Blogi 1 vuotta - Rucolasalaattia kampasimpukoilla

Tasan vuosi sitten olin juuri kirjoittanut ihan ensimmäisen blogikirjoitukseni Missä sardiinit lentävät? Muistan, kuinka sormi julkaise-näppäimellä aprikoin, uskallanko. Antaa mennä vaan, ajattelin. Google ei löytäisi blogiani vielä vähään aikaan, joten eipä tässä mitään hätää ole. Kirjoitin muutaman postauksen lisää, ennen kuin mainitsin blogistani kenellekään oman perheeni ulkopuolella. Perheeltäni olin saanut jo varauksettoman tuen ja kannustuksen, mutta halusin vielä ulkopuolisenkin näkemyksen asiasta. Tuohon tehtävään sopi erinomaisesti eräs ystäväni, joka on paitsi hyvän ruoan ystävä, myös rohkea nainen, jolta saisin varmasti rakentavan palautteen. Hän luki ensimmäiset juttuni läpi, ja kommentti kuului ”Laitahan vaan jakoon tuottamaan hyvää mieltä kaikille lukijoille”. Kiitos rohkaisusta, Teija-ystäväni! Nyt on jo vuosi vierähtänyt ja kaikki sesongit kertaalleen läpikäyty. Mihinpä ruokavuosiympyrän sulkisinkaan sen paremmin, kuin blogini kaikkien aikojen ensimmäisen reseptini pääraaka-aineisiin, kampasimpukoihin ja rucolaan. Tällä kertaa tosin hieman uudella tavalla valmistettuna.

Mutta ennen kuin menen tämänkertaiseen reseptiin, ansaitsee oma rakas perheeni kiitoksensa. Blogiani ei ehkä olisi, ellei toinen tyttäristämme olisi kertonut minulle eräässä helsinkiläisessä ruokaravintolassa herkutellessamme ja maailmaa parantaessamme, että minun pitäisi perustaa ruokablogi. Nauroin makeasti vastaukseksi. Hän ei siitä hätkähtänyt, vaan pisti isomman vaihteen päälle minua innostaessaan. Hän kertoi, että se olisi aivan minun ”juttuni”.  Kotiin tultuani kerroin naureskellen toiselle tyttärellemme, mihin minua oli yllytetty. Hän katsoi minua kummasti, ja sanoi että ”siitähän sinä olet aina haaveillut”. Olenko? Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että ehkäpä olenkin. Ainakin olen nauttinut suunnattomasti tästä bloggaamisesta. Hyvä ruoka on aina ollut intohimoni, niin myös kirjallisuus. Siispä kiitos Juulia, kun kerroit minulle mitä minun pitäisi tehdä! Ja kiitos Jemina, kun kerroit minulle mistä olen aina haaveillut! Kiitos teille kummallekin, kun autoitte minua näkemään, mikä on minun juttuni. Ja kiitos, kun olette auttaneet minua paitsi blogin käynnistämisen alkutoimissa, myös myöhemmin, aina kun olen tukeanne tai mielipidettänne tarvinnut.

Entäpä mikä on ruokabloggaajan puolison osa? Pöydän vieressä odottelua, kunnes kuvat on otettu? Hyvältä näyttävää, mutta haaleaa ruokaa? Joskus sitäkin, vaikka yleensä kerronkin hänelle, että ”voit aloittaa, sinua ei näy kamerassa”. Yksinäisiä iltoja, kun vaimo naputtelee tajunnanvirtaa läppärille? Sitähän ei voi katkaista silloin kun tekstiä tulee.  Valon suuntaamista kohteeseen, kun kuvaan ruokia? Ja tämä tapahtuu luonnollisesti kätevästi niin taskulampulla kuin kännykänkin lampulla. Tässä tyttäreni tallentama tilannekuva eräästä tuollaisesta tilanteesta. Ja toinen kuva, miltä se tilanne blogissa näytti. Kyseessä oli vuoden 2018 viimeinen ateria Espanjassa.

Todellisuudessa...

Ja tältä se näytti blogissa.

(Kyllä, kuvaan todellakin kännykällä, tosin kuvassa vielä vanha puhelin, jonka tallennustila oli aina täynnä ja jonka kamera ei ollut niin hyvä kuin nykyisessä.) Mutta takaisin puolison osaan…  Se on välillä varmasti kaikkea noista edellä mainituista, mutta yhtään poikkipuolista sanaa en ole tästä bloggaamisestani häneltä kuullut. En edes kärsimättömiä ilmeitä tai eleitä ole hänen suunnaltaan havainnut. Sen sijaan kanssani iloitsemista kylläkin, ja kannustusta. Niitä olen häneltä saanut yllin kyllin. Vesa, tästä kaikesta siis lämmin kiitos, ja anteeksi! Jokainen tyttöhän tietää, että timantit ovat ikuisia, mutta niin ovat nämä myllytkin. Kuka muu muka, kuin Vesa ostaa vaimolleen lahjaksi tällaiset. Aitoja Pösöjä, ikuisia nekin!

Mutta eiköhän ole aika siirtyä jo itse ruokaan. Yksinkertaista, ja niin herkullista rucolasalaattia sekä paistettuja kampasimpukoita, olkaa hyvät. Näistä määristä tuli 2:lle.

Rucolasalaatti

2 ruukkua villirucolaa

pinjansiemeniä

2 rkl sitruunanmehua

3 rkl hyvää oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

parmesaania

Katkaise rucolat lehtien alapuolelta, ja laita ne vartiksi likoamaan kylmään veteen. Trust me, tämä pehmentää makua. Linkoa rucolanlehdet.

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Varo etteivät pala. Siirrä ne lautaselle odottamaan salaatin valmistumista.

