tiistai 25. syyskuuta 2018

Porkkanaperhonen ja muistojen kakut


Viikonloppu päättyi kakunsyöntiin. Syy oli hyvä, tyttäremme Hevostilanemäntä oli täyttänyt pyöreitä. Ja koska hän myös leipoo mielellään, ja on siinä vieläpä hyvä, odotti meitä tyttären luona taas suussa sulava kakku. Tokihan myös hevostilan kissat ja hevoset ponia myöten saivat taas ansaitun huomionsa, hauskoja ovat. Tämänkertainen kakku olikin sellainen, jonka mukana tein mielessäni nostalgisen aikamatkan tyttäriemme lapsuuteen. Silloin minä leivoin heille syntymäpäiväkakut, ja aika monesti minulta toivottiin perhosen mallista kakkua. Lapset toki osallistuivat etenkin koristelupuoleen. Koristelu tapahtui luovasti, ja tuloksena oli toinen toistaan erikoisempia syötäviä perhosia. Luovuus näyttää edelleen jatkuvan. Tämänkertaisen perhoskakun ohje oli pohjimmiltaan porkkanakakku, mutta tällä kertaa se toteutettiin täytekakkuna.




Tyttäreni luvalla julkaisen tämän herkullisen kakkuohjeen, vaikka kakkua en itse tehnytkään (ainoastaan tyttären). Perusohjeen tähän herkulliseen porkkanakakkuun tytär oli ottanut täältä (Chocochilin Sadepäivän porkkanakakku). Näin ne hyvät ohjeet kiertävät. Hän oli noudattanut alkuperäistä porkkanakakun ohjetta vain sillä muutoksella, että maitona oli kauramaito. Kuorrutusosio koki suuremman muutoksen, koska siitä piti riittää myös täytteeksi.

Kuorrutus ja täyte oli syntynyt näistä aineista:

50 g voita
400 g tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
mantelirouhetta

Valmis kakku halkaistiin kahdeksi kerrokseksi. Kakku sai kostukkeensa appelsiinimehusta. Vähän vajaa puolet täytteestä meni kakun väliin. Sitten kakun puolitus ja puolikkaiden kääntäminen päinvastaiseen asentoon, kaarevat pinnat vastakkain. Tämänkertaisina koristeina toimivat pehmeät lakritsipalat.
Kuva: Hevostilan emäntä
  


Voin vakuuttaa, että oli mehevää ja hyvää. Kakku ei kauan vanhentunut. Meidän kattaus söi siitä toisen siiven, ja toinen siipi meni seuraavan kattauksen suihin. Nyt kun luen Hevostilan emännän kirjoitusta tuosta samaisesta tapahtumasta, huomaan porkkanakakun lisäkkeiden myötä kuuluvani sekä noitiin että vampyyreihin. Noita olikin minulle tuttu juttu, Lapin noita kun olen. Mutta että vampyyrikin vielä…


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti