Sunnuntailounaan alkupaloiksi kokeilin sellaista herkkua,
mitä en ollut ennen itse tehnytkään. Se oli sitruunalla kypsytettyä lohta, jota
saimme joitakin viikkoja sitten maistaa ystäviemme luona illanistujaisissa.
Ihastuin siihen heti. Ihanan raikasta, pirteää ja mehukkaan mehevää. Nautimme
sitä ruisleipästen päällä. Ystävämme kertoivat tekevänsä sitä niin jouluna,
juhannuksena kuin aina muulloinkin, kun jotain juhlitaan. Ymmärrän miksi.
Pyysin ja sain ohjeen, joka oli ilmeisesti kiertänyt jo aika monen talon
kautta. Ohjeen varsinaista alkuperää tuskin kukaan enää muistaa.
Sitruunalohi
lohta fileenä
leikataan ohuiksi siivuiksi ja ladotaan
kerroksittain/lomittain seuraavan kastikkeen kanssa:
60 % sitruunan mehua
40 % hyvää oliiviöljyä
suolaa vähän / maun mukaan
tilliä (+ tarjolle laitettaessa vielä tuorettakin tillisilppua päälle)
rosepippuria murskattuna
Lohi alkaa heti kypsyä sitruuna/öljymehussa, joten
tarjoilla voi joidenkin tuntien/yön jälkeen.
Sekoitin saamani ohjeen mukaan sitruunan mehun ja
oliiviöljyn keskenään. (Esim. puolen kilon lohifileelle lähtisin ensin yhdestä
sitruunasta liikkeelle, ja siihen öljyä yllä olevassa suhteessa. Jos loppuu
kesken, niin seuraava sitruuna kehiin.) Sen jälkeen tein kerroksia siten, että vadille
ensin ohut kerros lohta ja sen päälle suolaa, tillisilppua ja rosepippuria
(tätä saa laittaa ihan reilusti). Näitä kerroksia niin monta, kuin lohta
riittää. Ja sitten vati kelmun alle jääkaappiin oleentumaan.
Parin tunnin jälkeen kannattaa maistaa, onko suolaus
kohdillaan. Minä laitoin ensin liian vähän, mutta sitä oli helppo lisätä.
Parempi näin päin, koska asia oli helposti korjattavissa, toisin kuin olisi
ollut ylisuolaisen kanssa. Seuraavalla kerralla osaankin (ehkä) jo heti suoraan
heittää sopivat hyppyselliset suolaa. Ja se seuraava kerta tulee pian. Tätä
herkkua teki mieli saman tien lisää. Luulen, että tästä tulee meillekin
tulevien kemujen kestotarjottava.
Nautimme nämä sitruunalohileipäset alkupaloina, kuohuvan
kera seurustellen ja kiireellisimmät kuulumiset vaihtaen. Hyväksyvä mumina
kertoi, että sitruunalohi oli muidenkin mieleen. Vaikka kullekin vieraalle oli
varattu useampi leipänen, tyhjeni tarjoilulankku aika nopeasti. Tai itse asiassa siihen jäi ensin se
perinteinen yksi leipänen, kunnes koolla olevan poppoon ikäjärjestyksessä
arvokkain vieras vapautti sen viimeisenkin poloisen yleiseen jakeluun sanomalla
”jos tuo viimeinen leipä on laskettu minun kiintiöön kuuluvaksi, saa sen joku
muu ottaa”. Alta aikayksikön nopein söi
hitaitten leivän. Sitten siirryimme ruokapöydän ääreen, missä nautimme
kiirehtimättä kodikkaan ja makoisan sunnuntaiaterian. Kerron siitä seuraavaksi,
kunhan tässä ensin hetken huilaan.
Herkullinen kokonaisuus ja sopii hyvin myös saaristolaislimpun päälle. Oletko testannut limeä sitruunan tilalle. Ihastuin itse juurikin juhannuksena raakakypsytettyyn loheen ja jouluksi sitä tulee myös tehtyä.
VastaaPoistaHyvää tätä viikkoa sinne! ��
Hei Leena! Kyllä vain oli herkullinen setti. Saaristolaisleipä olisi vallan mainio. Tämä minun leipäni oli muuten juurileipää, vaan ei itse tekemää. Limeä en ole tähän testannut, mutta varmasti toimisi siinä missä sitruunakin. Siihen voisi kehitellä sitten jonkin chilipohjaisen dressingin päälle. Tällainen tuli ensimmäisenä intuitiona mieleen :) Kiitos, ja oikein mukavaa viikkoa sinnekin!
VastaaPoista