Myöhäisherännäisen lehtikaalisipsit (ja vähän pizzajuttujakin)

Viime viikolla katselin tv:stä Neljän tähden illallinen -ohjelmaa ja kyseessä oli Saana Akiolan kokkausvuoro. Hän valmisti alkuruoaksi lehtikaalisipsejä jonkin dipin kera. En muista enää mitä se dippi oli. Huomioni veikin lehtikaalisipsit, mistä en ollut ennen kuullutkaan. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en kyllä ymmärrä, miten ihmeessä olen voinut välttyä niiden tiedostamiselta. Ohjelman jälkeen nimittäin googlailin lehtikaalisipsejä, ja niitähän on näköjään valmistettu jo vuosikaudet! Ne ovat olleet trendikkyytensä huipulla ehkä vuoden 2013 tienoilla, päätellen siitä, että googlen 10 ensimmäisen hakutuloksen joukossa on muutama postaus juurikin tuolta vuodelta. No jo oli minunkin aika bongata ne, ja heti seuraavana viikonloppuna niitä mökillä testata.

Googlailun perusteella perusohje näytti kaikilla olevan liki sama: puhdistus, silppuaminen, pyöräytys oliiviöljyssä, maustaminen pienellä määrällä suolaa ja sitten uuniin. Tässä yksi näistä perusohjeista. Minä lisäsin omaan versiooni aavistuksen sitruunaisuutta. Valmistin nämä sipsit hieman epäluuloisesti, mutta turhaan. Olivat aivan mahtavan hyviä, ja niihin tuli toden totta ihan himo.

Lehtikaalisipsit

(2:lle)

1 pss (200 g) lehtikaalia

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl sitruunaoliiviöljyä

¼ tl suolaa

sitruunasormisuolaa viimeistelyyn

1.

Huuhtele ja kuivaa lehtikaalin lehdet ja irrota puiseva varsi. Revi lehdet pienemmiksi.

2.

Laita pienityt lehdet kulhoon ja lorauta päälle oliiviöljyä. Kannattaa kokeilla myös maustettuja oliiviöljyjä, niillä saa sipseihin mukavia vivahde-eroja. Ripottele joukkoon suolaa. Sitä kannattaa laittaa varovasti, koska sormisuolalla saa tarvittaessa lisää suolaisuutta. Möyhi lehtikaalin palasia niin, että kaikki pinnat saavat öljystä ja suolasta osakseen.

Menossa uuniin.

3.

Kypsennä 150-asteisen uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia, puolivälissä käännellen. Laita sipsit tarjoiluastiaan ja maista. Jos suolaa kestää vielä lisätä, ripottele sipseille sormisuolaa maun mukaan.

Tulossa uunista.

Luin jostakin lehtikaalisipsipostauksesta, että ko. tekijällä oli vaikeuksia saada sipsejä kulhoon asti, kun hupenivat hyvää tahtia jo suoraan pelliltä suuhun. No samoin meinasi käydä meillekin. Ensimmäisen rapean sipsin suuhun laitettuani oli todella vaikeaa pitää niistä näppejä erossa. Enpä todellakaan olisi uskonut, millaisia herkkupaloja nämä ovat. No, sain laitettua niitä tarjoiluastiaankin asti, mutta taisi tuo astia tyhjentyä vallan vartissa.

Nämä olivat taatusti terveellisempiä kuin tavalliset sipsit, tosin ei meillä tavallisia sipsejä tule juuri koskaan syötyäkään. Niitä eksyy meille oikeastaan vain silloin, kun olen miehen kanssa ruokakaupassa. Silloin tällöin hän tekee kaupassa katoamistempun, ja tiedän aina mistä hänet löydän… olut- ja sipsihyllyjen luota totta kai!

Näin terveellisesti siis lauantai-iltana herkuttelimme. Perjantai-iltana meillä olikin astetta tukevampi hiukopala. Silloin tein mökille tultuamme perinteiset mökkipizzat, jotka ovat ihan älyttömän hyviä. Helppoja ja nopeita myös, kun teen ne valmispohjille milloin milläkin täytteillä. Tässä linkissä näet kirjoituksen joistakin aiemmin tekemistäni mökkipizzoista.

Perjantaipizzat menossa uuniin.

Tällä kertaa laitoin valmiiden pizzapohjien päälle Mutti-pizzakastiketta, joka on tosi hyvä valmiskastike. Kahdelle pizzalle käytin yhteensä puoli tölkillistä. Pyöräytin kastikkeen päälle muutaman kierroksen pippurimyllystä. Seuraavaksi ripottelin kerroksen juustoraastetta, ja sen päälle pizzamaustetta. Varsinaiseksi täytteeksi heittelin tällä kertaa kylmäsavulohta, sinihomejuustoa ja kirsikkatomaatteja. Pizzat kypsyivät 250-asteisen uunin keskitasolla n. 8 minuuttia. Helppoa kuin heinänteko.

Nam, nam...

Laitoin pizzojen ohella tarjolle myös rucolaa, tabascoa ja valkosipulimurskaa oliiviöljyssä, jotka kaikki täydensivät pizzat makuhermoja hiveleväksi. Olipahan meillä taas herkut.