Siitä on jo vallankin pari viikkoa, kun tein hauskaa bulgurpohjaista
ruokaa. Tabbouleh-salaatiksikin sitä varmaan voisi kutsua. Idean tähän ateriaan
sain Mitä tänään syötäisiin -ohjelmasta, missä Alex tätä valmisti. Näytti niin
kivalta setiltä, että pitihän sitä sitten minunkin kokeilla. Googlasin ohjeen K-ruoka
-sivustolta, tästä linkistä. Olen kyllä sitä mieltä, että tuohon ohjeeseen
sisältyy epäkohta. Siihen kirjattu bulgurin ja veden määrä ei mielestäni vastaa
sitä määrää, jonka Alex tuossa ohjelmassa kippoon laittoi. Minun silmiini
näytti, että niitä meni huomattavasti enemmän kuin vain yksi desilitra
kumpaakin. Tein siis ohjeeseen omat muunnokseni ja lisäykseni, ja kirjaan tähän
reseptin siten, kuin minä tänän aterian valmistin.
Kana-tabbouleh ja harissajogurttia
2:lle pääruoaksi tai 4:lle lisukkeeksi
400 g kanaa isoina suikaleina (tässä maustetut muhkeat kananfileet itse
suikaloituina)
2 dl bulguria
4 dl vettä
½ tl suolaa
n. 100 g kirsikkatomaatteja
6 aurinkokuivattua tomaattia
1 ruukku lehtipersiljaa
½ sitruunan mehu
½ dl oliiviöljyä
Harissajogurtti:
200 g turkkilaista jogurttia
1 rkl harissaa
ripaus suolaa
Kiehauta suolalla maustettu vesi. Lisää mukaan bulgur. Sekoita ja ota
kattila pois liedeltä, peitä kannella ja anna kypsyä 10 minuuttia.
Paista kanan suikaleet pienessä määrässä öljyä kypsiksi.
Huuhtele ja halkaise kirsikkatomaatit ja kuutioi aurinkokuivatut
tomaatit. Hienonna lehtipersilja. Sekoita bulgur, tomaatit, persilja, sitruunanmehu
ja oliiviöljy kulhossa. Tarkista maku, suolaa varmaan tarvitaan tässäkin vaiheessa.
Sekoita harissajogurtin ainekset keskenään. Tarjoa kanasuikaleet
tabboulehin ja harissajogurtin kera.
Tosi kiva ja hyvältä maistuva setti. Teen varmasti uudelleenkin. Turhan
harvoin tulee käytettyä bulguria ruoanlaitossa.
Ja sitten yksi mielenkiintoinen havainto, jolla ei sinänsä ole mitään
tekemistä tämän ruoan kanssa. Se on havainto hymyn voimasta. Osallistuin viime
viikolla stressinhallinta-webinaariin, jossa tehtiin hengitysharjoite. Hengittelimme
ensin silmät kiinni tunnustellen, missä kohti kehoa hengitys tuntuu. Ainakin
minun tapauksessani hengitys kulki aika lailla nenän ja hartialinjan välillä,
eli aivan liian pintapuolisesti hengittelen. Seuraavaksi meitä neuvottiin
laittamaan huulemme pienen pieneen hymyyn ja jatkaa hengittelyä ja hengityksen
kulkureitin havainnointia. Yllättäin tämä pieni hymy ikään kuin avasi portit,
ja hengitys pääsi laskeutumaa paljon alemmaksi keuhkoihin. Kokeilepas sinäkin!
Kävin juuri äsken hymyilemässä lumisella metsälenkillä. Vieressä meni
latu ja ehkä jotkut ohitseni hiihtäneet ihmettelivät omituista metsän keskellä
hymyilijää. No onhan se epäilyttävää! 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti