Tasan vuosi sitten olin juuri kirjoittanut ihan ensimmäisen
blogikirjoitukseni Missä sardiinit lentävät? Muistan, kuinka sormi julkaise-näppäimellä
aprikoin, uskallanko. Antaa mennä vaan, ajattelin. Google ei löytäisi blogiani
vielä vähään aikaan, joten eipä tässä mitään hätää ole. Kirjoitin muutaman
postauksen lisää, ennen kuin mainitsin blogistani kenellekään oman perheeni
ulkopuolella. Perheeltäni olin saanut jo varauksettoman tuen ja kannustuksen, mutta
halusin vielä ulkopuolisenkin näkemyksen asiasta. Tuohon tehtävään sopi
erinomaisesti eräs ystäväni, joka on paitsi hyvän ruoan ystävä, myös rohkea
nainen, jolta saisin varmasti rakentavan palautteen. Hän luki ensimmäiset
juttuni läpi, ja kommentti kuului ”Laitahan vaan jakoon tuottamaan hyvää mieltä
kaikille lukijoille”. Kiitos rohkaisusta, Teija-ystäväni! Nyt on jo vuosi
vierähtänyt ja kaikki sesongit kertaalleen läpikäyty. Mihinpä ruokavuosiympyrän
sulkisinkaan sen paremmin, kuin blogini kaikkien aikojen ensimmäisen reseptini
pääraaka-aineisiin, kampasimpukoihin ja rucolaan. Tällä kertaa tosin hieman
uudella tavalla valmistettuna.
Mutta ennen kuin menen tämänkertaiseen reseptiin, ansaitsee
oma rakas perheeni kiitoksensa. Blogiani ei ehkä olisi, ellei toinen tyttäristämme
olisi kertonut minulle eräässä helsinkiläisessä ruokaravintolassa herkutellessamme
ja maailmaa parantaessamme, että minun pitäisi perustaa ruokablogi. Nauroin
makeasti vastaukseksi. Hän ei siitä hätkähtänyt, vaan pisti isomman vaihteen päälle
minua innostaessaan. Hän kertoi, että se olisi aivan minun ”juttuni”. Kotiin tultuani kerroin naureskellen toiselle tyttärellemme,
mihin minua oli yllytetty. Hän katsoi minua kummasti, ja sanoi että ”siitähän
sinä olet aina haaveillut”. Olenko? Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että ehkäpä
olenkin. Ainakin olen nauttinut suunnattomasti tästä bloggaamisesta. Hyvä ruoka
on aina ollut intohimoni, niin myös kirjallisuus. Siispä kiitos Juulia, kun
kerroit minulle mitä minun pitäisi tehdä! Ja kiitos Jemina, kun kerroit minulle
mistä olen aina haaveillut! Kiitos teille kummallekin, kun autoitte minua
näkemään, mikä on minun juttuni. Ja kiitos, kun olette auttaneet minua paitsi blogin
käynnistämisen alkutoimissa, myös myöhemmin, aina kun olen tukeanne tai
mielipidettänne tarvinnut.
Entäpä mikä on ruokabloggaajan puolison osa? Pöydän vieressä
odottelua, kunnes kuvat on otettu? Hyvältä näyttävää, mutta haaleaa ruokaa?
Joskus sitäkin, vaikka yleensä kerronkin hänelle, että ”voit aloittaa, sinua ei
näy kamerassa”. Yksinäisiä iltoja, kun vaimo naputtelee tajunnanvirtaa
läppärille? Sitähän ei voi katkaista silloin kun tekstiä tulee. Valon suuntaamista kohteeseen, kun kuvaan
ruokia? Ja tämä tapahtuu luonnollisesti kätevästi niin taskulampulla kuin
kännykänkin lampulla. Tässä tyttäreni tallentama tilannekuva eräästä
tuollaisesta tilanteesta. Ja toinen kuva, miltä se tilanne blogissa näytti.
Kyseessä oli vuoden 2018 viimeinen ateria Espanjassa.
Todellisuudessa... |
Ja tältä se näytti blogissa. |
(Kyllä, kuvaan todellakin kännykällä, tosin kuvassa vielä
vanha puhelin, jonka tallennustila oli aina täynnä ja jonka kamera ei ollut
niin hyvä kuin nykyisessä.) Mutta takaisin puolison osaan… Se on välillä varmasti kaikkea noista edellä
mainituista, mutta yhtään poikkipuolista sanaa en ole tästä bloggaamisestani
häneltä kuullut. En edes kärsimättömiä ilmeitä tai eleitä ole hänen suunnaltaan
havainnut. Sen sijaan kanssani iloitsemista kylläkin, ja kannustusta. Niitä
olen häneltä saanut yllin kyllin. Vesa, tästä kaikesta siis lämmin kiitos, ja
anteeksi! Jokainen tyttöhän tietää, että timantit ovat ikuisia, mutta niin ovat
nämä myllytkin. Kuka muu muka, kuin Vesa ostaa vaimolleen lahjaksi tällaiset.
