Kaikkien aikojen kiusaus

Meidän mökkikausi alkaa yleensä silloin, kun muut lopettelevat omaansa. Olemmekin nyt valmistelemassa omaa mökkikauttamme täällä Pyhätunturin lataamossa. Sen kunniaksi halusin tehdä jotain oikein hyvää, ja samalla kodikasta ruokaa. Kummallakin on tehnyt jo pitkään mieli erästä herkkua, jonka kehittelin nuorena vaimona todella kauan sitten. Kokkailutaitoni olivat silloin vielä orastavassa vaiheessa. Jotkut kokeiluni olivat aivan kammottavia, toiset taas olivat heti syntyessään klassikkoainesta. Klassikoksi päätyi myös tämä kiusaus, joka aikoinaan syntyi siten, että kaapista löytyi tonnikalapurkki ja jääkaapista kimpale kinkkua. Muistan miettineeni, että voikohan kalaa ja lihaa yhdistää. Päätin että voi. Olimme myös juuri kuulleet valkosipuliperunoista. Se oli kuumin uutuus niihin aikoihin. Niinpä nekin tulivat tavallaan päätyneeksi mukaan tähän ruokaan, joka on eräänlainen sekoitus valkosipuliperunoita ja kinkku-tonnikalakiusausta.

Koska oli lauantai, ja mukava mieli mökkikauden avauksesta, aloitin ruoan valmistuksen laittamalla ensin mukavaa musiikkia stereoista soimaan. Tätä ruokaa tehdessä musiikki ei uppoa liesituulettimen hurinaan. Seuraavaksi kokille lasi cavaa, ja sitten pääsin itse asiaan, eli raaka-aineita käsittelemään. Tapanani on aina ensin pilkkoa kaikki pilkkomista vaativat raaka-aineet. Sen jälkeen itse kokkaaminen käy kuin tanssi. Itse asiassa taisin muutaman tanssiaskeleenkin kokatessani ottaa, tarttuvimpiin kertosäkeisiin laulamalla mukaan liittyen. Tanssivan ja laulavan kokin pitää vain olla varovainen puukon kanssa heiluessaan.  Tämä ruoka pitääkin tehdä nimenomaan hyvällä fiiliksellä ja kiireettömästi kokkailusta nautiskellen. 

Tavallisesta kinkkukiusauksesta tämän erottaa paitsi tonnikala, myös käsityö. Tähän en koskaan käytä valmista peruna-sipulisekoitusta, vaan aina oikeita sopivasti jauhoisia perunoita, jotka suikaloin itse. Toki voit oikaista tämän teossa käyttämällä pakastealtaasta löytyviä peruna-sipulisuikaleita, ja varmaan ihan hyvää tulee niinkin, mutta sama asia se ei ole. Kokeile vaikka, niin huomaat eron. Itse suikaloidut perunat säilyttävät hyvin rakenteensa. Tämän ruoan teossa käytän suikalointiin yleiskonetta (valkosipuliperunat viipaloin käsin), joten nopeasti ja helposti valmistuvat nämäkin suikaleet. Otin ajan. Yhden perunakilon kuorimiseen minulta meni viisi ja puoli minuuttia. Karkealla suikaleterällä suikalointiin meni yksi minuutti ja 20 sekuntia. Kaiken tämän tein normaalitahdilla. Siinä ajassa otin myös kolme valokuvaa. Perunat oli siis käsitelty vähemmässä kuin seitsemässä minuutissa. Maku ja rakenne korvaavat ne minuutit moninkertaisesti. Perunoiden käsittely kannattaa jättää viimeiseksi valmisteluista, koska suikaloidut perunat tummuvat nopeasti. Eli pilkoin ensin kaikki muut raaka-aineet, ja kun perunatkin oli suikaloitu, pääsin heti vuokaa täyttämään.

Kinkku-tonnikalakiusaus 4:lle

1 kg sopivasti jauhoisia perunoita

1 sipuli

10 valkosipulinkynttä

400 g saunapalvikinkkua palana (tässäkin itse suikaloitu on paras)

1 prk tonnikalaa (esim. Abba tonnikalapalat hyviä)

suolaa

mustapippuria

6 dl kuohukermaa (älä kauhistu, nimittäin jos vuoka on laakea, ”häviää” kerma jonnekin)

Kypsennä 225 C uunissa noin 1 tunti.

Menossa uuniin...

Silppua sipuli. Kuori valkosipulinkynnet, ja litistä ne veitsen lappeella. Näin ne ”heräävät eloon” ja valmistautuvat antamaan kaikki arominsa ruokaan. Silppua valkosipulinkynnet. Suikaloi kinkku. Tarkkaile vatia, koska ainakin meillä osa suikaleista päätyy ohikulkevien näpistäjien suuhun. Saattaahan toki olla, että kokkikin nappaa oman osuutensa. Kuori ja suikaloi perunat. Voitele vuoka ja levitä pohjalle perunoita. Päälle suolaa ja pippuria sekä kumpaakin sipulisilppua. Seuraavaksi kinkkusuikaleita ja tonnikalaa. Ja sama uudelleen niin kauan kuin raaka-aineita riittää. Laitoin ensin 5 dl purkillisen kuohukermaa. 45 minuutin kohdalla se oli johonkin hävinnyt, joten lisäsin vielä 1 dl kermaa. Tunnin ja 5 minuutin kohdalla maistoin ruokaa, ja kypsää  oli.

Valmista on!

Tämä retroruoka maistuu kyllä joka kerta ihan taivaallisen hyvältä. Se tuo myös aina muistoja menneisyydestä. Lisukkeetkin tälle ovat aina samat, keitettyjä kananmunia ja pieni tuoresalaatti. Tällä kertaa kahden hengen lisukesalaattiin tuli 1 avomaankurkku, 6 Dunne-tomaattia  ja ½ purkkia raejuustoa. Ruokajuomaksi kivennäisvettä.

Syötyämme laitoin loput ruoat talteen kahdelle lautaselle ja kun ne olivat jäähtyneet, siirsin ne jääkaappiin. Siinäpä meille on hyvä lähtöateria (mikron kautta) huomisten ulkoilujen päätteeksi. Mukavaa lauantaiehtoota ja viikonloppua itse kullekin!