Kaada sitruunanmehua ja oliiviöljyä sen kokoiseen kulhoon, missä rucolatkin mahtuvat pyörähtelemään. Rouhi sekaan muutama kierros suolaa ja pippuria. Sekoita aineet keskenään kevyesti vispaten. Lisää rucolat kulhoon. Nostele ja pyörittele niitä kastikkeessa. Tätä ei kylläkään kannata tehdä kuin vasta hetkeä ennen tarjoilua.

Laita maustetut rucolat tarjoiluvadille tai suoraan lautasille. Ripottele pinnalle paahdettuja pinjansiemeniä ja viimeistele parmesaanilohkareilla. Itse veistelin parmesaanisiivuja ihan perunankuorimaveitsellä.

Paistetut kampasimpukat

1 pkt kampasimpukoita

suolaa (varovasti)

mustapippuria

2 rkl voita

oliiviöljyä

1,5 tl valkosipulimurskaa

½ dl valkoviiniä

2 rkl sitruunamehua

basilikaa (tai persiljaa)

Sulata kampasimpukat pakkauksen ohjeen mukaan ja painele ne talouspaperilla kuiviksi. Kuumenna pannu ja heitä sille nokare voita. Mausta kampasimpukat suolalla ja pippurilla. Paista niitä koosta riippuen 1-2 minuuttia per puoli, mutta ei missään nimessä kuiviksi. Älä heiluttele niitä paiston aikana. Laita paistetut kampasimpukat hetkeksi syrjään.

Lisää samalle pannulle ilman välihuuhtelua uusi nokare voita ja sulata se kuplivaksi. Lisää joukkoon valkosipulimurska ja sekoita. Lisää valkoviini ja sitruunanmehu ja kiehuta pari minuuttia.

Laita paistetut kampasimpukat takaisin pannulle, mutta älä paista enää. Niiden on tarkoitus saada vain pintaansa liemen herkullista makua. Samalla myös lämpenevät, jos pääsivät välillä jäähtymään. Lisää basilikasilppu.

Annostele kampasimpukat rucolasalaatin päälle. Valuta pannulla oleva pieni määrä herkullista lientä kampasimpukoiden ja salaatin päälle.

Nautimme tämän raikkaan (johtunee sitruunasta) ja aromikkaan kampasimpukka-aterian eilen, jolloin oli saksalaisen Riesling-rypäleen syntymäpäivä. Sana ”Riesling” on mainittu virallisesti ensimmäisen kerran 13.3.1435 päivätyssä myyntiasiakirjassa. Samalla päivämäärälle sattui myös minun syntymäpäiväni, toki vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Pikkulauantain tavallista juhlavamman iltapalan ruokajuomana (poiketen arki-illan tavanomaisesta kuplavedestä) oli siis itseoikeutetusti saksalainen Riesling, tarkemmin Deep Roots.

Mitä ensimmäinen blogivuosi on minulle antanut? Mieheni sanoja lainatakseni olen postauksia kirjoitellessani ”poissa pahanteosta”. Sitäkin, mutta kyllä nuo kirjoitushetket ovat olleet minulle sellaista aikaa, jolloin voin uppoutua tekemään sellaista, mistä todella nautin.  Ne ovat hetkiä, jolloin voin antaa intohimon hyvään ruokaan ja kirjoittamiseen viedä mukanaan, ja antaa tajunnanvirtani siirtyä näppäimistön kautta luettavaksenne. Sitä kautta reseptini ovat myös tallessa jälkipolvia varten. Bloggaajana olen seurannut entistä aktiivisemmin muiden blogeja, ja saanut niistä hyviä ideoita. Blogimaailmasta on löytynyt samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa on aina mukavaa vaihtaa ajatuksia. Sieltä olen löytänyt myös ihan todellisen uuden ystävän. Bloggaaminen on tuonut yhteydenottoja ja kutsuja mielenkiintoisiin tapahtumiin. Tosin maantieteellinen sijaintini hieman rajoittaa osallistumistani, mutta ainahan voin sovitella muutenkin epäsäännöllisen säännöllisiä Helsingissä käyntejäni ajoittumaan sopiviin ajankohtiin.

Ensimmäinen blogivuosi on ollut siis antoisa, ja aloitan seuraavaa blogivuotta hyvillä mielin. Seuraavaksi haluaisin kehittää blogini ulkoasua, koska nyt tiedän, mitä siltä haluan. Tässä vaiheessa toivoisinkin vain lisää tunteja päivään, jotta ehtisin kunnolla jumppaamaan asetusten ja säätöjen kanssa.

Kiinnostaisiko kuulla, mikä on ollut suosituin reseptipostaukseni? Se on Jumalainen tryffelipasta, jota luetaan edelleen liki päivittäin.

Jumalainen tryffelipasta

Olen ylipäätänsäkin häkeltynyt blogini saamasta kiinnostuksesta ja suosiosta. Iloitsen kaikista kommenteista ja vastaan jatkossakin niistä jokaiseen. Kommentit tekevät teidät lukijani todellisiksi, ja kannustavat jatkamaan bloggaamista. Olen iloinen myös muita kanavia pitkin saamistani ihanista palautteista, niitäkin on tullut paljon. Kannustavaa ja tsemppiä antavaa palautetta saan paljon myös suoraan päin näköä, niin ystäviltä, työkavereilta kuin tutuntutuiltakin. Olen kiitollinen ihan kaikista saamistani palautteista.

MALJA TEILLE, RAKKAAT LUKIJANI!

Rakas lukijani, lämmin kiitos kun vierailit blogissani ja jaksoit lukea sen tänne loppuun asti! Tämänkertainen postaus oli pitkä, mutta sallittakoon se näin blogin vuosipäivänä. Toivon sinun viihtyneen seurassani. Olet lämpimästi tervetullut vastakin!