistakin ruokakaupoista.

Valmistan paellan aina suuressa wokkipannussani. Espanjalaiset nostelisivat tälle valmistusastialle varmasti kulmiaan, mutta ei kerrota sitä heille. He valmistavat paellan laakeassa paellapannussa, jossa riisin on tarkoitus paahtua, jopa vähän palaakin pannun pintaan kiinni. Nautin suunnattomasti aidosta paellasta siellä, mutta nautin myös omasta versiostani täällä. Niin tai näin, paella ei odota syöjiä, vaan syöjät odottavat paellaa. Se on parhaimmillaan siis heti valmistuttuaan. Olen tarjonnut tätä myös monesti vierasruokana, tuolloin olen pilkkonut kaiken etukäteen ja ruskistanut broilerinkin valmiiksi. Näin itse paellan valmistus on jouhevaa. Hyvien ystävien kanssa voi seurustella vaikka kodikkaasti siinä hellan äärelläkin, samalla viiniä siemaillen.

Paellaa Pätsyn tapaan

 

Ainekset:

oliiviöljyä

n. 500 g broilerinfileitä
1 sipuli
2 paprikaa (punainen ja vihreä)
5 dl pyöreäjyväistä riisiä
7,5 dl kanalientä
2 dl vettä
hyppysellinen sahramia (laitoin 2 pss á 125 mg)
2 valkosipulin kynttä
mustapippuria
2 pss katkarapuja
1 tlk säilykesimpukoita, käytä myös osa liemestä makua antamaan
1 pkt pakastettuja kuorellisia venussimpukoita
(suolaa tarvittaessa)

Kuumenna oliiviöljy ja kypsennä siinä paloitellut (vähän isompia ja kantikkaampia paloja kuin valmissuikaleet) broilerinfileet. Jos broilerit ovat marinoimattomia, mausta kevyesti suolalla, pippurilla ja vaikkapa paprikajauheella. Lisää sipulisilppu ja kuutioidut paprikat. Lisää veitsellä murskatut valkosipulinkynnet. Hetken päästä lisää joukkoon myös riisi ja anna sen kuullottua läpikuultavaksi. Lisää nesteet, sahrami ja mustapippuria. Keitä miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Tarvittaessa lisää tilkka vettä. Paella ei saa olla liian löysää, eikä liian tönkköä. Lisää katkaravut ja simpukat. (Venussimpukat kuumennan etukäteen eri kattilassa kannen alla pienessä vesitilkassa 3-5 minuutin ajan, kunnes simpukat avautuvat. Lisään paellaan vain avautuneet simpukat. Ellet löydä kuorellisia simpukoita, laita paellaan toinenkin tölkki säilykesimpukoita.) Anna hautua sen aikaa, että kaikki on kuumaa. Tarkista suola.

 

Tämä pannullinen riittää 4-6:lle hlölle, riippuen nälästä ja muusta tarjoilusta. Meillä ei ollut alkuruokia eikä varsinaisia lisukkeita. Syöjiä oli neljä, ja jokainen taisi santsatakin. Illaksi jäi vielä kahdelle pienet hiukopala-annokset. Seuraavaan päivään paellaa ei kannata merenelävien vuoksi säilyttääkään.

 

Tätä ruokaa tehdessä ja syödessä käy aina samalla lailla... Tuoksu ja maksu vievät ajatukset Espanjaan. Seuraavaa matkaa odotellessa...