Aitoja Pösöjä, ikuisia nekin!
Mutta eiköhän ole aika siirtyä jo itse ruokaan. Yksinkertaista,
ja niin herkullista rucolasalaattia sekä paistettuja kampasimpukoita, olkaa
hyvät. Näistä määristä tuli 2:lle.
Rucolasalaatti
2 ruukkua villirucolaa
pinjansiemeniä
2 rkl sitruunanmehua
3 rkl hyvää oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
parmesaania
Katkaise rucolat lehtien alapuolelta, ja laita ne vartiksi
likoamaan kylmään veteen. Trust me, tämä pehmentää makua. Linkoa rucolanlehdet.
Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Varo etteivät pala.
Siirrä ne lautaselle odottamaan salaatin valmistumista.
Kaada sitruunanmehua ja oliiviöljyä sen kokoiseen kulhoon,
missä rucolatkin mahtuvat pyörähtelemään. Rouhi sekaan muutama kierros suolaa
ja pippuria. Sekoita aineet keskenään kevyesti vispaten. Lisää rucolat kulhoon.
Nostele ja pyörittele niitä kastikkeessa. Tätä ei kylläkään kannata tehdä kuin
vasta hetkeä ennen tarjoilua.
Laita maustetut rucolat tarjoiluvadille tai suoraan lautasille.
Ripottele pinnalle paahdettuja pinjansiemeniä ja viimeistele parmesaanilohkareilla.
Itse veistelin parmesaanisiivuja ihan perunankuorimaveitsellä.
Paistetut kampasimpukat
1 pkt kampasimpukoita
suolaa (varovasti)
mustapippuria
2 rkl voita
oliiviöljyä
1,5 tl valkosipulimurskaa
½ dl valkoviiniä
2 rkl sitruunamehua
basilikaa (tai persiljaa)
Sulata kampasimpukat pakkauksen ohjeen mukaan ja painele ne
talouspaperilla kuiviksi. Kuumenna pannu ja heitä sille nokare voita. Mausta
kampasimpukat suolalla ja pippurilla. Paista niitä koosta riippuen 1-2
minuuttia per puoli, mutta ei missään nimessä kuiviksi. Älä heiluttele niitä paiston aikana. Laita paistetut
kampasimpukat hetkeksi syrjään.
Lisää samalle pannulle ilman välihuuhtelua uusi nokare voita
ja sulata se kuplivaksi. Lisää joukkoon valkosipulimurska ja sekoita. Lisää
valkoviini ja sitruunanmehu ja kiehuta pari minuuttia.
Laita paistetut kampasimpukat takaisin pannulle, mutta älä
paista enää. Niiden on tarkoitus saada vain pintaansa liemen herkullista makua.
Samalla myös lämpenevät, jos pääsivät välillä jäähtymään. Lisää basilikasilppu.
Annostele kampasimpukat rucolasalaatin päälle. Valuta pannulla
oleva pieni määrä herkullista lientä kampasimpukoiden ja salaatin päälle.
Nautimme tämän raikkaan (johtunee sitruunasta) ja aromikkaan
kampasimpukka-aterian eilen, jolloin oli saksalaisen Riesling-rypäleen
syntymäpäivä. Sana ”Riesling” on mainittu virallisesti ensimmäisen kerran
13.3.1435 päivätyssä myyntiasiakirjassa. Samalla päivämäärälle sattui myös
minun syntymäpäiväni, toki vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Pikkulauantain
tavallista juhlavamman iltapalan ruokajuomana (poiketen arki-illan
tavanomaisesta kuplavedestä) oli siis itseoikeutetusti saksalainen Riesling,
tarkemmin Deep Roots.
Mitä ensimmäinen blogivuosi on minulle antanut? Mieheni
sanoja lainatakseni olen postauksia kirjoitellessani ”poissa pahanteosta”.
Sitäkin, mutta kyllä nuo kirjoitushetket ovat olleet minulle sellaista aikaa,
jolloin voin uppoutua tekemään sellaista, mistä todella nautin. Ne ovat hetkiä, jolloin voin antaa intohimon
hyvään ruokaan ja kirjoittamiseen viedä mukanaan, ja antaa tajunnanvirtani
siirtyä näppäimistön kautta luettavaksenne. Sitä kautta reseptini ovat myös tallessa
jälkipolvia varten. Bloggaajana olen seurannut entistä aktiivisemmin muiden blogeja, ja saanut niistä hyviä
ideoita. Blogimaailmasta on löytynyt samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa on
aina mukavaa vaihtaa ajatuksia. Sieltä olen löytänyt myös ihan todellisen uuden
ystävän. Bloggaaminen on tuonut yhteydenottoja ja kutsuja mielenkiintoisiin
tapahtumiin. Tosin maantieteellinen sijaintini hieman rajoittaa
osallistumistani, mutta ainahan voin sovitella muutenkin epäsäännöllisen
säännöllisiä Helsingissä käyntejäni ajoittumaan sopiviin ajankohtiin.
Ensimmäinen blogivuosi on ollut siis antoisa, ja aloitan
seuraavaa blogivuotta hyvillä mielin. Seuraavaksi haluaisin kehittää blogini
ulkoasua, koska nyt tiedän, mitä siltä haluan. Tässä vaiheessa toivoisinkin
vain lisää tunteja päivään, jotta ehtisin kunnolla jumppaamaan asetusten ja
säätöjen kanssa.
Kiinnostaisiko kuulla, mikä on ollut suosituin reseptipostaukseni?
Se on Jumalainen tryffelipasta, jota luetaan edelleen liki päivittäin.
Olen ylipäätänsäkin häkeltynyt blogini saamasta kiinnostuksesta ja suosiosta. Iloitsen kaikista kommenteista ja vastaan jatkossakin niistä jokaiseen. Kommentit tekevät teidät lukijani todellisiksi, ja kannustavat jatkamaan bloggaamista. Olen iloinen myös muita kanavia pitkin saamistani ihanista palautteista, niitäkin on tullut paljon. Kannustavaa ja tsemppiä antavaa palautetta saan paljon myös suoraan päin näköä, niin ystäviltä, työkavereilta kuin tutuntutuiltakin. Olen kiitollinen ihan kaikista saamistani palautteista.
Jumalainen tryffelipasta |
Olen ylipäätänsäkin häkeltynyt blogini saamasta kiinnostuksesta ja suosiosta. Iloitsen kaikista kommenteista ja vastaan jatkossakin niistä jokaiseen. Kommentit tekevät teidät lukijani todellisiksi, ja kannustavat jatkamaan bloggaamista. Olen iloinen myös muita kanavia pitkin saamistani ihanista palautteista, niitäkin on tullut paljon. Kannustavaa ja tsemppiä antavaa palautetta saan paljon myös suoraan päin näköä, niin ystäviltä, työkavereilta kuin tutuntutuiltakin. Olen kiitollinen ihan kaikista saamistani palautteista.
Rakas lukijani, lämmin kiitos kun vierailit blogissani ja jaksoit lukea sen tänne loppuun asti! Tämänkertainen postaus oli pitkä, mutta sallittakoon se näin blogin vuosipäivänä. Toivon sinun viihtyneen seurassani. Olet lämpimästi tervetullut vastakin!
🎶Paljon onnea vaan, paljon onnea 💗 Päivi, paljon onnea vaan! 🌹Sekä sinulle että 1-vuotiaalle blogillesi lämpöiset onnitteluni!
VastaaPoistaSinulla on fiksu tyttö keksiessään unelmasi! 🤗 Muistan, kuinka löysin blogisi viime kesänä ja vaistosin heti alkavani seurata postauksiasi. Olen löytänyt täältä paljon ihania reseptejä. Kiitos niistä! 😋
Aika uskomaton juttu, että ostin pari viikkoa sitten pakkaseen kampasimpukoita ja toivoin löytäväni herkullisen tuntuisen reseptin. No nythän se löytyi, kiitos Päivi vielä siitäkin! 🌺
Ja vielä.. Eka blogivuotesi kuulostaa niin tutulle! 😂 Ihanaa, että aloit kirjoittaa blogia 🥂 ja paljon intoa seuraavalle blogivuodellesi! 🙋♀️🥰
Leena, Ystäväni 💕, lämmin kiitos sekä onnitteluista, että kauniista sanoistasi! 😍 Olen niin iloinen, että silloin kesällä bongasit blogini. On ollut ilo vaihtaa ajatuksia kanssasi, ja on ollut rikastuttavaa lukea nerokkaita postauksiasi, jotka osaltaan ovat innoittaneet minua jatkamaan tätä tytärten minulle viitoittamaa unelmaani 😉 Kiitos siitä!
PoistaEikä tuo kampasimpukkajuttu mikään yllätys ole. Näinhän meillä usein käy nämä eri ruokalajien ajoitukset yksiin 😂 Toinen kun ajattelee, niin toinen jo tekee 😆👍
😂 Sinäkin olet siis sen huomannut! Aika kätevää!
PoistaTodellakin olen 😊 Tosi kätevää kun reseptit napsahtaa jo ennen kuin niitä ehtii edes etsiäkään 👍
PoistaOnneksi olkoon! Sellainen pippurimyllymies löytyy täältäkin! Mainitsin jossain vaiheessa että vanha mylly oli huono … parin viikon päästä sain komean Peugeotin lahjaksi! Ihania miehiä meillä! Ja kampasimpukat ovat vakkareita. Täytyy kokeilla reseptiäsi. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Anne! 😍 Todellakin, ihanat miehet meillä 👍 Iloitkaamme niin heistä kuin myllyistäkin 😉 Ja myös herkullisista kampasimpukoista. Kiitos, ja oikein mukavaa viikonloppua myös sinne! 😊
PoistaKiitos Sinun ihanista postauksistani ja inspiroivasta asenteestasi ruokaan !
VastaaPoistaVoi kiitos! 😍 Tällainen palaute lämmittää sekä sydäntä että mieltä.
Poista