Twistattu Horiatiki kohtasi arktisen Lapin

Hei täältä Pyhän nietosten keskeltä! Viikonlopussa taas siis ollaan. Kulunut viikko oli täynnä vauhtia ja monenlaista säätämistä, joten mökkiviikonloppu tuli tarpeeseen. No, ihan ilman kommelluksia ei ole täälläkään mennyt, mutta perjantaiherkku meni kuitenkin suurimmalta osaltaan putkeen. Valmistin Horiatikia, eli kreikkalaista salaattia hiukkasen twistaten. Ja ihan sairaan hyvää siitä tulikin.

Tulo tänne oli kyllä aikamoista jännitysnäytelmää. Eiliselle sattui nimittäin talven vaikein ajokeli. Lunta oli tullut koko päivän ja lumisade jatkuu edelleen. Paitsi taivaalta, lensi lunta myös penkoista ja näkyvyys oli ajoittain nolla. Herra Jumalaa huusin pariin otteeseen aura-auton tai rekan tultua vastaan. Eteen ei nähnyt, ei myöskään sivuille. Piti vain toivoa että olemme tiellä ja omalla kaistalla. Ja ennen kaikkea, että kukaan ei edessä iske jarruja pohjaan. Kun nelostieltä käännyimme kohti Luostoa ja Pyhää, oli tie hakusessa jo ilman rekkojakin. Rystyset valkoisina lopulta perille pääsimme, hitaasti mutta varmasti. Tässä pari kuvamuistoa eiliseltä ajomatkalta.

Eikä siinä vielä kaikki. Hetkeä ennen kuin käännyimme mökkitielle, kysyi mies että arvaa mikä unohtui. No? Läppäri. Miehen piti se ottaa mukaan... No, en moittinut mutta en myöskään kiittänyt. Naputtelen tätä siis kännykällä, joten yritän pysyä asiassa.

Valmistin siis perjantaiherkuksi kreikkalaista salaattia pienellä twistillä. Perinteisiä raaka-aineita ei ollut syytä lähteä muuttamaan, mutta punasipulin ja fetan kanssa hieman twistasin.

Horiatiki 2:lle

200 g fetaa (+ oliiviöljyä ja hunajaa)
3 tomaattia
puolikas punasipuli
tuorekurkkua (pikkuisen vajaa)
1 vihreä paprika
kalamataoliiveja
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa myllystä
oreganoa

Makeutin ohuita punasipulisuikaleita hieman punaviinietikalla. Laitoin suikaleet lautaselle ja lorautin päälle punaviinietikkaa ja pyörittelin suikaleita etikassa. Annoin niiden makeutua siinä sen aikaa, kun pilkoin muut kasvikset.

Fetan aromia pehmensin paistamalla sitä 200-asteisessa uunissa 20 minuutin ajan. Ennen uuniin laittoa lorautin fetan päälle oliiviöljyä ja hunajaa.

Fetan paistuessa ja punasipulin makeutuessa kasasin muut ainekset lautasille. Lisäsin punasipulit ja oliivit. Maustoin salaattipohjan punaviinietikalla (lusikoi punasipuleiden marinoinnista lautaselle jäänyt etikka salaattiin mukaan) ja oliiviöljyllä. Pyöräytin suolamyllystä suolaa salaatin päälle.

Lisää herkulliset uunifetat salaattien päälle ja sirottele fetan päälle oreganoa.

Oli aika kaataa kreikkalaista valkoviiniä laseihin. Voi ei! Olin laittanut mökille tultuamme valkoviinipullon hetkeksi pakasteeseen. Sinnehän se tietysti jäi. No, odottelimme hetken että viini sulaa siihen pisteeseen, että se suostuu valumaan pullosta ulos lasiin.

Salaatin lisäksi tarjosin kaupan paistopisteestä mukaan napattua leipää. Sitä dippasimme oliiviöljyssä, johon olin pyöräyttänyt myllystä hieman suolaa sekaan.

Viimein kaikki oli hyvin ja pääsimme nauttimaan tästä ihanasta ja paljon muistoja tuovasta salaatista. Kreikkalaisessa salaatissa saa kasvikset olla ihan reiluina ja epämuotoisina paloina. Salaatinlehdet jne. eivät kreikkalaiseen salaattiin kuulu, vaikka Suomessa niitä näkeekin paljon "kreikkalaisessa salaatissa" käytettävän. Kreikassa en ole nähnyt koskaan salaatinlehtiä Horiatikissa. Eihän se tietenkään mikään rikos ole lisätä niitäkin, mutta minä pidän juuri tästä alkuperäisestä kokoonpanosta. Laitan fetankin aina isona palana. Sitä on ihanaa sitten haarukalla murentaa salaattiin.

Ihanaa oli salaatti ja rentouttavaa oli istuskella kiireisen viikon päätteeksi takkatulilla. Nukuttiin myös hyvin, tosin aamulla heräsimme kumpikin johonkin ryminään. Tiedostin sen unenkin läpi aura-autoksi. Mies oli puolestaan luullut että tipahdin nukkuessani lattialle. Kysyi että mitä tapahtui, tipahditko sängystä? No en suinkaan, aura se vain oli. Siihen mies, että "Parempi aura pihalla ku eukko lattialla". No näinpä.

Heti sängystä noustuani kurkkasin ikkunasta ja näky oli aika lohduton. Lisää lunta oli tullut koko yön ja sitä taitaa tulla vielä huomisenkin.

Ulkoilut taitavat nyt jäädä muilta kuin lumitöiden osalta. Mies ne jo tekikin. Minä olen sen aikaa naputellut tätä postausta. Aika hidasta hommaa se on ollut ja välillä piti vaihtaa kännykästä padiin. Ajattelin vain ensin välttyväni kuvien siirrolta kännykästä toiseen vempaimeen,  mutta siinä tulikin monta haastetta matkaan. Eli hitaasti mutta varmasti pääsin tähän asti ja laitan kohta pisteen. Toivottavasti tästä aherruksesta koituu iloa teille rakkaille lukijoilleni. Kiitos taas kun vierailit blogissani.

Ps. Tässä linkki viime syyskuiseen postaukseeni, jossa valmistin myös uunifetaa, sillä kertaa munakoisoherkun lisäksi. Fetasta tulee ihan mielettömän ihanaa uunin kautta tarjolle laitettuna.