Mikä aarre kuivahtanut leipä onkaan! Ja kuinka nerokkaita Italian
mammat ovatkaan! Tein viikonloppuna jo toistamiseen viikon sisään panzanellaa,
eli leipäsalaattia. Siinä on sellainen salaatti, jonka ulkonäkö ei kerro koko totuutta.
Leipäpaloihin varastoitunut maku on niin ihana, että ei mitään rajaa. Olin
jostakin syystä kuvitellut tuon salaatin kuivaksi, mutta höpö höpö se mitään
kuivaa ole. En keksi sanaa mikä kuvaisi sen maukkautta parhaiten. Kokeile itse,
niin tiedät mitä tarkoitan.
Viikko sitten sunnuntaina tein elämäni ensimmäisen kerran panzanellaa.
Se syntyi ihan lennosta. Suikalepata oli muhimassa, ja tarkoitukseni oli tehdä
ihan tavallista vihersalaattia. Katseeni osui kuitenkin perjantailta tähteeksi jääneeseen
talonpojanleivän kannikkaan, joka oli jo hiukkasen kuivahtanut. Silloin jostakin
putkahti päähäni, että Italian mammat käyttävät leivänkannikat paitsi
korppujauhoiksi, myös salaattiin. Googlasin pari minuuttia, ja löysin
hakutuloksena mm. videopätkän, jossa Sikke Sumari valmisti panzanellaa. Homma
näytti helpolta, marinadi kuulosti perfettolta ja salaatista tuli ilmiselvästi
herkullista. Minulla ei ollut
käytettävissäni juuri niitä raaka-aineita kuin Sikellä, mutta päätin soveltaa
ohjetta oman raaka-ainevarastoni mukaisesti. Tällaista siitä silloin tuli.
Vaikka tästä ensimmäisestä panzanellastani puuttui mm. basilika
(korvasin sen persiljalla), oli salaatti hyvää. Halusin silti kokeilla sitä
myös basilikan ja mozzarellan kera, joten viikko edellisestä kokeilusta
tekaisin version numero kaksi. Tällä kertaa salaatti oli vielä parempaa.
Siken erinomaisen ohjevideon löydät vaikka googlaamalla sanat ”Sikke
panzanella video”. Kokeilen varmasti
vielä joku päivä tuota Siken versiota oliiveineen, kapriksineen ja
sardelleineen. Tällä kertaa päätin kuitenkin jättää ne väliin, koska olimme vasta
nauttineet noita raaka-aineita muussa yhteydessä. En halunnut liikaa toistoa. Tässäpä
siis minun tämänkertainen versioni panzanellasta, johon todellakin kumpikin
miellyimme.
Panzanella
(pääruoaksi 2-3:lle, alkuruoaksi tai lisukesalaatiksi 4-6:lle)
Marinadi:
1 rkl punaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
½ rasiaa isohkoja kirsikkatomaatteja
basilikaa n. 10 lehteä
suolaa ja pippuria myllystä (laitoin 8 pyöräytystä kumpaakin)
Muut ainekset:
3-4 isoa siivua kuivahtanutta leipää
1 tuorekurkku
1,5 rasiaa kirsikkatomaatteja
2 palloa bufalamozzarellaa
(lisää basilikaa sekä tarvittaessa oliiviöljyä, suolaa ja pippuria)
Lorauta kulhoon punaviinietikka ja oliiviöljy. Hienonna (veitsellä)
valkosipulinkynsi ja lisää se nesteen sekaan. Huuhtele kirsikkatomaatit ja
puolita ne. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit (tässä vaiheessa 8-10
kirsikkatomaattia = puoli rasiallista) marinadiin litistellen niistä mehut
nesteen sekaan. Tässä kohtaa Sikke
säästi tomaatinkuoret ja viipaloi ne myöhemmin kauniisti salaatin sekaan. Minä heitin
ne kuoretkin jäljellä olevine sisuksineen marinadin sekaan.
Litistetyt tomaatit... |
Revi tai suikaloi basilikanlehdet ja lisää ne marinadiin. Sekoittele ja
nauti aromeista. Basilikan tuoksu on suorastaan huumaava.
Kuutioi leipä. Jos käytät tuoretta leipää, kuivaa kuutioita hiukan
pannulla tai uunipellillä. Valmiiksi kuivaa leipää ei tarvitse enää erikseen
kuivata. Lisää leipäkuutiot marinadin sekaan. Sekoita hyvin, jotta kaikki
leipäkuutiot saavat osansa marinadista. Siirrä kulho syrjään. Leipien makuuntuessa
(n. 15 minuuttia) voit valmistella loput ainekset.
Huuhtele ja kuutioi kurkku. Lisää kurkkukuutiot ja loput huuhdellut ja
puolitetut kirsikkatomaatit kulhoon.
Viillä mozzarellapussi auki ja valuta neste pois. Revi mozzarellapallot
salaatin sekaan. Lisää myös basilikaa maun mukaan. Minä rakasta basilikaa,
joten revin sinne vielä ainakin 15 lehteä.
Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja tarkista maku.
Siirrä panzanella tarjoilukulhoon, ellet valmistanut sitä jo suoraan siihen.
Minä valmistin sen suuressa laakeassa kulhossa, missä sitä oli hyvä sekoittaa.
Panzanella on mainio lounassalaatti ihan sellaisenaankin. Minä tein
panzanellan päivän pääateriaksi mökiltä kotiuduttuamme, mutta söimme sen kanssa
myös edelliseltä päivältä jääneet lohenjämät. Se oli niin ihanaa lohta, että
kirjoitan siitä kyllä vielä blogiinikin.
Mökiltä kotiutumisessa oli tällä kertaa omat haasteensa. Viikonlopun
aikana oli tullut niin valtavat määrät lunta, että kotipihalla ei nelivetokaan
auttanut. Matka tyssäsi autokatosta lähestyttäessä kuin lumiseinään. Aika hyvän
määrän lunta olimme siinä vaiheessa auton keulalla puskeneet.
Siispä peruutus takaisin tielle, ja auto sinne parkkiin. Minä kahlasin
tekemään panzanellaa ja mies alkoi laulattaa lumilinkoa.
Nyt jos koskaan oli
linko tarpeen, ja sillä kävikin homma sukkelasti. Piha oli lingottu juuri
samoihin aikoihin, kun laitoin panzanellakulhon pöytään. Siinäpä oli makoisa
palkinto linkoajalle.
Ihana postaus ja taas niin mainio resepti, että kokeiluun menee! 👍
VastaaPoistaKiitos Leena! 😍 Tämä on todellakin kokeilemisen arvoinen 👍 Jäin ihan koukkuun.
Poista