Mehevä ja raikas sitruunalohi

Sunnuntailounaan alkupaloiksi kokeilin sellaista herkkua, mitä en ollut ennen itse tehnytkään. Se oli sitruunalla kypsytettyä lohta, jota saimme joitakin viikkoja sitten maistaa ystäviemme luona illanistujaisissa. Ihastuin siihen heti. Ihanan raikasta, pirteää ja mehukkaan mehevää. Nautimme sitä ruisleipästen päällä. Ystävämme kertoivat tekevänsä sitä niin jouluna, juhannuksena kuin aina muulloinkin, kun jotain juhlitaan. Ymmärrän miksi. Pyysin ja sain ohjeen, joka oli ilmeisesti kiertänyt jo aika monen talon kautta. Ohjeen varsinaista alkuperää tuskin kukaan enää muistaa.

Sitruunalohi

lohta fileenä

leikataan ohuiksi siivuiksi ja ladotaan kerroksittain/lomittain seuraavan kastikkeen kanssa:

60 % sitruunan mehua

40 % hyvää oliiviöljyä

suolaa vähän / maun mukaan

tilliä (+ tarjolle laitettaessa vielä tuorettakin tillisilppua päälle)

rosepippuria murskattuna

Lohi alkaa heti kypsyä sitruuna/öljymehussa, joten tarjoilla voi joidenkin tuntien/yön jälkeen.

Sekoitin saamani ohjeen mukaan sitruunan mehun ja oliiviöljyn keskenään. (Esim. puolen kilon lohifileelle lähtisin ensin yhdestä sitruunasta liikkeelle, ja siihen öljyä yllä olevassa suhteessa. Jos loppuu kesken, niin seuraava sitruuna kehiin.) Sen jälkeen tein kerroksia siten, että vadille ensin ohut kerros lohta ja sen päälle suolaa, tillisilppua ja rosepippuria (tätä saa laittaa ihan reilusti). Näitä kerroksia niin monta, kuin lohta riittää. Ja sitten vati kelmun alle jääkaappiin oleentumaan.

Parin tunnin jälkeen kannattaa maistaa, onko suolaus kohdillaan. Minä laitoin ensin liian vähän, mutta sitä oli helppo lisätä. Parempi näin päin, koska asia oli helposti korjattavissa, toisin kuin olisi ollut ylisuolaisen kanssa. Seuraavalla kerralla osaankin (ehkä) jo heti suoraan heittää sopivat hyppyselliset suolaa. Ja se seuraava kerta tulee pian. Tätä herkkua teki mieli saman tien lisää. Luulen, että tästä tulee meillekin tulevien kemujen kestotarjottava.

Nautimme nämä sitruunalohileipäset alkupaloina, kuohuvan kera seurustellen ja kiireellisimmät kuulumiset vaihtaen. Hyväksyvä mumina kertoi, että sitruunalohi oli muidenkin mieleen. Vaikka kullekin vieraalle oli varattu useampi leipänen, tyhjeni tarjoilulankku aika nopeasti.  Tai itse asiassa siihen jäi ensin se perinteinen yksi leipänen, kunnes koolla olevan poppoon ikäjärjestyksessä arvokkain vieras vapautti sen viimeisenkin poloisen yleiseen jakeluun sanomalla ”jos tuo viimeinen leipä on laskettu minun kiintiöön kuuluvaksi, saa sen joku muu ottaa”.  Alta aikayksikön nopein söi hitaitten leivän. Sitten siirryimme ruokapöydän ääreen, missä nautimme kiirehtimättä kodikkaan ja makoisan sunnuntaiaterian. Kerron siitä seuraavaksi, kunhan tässä ensin hetken huilaan.