Tein pitkästä aikaa tätä suikalepataa, koska sitä oli
minulta erikseen toivottu. Ja erittäin mielelläni teinkin. Asia on nimittäin niin, että toinen
tyttäristämme on viime viikkoihin asti ollut aika huonovointinen, luonnollisista
syistä. Kyllä, voin ilokseni kertoa, että minusta on hyvää vauhtia tulossa mummu! En yleensä levittele täällä blogissani toisten asioita, mutta kun tytär
on itsekin useampaan otteeseen kertonut asiasta julkisesti blogissaan
Hevostilan emäntä, uskallan nyt tämän ihanan asian tässä itsekin kertoa.
Tyttäreni luvalla tietysti sittenkin.
No niin, avainsana tässä yhteydessä oli se huonovointisuus,
joka aiheutti sellaisen ajanjakson, jolloin hyväkään ruoka ei tuottanut hänelle
iloa. Jopa tiettyjen ruokien kuvat saivat aikaan ikävän reaktion. Niihin
aikoihin lupasin hänelle, että sitten kun helpottaa, hän voi tilata minulta
ihan mitä vain ruokaa. Hyvän ruoan valmistamisellahan minä myös läheisilleni rakkautta
osoitan ja lohtua annan. Viikko sitten koitti se hetki, kun tyttären olotila
oli osoittautunut vakiintuneesti hyväksi, ja uskalsimme viimein sopia
ruokatreffit meille kotiin. Hän arpoi pitkään muutaman toiveruoan välillä
päätyen lopulta tähän naudan suikalepataan. Tai ”punaiseen suikalepataan”, kuten
sitä meillä on aina kutsuttu.
Minulla kävi tuuri naudan suikaleiden kanssa. Tutkailin
kaupan lihahyllyiltä, josko siellä olisi hyvältä näyttäviä valmiita suikaleita.
En kelpuuttanut niistä mitään, olivat kovin mitättömiä. Yksi paketti oli täynnä
hyvännäköistä tavaraa, mutta sitä oli liian vähän. Kyseessä oli aikainen
perjantaiaamu, joten lihahyllyvastaava täytti juuri hyllyjä. Tarkistin olisiko
hyllyyn tulossa lisää sitä hyvää lihaa. Olisi sitä ehkä siellä kärryissä
ollutkin, mutta hän teki vielä paremman tarjouksen. Kysyi, haluaisinko että hän
suikaloi minulle haluamani määrän sisäpaistista. Todellakin halusin. Mahtavaa
palvelua! Upeita suikaleita hän tekikin.
Harmi kun en muistanut ottaa niistä lähikuvaa.
Punainen suikalepata
(4:lle)
voita paistamiseen
600 g naudan suikaleita (sisäpaistista)
suolaa
mustapippuria
1 sipuli
2 tlk tomaattimurskaa
tilkka vettä
1 tlk tai ½ tuubia (eli n. 70 g) tomaattipyreetä
1 lihaliemikuutio tai fondi
3 valkosipulinkynttä
1 prk smetanaa
Paista naudan suikaleita ja mausta ne suolalla ja
pippurilla. Lisää sipulisilppu joukkoon ja anna niidenkin vähintäänkin
kuullottua. (Tee tähän asti olevat valmistelut 2-3 erässä, koska pannua ei
kannata täyttää liikaa suikaleilla.) Kaada suikaleet pataan.
Lisää pataan tomaattimurska (ja huuhtele tilkalla vettä
tölkinjämätkin mukaan) ja tomaattipyree. Lisää myös lihaliemifondi ja silputut
valkosipulinkynnet. Kun seos kiehuu ja alkaa roiskua, vähennä lämpöä ja jatka
kypsentämistä kannen alla. Kypsymisaika riippuu aika pitkälti siitä, mistä
paistista suikaleet on leikattu. Nämä olivat varmaan mureimmasta päästä, mutta
kypsyttelin niitäkin kuitenkin ainakin tunnin verran, välillä sekoitellen.
Lisää smetana kypsymisen loppupuoliskolla. Sekoita ja
kypsennä edelleen, kunnes suikaleet ovat täydellisen mureat. Tarkista maku.
Keitä suikalepadan seuraksi irtonaista riisiä tai riisi +
ohra -sekoitusta. Tarjoile lisukkeeksi myös jotain raikasta salaattia. Itse
tein tämän suikalepadan tuplakokoisena, koska söimme sitä kahtena päivänä,
kahdella eri kokoonpanolla. Ensimmäisenä päivänä keitin sen seuraksi riisi +
ohra -sekoitusta ja laitoin sen lisäksi tarjolle tällaiset lisukkeet. (Palaan
tuohon salaattiin lähiaikoina.)
Toisena päivänä keitin suikalepadan seuraksi irtonaista
täysjyväriisiä. Tämä toinen päivä oli juuri se päivä, kun tyttäreni tuli tätä
ruokaa syömään. Yllätin hänet tekemällä sillä kertaa lisukkeeksi salaatin,
josta hän lapsena piti erityisen paljon. Oli hauskaa nähdä, kuinka hymy nousi
hänen huulilleen tämän salaatin nähdessään. Suikalepadasta puhumattakaan.
Tyttärelle tehty lisukesalaatti. |
Raikas lisukesalaatti
1 pss jääsalaattia (pese, linkoa ja revi)
1 kurkku (pese ja kuutioi)
1 tlk ananaskiekkoja (valuta ja paloittele)
1 prk raejuustoa
Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Siinä se. Ananaksesta
irtoava mehu toimii salaatinkastikkeena.
En edes muista, milloin viimeksi tein punaista suikalepataa,
eli jo oli aikakin. Ohjeen olen alun perin saanut ystävältäni. Lasten ollessa
pieniä vietimme joitakin lomia yhdessä eri laskettelukeskuksissa. Asuimme eri
puolilla Suomea, joten nuo lomat olivat harvinaista yhdessäolon herkkua. Reissuilla
kokkasimme yhdessä ja opimme sitä kautta valmistamaan uusia hyviä ruokia.
Tämäkin ohje on erään lasketteluloman satoa.
Suikalepataa ensimmäisen päivän lisukkeilla. |
Yhdellä noista lomista lähdin tämän ystäväni kanssa
hankkimaan lähipitäjästä ruoka- ja juomatäydennyksiä. Tuohon aikaan Alkot
olivat vielä enimmäkseen ns. tiskimyymälöitä, eli tiskin takana olevalle
myyjälle kerrottiin mitä oli tarkoitus ostaa. Niitä myyjän takana olevia
viinipulloja tuolloin tiskin takaa tihrustaessamme kuului vierestä ”Katohan,
Pekka ja Pätkä lähteneet ostoksille!”. Meidän pituusero tosiaankin oli aika
suuri, eli ehkä näytimme siinä tiskin takana jotenkin koomisilta. Selostajan
päättelimme olevan joku paikallinen kylähullu, mutta hyvät naurut me siitä
saimme ja puhuttelimme pitkään toisiamme Pekaksi ja Pätkäksi. Siispä Pätkä, jos
tämän näet, kiitos mainiosta reseptistä!
💗 Sydänlämpöiset onnentoivotukset tulevalle mummulle! Loppukuukausina helpompaa odotusta tyttärellesi toivottaen! T. Nimimerkki Kokemusta vastaavasta on jopa tuplana..
VastaaPoistaKiitos Leena! ❤️ Sitä minäkin toivon, ja siltä se nyt vahvasti vaikuttaa, että käänne on tapahtunut 👍 Toki tuon ihan vain kuiskasin tuohon, kun en uskalla sitä vielä ääneen hehkuttaa 😉
Poista