Viikonloppu päättyi kakunsyöntiin. Syy oli hyvä, tyttäremme Hevostilanemäntä oli täyttänyt pyöreitä. Ja koska hän myös leipoo mielellään, ja on
siinä vieläpä hyvä, odotti meitä tyttären luona taas suussa sulava kakku. Tokihan
myös hevostilan kissat ja hevoset ponia myöten saivat taas ansaitun huomionsa,
hauskoja ovat. Tämänkertainen kakku olikin sellainen, jonka mukana tein
mielessäni nostalgisen aikamatkan tyttäriemme lapsuuteen. Silloin minä leivoin
heille syntymäpäiväkakut, ja aika monesti minulta toivottiin perhosen mallista
kakkua. Lapset toki osallistuivat etenkin koristelupuoleen. Koristelu tapahtui
luovasti, ja tuloksena oli toinen toistaan erikoisempia syötäviä perhosia. Luovuus
näyttää edelleen jatkuvan. Tämänkertaisen perhoskakun ohje oli pohjimmiltaan
porkkanakakku, mutta tällä kertaa se toteutettiin täytekakkuna.
Tyttäreni luvalla julkaisen tämän
herkullisen kakkuohjeen, vaikka kakkua en itse tehnytkään (ainoastaan
tyttären). Perusohjeen tähän herkulliseen porkkanakakkuun tytär oli ottanut täältä
(Chocochilin Sadepäivän porkkanakakku). Näin ne hyvät ohjeet kiertävät. Hän oli
noudattanut alkuperäistä porkkanakakun ohjetta vain sillä muutoksella, että
maitona oli kauramaito. Kuorrutusosio koki suuremman muutoksen, koska siitä
piti riittää myös täytteeksi.
Kuorrutus ja täyte oli syntynyt näistä aineista:
50 g voita
400 g tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
mantelirouhetta
Valmis kakku halkaistiin kahdeksi kerrokseksi. Kakku sai
kostukkeensa appelsiinimehusta. Vähän vajaa puolet täytteestä meni kakun
väliin. Sitten kakun puolitus ja puolikkaiden kääntäminen päinvastaiseen
asentoon, kaarevat pinnat vastakkain. Tämänkertaisina koristeina toimivat
pehmeät lakritsipalat.
Kuva: Hevostilan emäntä |
Voin vakuuttaa, että oli mehevää ja hyvää. Kakku ei kauan
vanhentunut. Meidän kattaus söi siitä toisen siiven, ja toinen siipi meni
seuraavan kattauksen suihin. Nyt kun luen Hevostilan emännän kirjoitusta tuosta
samaisesta tapahtumasta, huomaan porkkanakakun lisäkkeiden myötä kuuluvani sekä
noitiin että vampyyreihin. Noita olikin minulle tuttu juttu, Lapin noita kun
olen. Mutta että vampyyrikin vielä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti