Ajattelen usein, että ruoanlaitto on eräänlaista taidetta.
Ja kuten taiteilijoilla, on ruoan valmistajallakin lupa toteuttaa luomustansa
vapaasti soveltaen ja säveltäen. Tämä pätee erityisen hyvin minun paellaani,
joka ei yritäkään olla aito espanjalainen. Vahvat vaikutukset se on kylläkin
saanut niiltä lukuisilta kerroilta, kun olen paellaa Espanjassa syönyt. Suosikkini
on paella mixta, joka sisältää sekä meren herkkuja, että lihaa. Paitsi että se
on erinomaisen hyvää, on sen syönti helpompaa kuin paella marineran, joka on
hyvin merihenkinen. Ihanaa sekin.
Paella mixtan merenelävät ovat sellaisia, että minäkin osaan
ne suht helposti käsitellä. Sanon
suoraan, että eksoottisimpien ja suurten ”rävittävien” (kuten minä niitä
kutsun) rapujen käsittelyssä olen suorastaan säälittävä. Espanjassa seuraan
aina ihaillen, kuinka paikalliset pikkulapsetkin käsittelevät uskomattoman
näppärästi kaikki merenelävät, joita annoksiinsa osuu. Luulen, että se taito
tulee heille äidinmaidossa. Mutta ehkäpä minäkin vielä opin, kun oikein
harjoittelen. Kuorimattomien katkarapujen ja rapujuhlien rapujen kanssa kyllä
pärjään, mutta muita lajeja pitää vielä hieman hioa. Kuorimattomien
katkarapujenkin käsittelyn opin kunnolla vasta muutama vuosi sitten
kokousmatkalla Tallinnan laivalla, kun hauska kollegani kärsivällisesti piti
minulle katkarapusulkeiset. Siinä meni eräskin vati harjoitellessa, ennen kuin
suoritus oli hyväksytty.
Miellän paellan olevan Espanjassa erityisesti sunnuntaisen
rantapäivän ruokaa, ainakin paikallisille. Lomalaisille ei niin väliä, minä
päivänä sitä syö. Meillä osui kuitenkin
viime sunnuntai paellapäiväksi, vaikkemme Espanjassa olleetkaan, vaan Suomen
Lapissa. Aurinkokin paistoi, kuten Espanjassa ainakin. Valmistin tuolloin oman versioni paella
mixtasta. Tämän version raaka-aineet
löytyvät takuuvarmasti näistä pohjoisistakin ruokakaupoista.
Valmistan paellan aina suuressa wokkipannussani.
Espanjalaiset nostelisivat tälle valmistusastialle varmasti kulmiaan, mutta ei
kerrota sitä heille. He valmistavat paellan laakeassa paellapannussa, jossa
riisin on tarkoitus paahtua, jopa vähän palaakin pannun pintaan kiinni. Nautin
suunnattomasti aidosta paellasta siellä, mutta nautin myös omasta versiostani täällä.
Niin tai näin, paella ei odota syöjiä, vaan syöjät odottavat paellaa. Se on
parhaimmillaan siis heti valmistuttuaan. Olen tarjonnut tätä myös monesti
vierasruokana, tuolloin olen pilkkonut kaiken etukäteen ja ruskistanut
broilerinkin valmiiksi. Näin itse paellan valmistus on jouhevaa. Hyvien
ystävien kanssa voi seurustella vaikka kodikkaasti siinä hellan äärelläkin, samalla
viiniä siemaillen.
Paellaa Pätsyn tapaan
Ainekset:
oliiviöljyä
n. 500 g broilerinfileitä1 sipuli
2 paprikaa (punainen ja vihreä)
5 dl pyöreäjyväistä riisiä
7,5 dl kanalientä
2 dl vettä
hyppysellinen sahramia (laitoin 2 pss á 125 mg)
2 valkosipulin kynttä
mustapippuria
2 pss katkarapuja
1 tlk säilykesimpukoita, käytä myös osa liemestä makua antamaan
1 pkt pakastettuja kuorellisia venussimpukoita
(suolaa tarvittaessa)
Kuumenna oliiviöljy ja kypsennä siinä paloitellut (vähän isompia ja
kantikkaampia paloja kuin valmissuikaleet) broilerinfileet. Jos broilerit ovat
marinoimattomia, mausta kevyesti suolalla, pippurilla ja vaikkapa
paprikajauheella. Lisää sipulisilppu ja kuutioidut paprikat. Lisää veitsellä
murskatut valkosipulinkynnet. Hetken päästä lisää joukkoon myös riisi ja anna
sen kuullottua läpikuultavaksi. Lisää nesteet, sahrami ja mustapippuria. Keitä
miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia. Tarvittaessa lisää tilkka vettä. Paella ei
saa olla liian löysää, eikä liian tönkköä. Lisää katkaravut ja simpukat.
(Venussimpukat kuumennan etukäteen eri kattilassa kannen alla pienessä
vesitilkassa 3-5 minuutin ajan, kunnes simpukat avautuvat. Lisään paellaan vain
avautuneet simpukat. Ellet löydä kuorellisia simpukoita, laita paellaan
toinenkin tölkki säilykesimpukoita.) Anna hautua sen aikaa, että kaikki on
kuumaa. Tarkista suola.
Tämä pannullinen riittää 4-6:lle hlölle, riippuen nälästä ja
muusta tarjoilusta. Meillä ei ollut alkuruokia eikä varsinaisia lisukkeita.
Syöjiä oli neljä, ja jokainen taisi santsatakin. Illaksi jäi vielä kahdelle
pienet hiukopala-annokset. Seuraavaan päivään paellaa ei kannata merenelävien
vuoksi säilyttääkään.
Tätä ruokaa tehdessä ja syödessä käy aina samalla lailla... Tuoksu ja maksu vievät ajatukset Espanjaan. Seuraavaa matkaa odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti