Punainen suikalepata täytti toiveen

Tein pitkästä aikaa tätä suikalepataa, koska sitä oli minulta erikseen toivottu. Ja erittäin mielelläni teinkin.  Asia on nimittäin niin, että toinen tyttäristämme on viime viikkoihin asti ollut aika huonovointinen, luonnollisista syistä. Kyllä, voin ilokseni kertoa, että minusta on hyvää vauhtia tulossa mummu! En yleensä levittele täällä blogissani toisten asioita, mutta kun tytär on itsekin useampaan otteeseen kertonut asiasta julkisesti blogissaan Hevostilan emäntä, uskallan nyt tämän ihanan asian tässä itsekin kertoa. Tyttäreni luvalla tietysti sittenkin.

No niin, avainsana tässä yhteydessä oli se huonovointisuus, joka aiheutti sellaisen ajanjakson, jolloin hyväkään ruoka ei tuottanut hänelle iloa. Jopa tiettyjen ruokien kuvat saivat aikaan ikävän reaktion. Niihin aikoihin lupasin hänelle, että sitten kun helpottaa, hän voi tilata minulta ihan mitä vain ruokaa. Hyvän ruoan valmistamisellahan minä myös läheisilleni rakkautta osoitan ja lohtua annan. Viikko sitten koitti se hetki, kun tyttären olotila oli osoittautunut vakiintuneesti hyväksi, ja uskalsimme viimein sopia ruokatreffit meille kotiin. Hän arpoi pitkään muutaman toiveruoan välillä päätyen lopulta tähän naudan suikalepataan. Tai ”punaiseen suikalepataan”, kuten sitä meillä on aina kutsuttu.

Minulla kävi tuuri naudan suikaleiden kanssa. Tutkailin kaupan lihahyllyiltä, josko siellä olisi hyvältä näyttäviä valmiita suikaleita. En kelpuuttanut niistä mitään, olivat kovin mitättömiä. Yksi paketti oli täynnä hyvännäköistä tavaraa, mutta sitä oli liian vähän. Kyseessä oli aikainen perjantaiaamu, joten lihahyllyvastaava täytti juuri hyllyjä. Tarkistin olisiko hyllyyn tulossa lisää sitä hyvää lihaa. Olisi sitä ehkä siellä kärryissä ollutkin, mutta hän teki vielä paremman tarjouksen. Kysyi, haluaisinko että hän suikaloi minulle haluamani määrän sisäpaistista. Todellakin halusin. Mahtavaa palvelua!  Upeita suikaleita hän tekikin. Harmi kun en muistanut ottaa niistä lähikuvaa.

Punainen suikalepata

(4:lle)

voita paistamiseen

600 g naudan suikaleita (sisäpaistista)

suolaa

mustapippuria

1 sipuli

2 tlk tomaattimurskaa

tilkka vettä

1 tlk tai ½ tuubia (eli n. 70 g) tomaattipyreetä

1 lihaliemikuutio tai fondi

3 valkosipulinkynttä

1 prk smetanaa

Paista naudan suikaleita ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Lisää sipulisilppu joukkoon ja anna niidenkin vähintäänkin kuullottua. (Tee tähän asti olevat valmistelut 2-3 erässä, koska pannua ei kannata täyttää liikaa suikaleilla.) Kaada suikaleet pataan.

Lisää pataan tomaattimurska (ja huuhtele tilkalla vettä tölkinjämätkin mukaan) ja tomaattipyree. Lisää myös lihaliemifondi ja silputut valkosipulinkynnet. Kun seos kiehuu ja alkaa roiskua, vähennä lämpöä ja jatka kypsentämistä kannen alla. Kypsymisaika riippuu aika pitkälti siitä, mistä paistista suikaleet on leikattu. Nämä olivat varmaan mureimmasta päästä, mutta kypsyttelin niitäkin kuitenkin ainakin tunnin verran, välillä sekoitellen.

Lisää smetana kypsymisen loppupuoliskolla. Sekoita ja kypsennä edelleen, kunnes suikaleet ovat täydellisen mureat. Tarkista maku.

Keitä suikalepadan seuraksi irtonaista riisiä tai riisi + ohra -sekoitusta. Tarjoile lisukkeeksi myös jotain raikasta salaattia. Itse tein tämän suikalepadan tuplakokoisena, koska söimme sitä kahtena päivänä, kahdella eri kokoonpanolla. Ensimmäisenä päivänä keitin sen seuraksi riisi + ohra -sekoitusta ja laitoin sen lisäksi tarjolle tällaiset lisukkeet. (Palaan tuohon salaattiin lähiaikoina.)

Toisena päivänä keitin suikalepadan seuraksi irtonaista täysjyväriisiä. Tämä toinen päivä oli juuri se päivä, kun tyttäreni tuli tätä ruokaa syömään. Yllätin hänet tekemällä sillä kertaa lisukkeeksi salaatin, josta hän lapsena piti erityisen paljon. Oli hauskaa nähdä, kuinka hymy nousi hänen huulilleen tämän salaatin nähdessään. Suikalepadasta puhumattakaan.

Tyttärelle tehty lisukesalaatti.

Raikas lisukesalaatti

1 pss jääsalaattia (pese, linkoa ja revi)

1 kurkku (pese ja kuutioi)

1 tlk ananaskiekkoja (valuta ja paloittele)

1 prk raejuustoa

Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Siinä se. Ananaksesta irtoava mehu toimii salaatinkastikkeena.

En edes muista, milloin viimeksi tein punaista suikalepataa, eli jo oli aikakin. Ohjeen olen alun perin saanut ystävältäni. Lasten ollessa pieniä vietimme joitakin lomia yhdessä eri laskettelukeskuksissa. Asuimme eri puolilla Suomea, joten nuo lomat olivat harvinaista yhdessäolon herkkua. Reissuilla kokkasimme yhdessä ja opimme sitä kautta valmistamaan uusia hyviä ruokia. Tämäkin ohje on erään lasketteluloman satoa.

Suikalepataa ensimmäisen päivän lisukkeilla.

Yhdellä noista lomista lähdin tämän ystäväni kanssa hankkimaan lähipitäjästä ruoka- ja juomatäydennyksiä. Tuohon aikaan Alkot olivat vielä enimmäkseen ns. tiskimyymälöitä, eli tiskin takana olevalle myyjälle kerrottiin mitä oli tarkoitus ostaa. Niitä myyjän takana olevia viinipulloja tuolloin tiskin takaa tihrustaessamme kuului vierestä ”Katohan, Pekka ja Pätkä lähteneet ostoksille!”. Meidän pituusero tosiaankin oli aika suuri, eli ehkä näytimme siinä tiskin takana jotenkin koomisilta. Selostajan päättelimme olevan joku paikallinen kylähullu, mutta hyvät naurut me siitä saimme ja puhuttelimme pitkään toisiamme Pekaksi ja Pätkäksi. Siispä Pätkä, jos tämän näet, kiitos mainiosta reseptistä!