Ihan paras makaronilaatikko, ja helppokin vielä

Jokaisella perheellä lienee oma paras makaronilaatikkonsa, nyt kerronkin meidän perheen parhaasta makaronilaatikosta. Siinä Koskenlaskija korvaa munamaidon. Toisaalta se eroaa perinteisestä makaronilaatikosta sillä, että tässä versiossa makaroneja ei keitetä etukäteen. Suoraan vaan voideltuun vuokaan ilman esikypsennystä, ja lopputulos on mitä mainioin.

Makaronilaatikko

(muunnokseni Makupalojen ohjeesta)

½ kg jauhelihaa

1 sipuli

nokare voita 
suolaa

mustapippuria

(paprikajauhetta tms.)

1,2 l vettä

1 lihafondi tai lihaliemikuutio (ja vain 1 kuutio, tavoitteena laiha lihaliemi)

1 pkt Koskenlaskijaa (itse käytän voimakasta, mutta mikä vain käy)

400 g pussillinen makaronia (käytän tummaa)

150 g pussillinen juustoraastetta (emmental tai cheddar)

Laita vesi kiehumaan ja paloittele Koskenlaskija. Kun vesi kiehuu, lisää fondi ja Koskenlaskijapaloja pikku hiljaa niin, ettei kiehuminen lopu. Seos on valmis, kun Koskenlaskijat ovat sulaneet laihan lihaliemen joukkoon.

Kuullota sipulisilppu pienessä määrässä voita ja lisää jauheliha. Paista, kunnes jauheliha on kypsää. Mausta jauheliha ainakin suolalla ja pippurilla, ja muitakin mausteita voit lisätä oman maun mukaan. Itse heittelen jauhelihan sekaan suolan ja pippurin lisäksi yleensä ainakin paprikajauhetta, toisinaan myös hieman chilijauhetta tms. Tarkoitus on kuitenkin pysyä perinteisessä makaronilaatikon makumaailmassa. Sen verran hyvin maustettua (ehkä jopa hieman yli, koska laiha lihaliemi laimentaa makua) sen pitää kuitenkin olla, että jauheliha maistuu hyvältä suoraan pannulta varastettunakin. Pitäähän kokin maistaa.

Kaada raa’at (!) makaronit voideltuun vuokaan. Lisää jauheliha-sipuliseos ja sekoita se makaronien kanssa sekaisin. Kaada juustolihaliemi myös vuokaan, ja sekoita vielä kerran. Sekoita puolet juustoraasteesta muiden sekaan, ja ripottele loput juustoraasteet pinnalle.

Paista 200-asteisessa uunissa 45 minuuttia. Jos et halua rapsakkaa pintaa, laita viimeiseksi vartiksi kansi päälle. Tästä riittää ainakin 6:lle.  Ja ketsuppia päälle.

Idean tähän versioon makaronilaatikosta sain parikymmentä vuotta sitten silloisesta Makupalat tv-ohjelmasta. Nuorimmat lukijani ovat tuskin kuulleetkaan siitä, mutta sepäs se vasta hauska ohjelma olikin. Herrat Janne Pekkala ja Timo Nykyri valmistivat milloin mitäkin, fiilispohjalta. Välillä sitä katsoessani ilmeeni oli varmaan yhtä kauhistunut, kuin ohjelmassa sopivin väliajoin näkyneellä Justiinan kauhistuneella kuvalla. Ja kyllä toisinaan apukokki Nykyrikin katsahti kameraan hieman epäuskoisen näköisenä. Aina välillä katsojakin aprikoi, mahtaakohan tuosta tulla yhtään mitään. Olihan se jännittävää seurata, miten siinä käy. Niin vain he yleensä onnistuivat pääsemään toivomaansa lopputulokseen. Tosin se päämäärä saattoi muuttua useampaankin kertaan kokkailun varrella. Niin käy minullakin.

Syömään!

Joskus kuitenkin tapahtui niin, että kaikki ei mennytkään lopulta ihan putkeen. Näin kävi ainakin heidän legendaarisen pullapitkon letityksensä kanssa. Siinä taisi vedet silmissä nauraa niin kyseiset tv-kokit, kuin kotisohvien katsojatkin. Vieläkin naurattaa sitä muistellessa. Ehkä se ohjelma oli juurikin inhimillisyydessään niin suosittu. Sanottakoon kuitenkin vielä, ettei tule väärää käsitystä herrojen kokkaustaidoista, että kyllä he ihan ammattilaisia olivat ja ovat. Olen jopa kerran päässyt aitiopaikalta seuraamaan, kun Janne Pekkala taikoi aivan mahtavat tarjoilut satapäiselle vierasjoukolle paikassa, missä ei ollut keittiötä. No tässä kohtaa saattaisi Justiinakin taas kauhistuneena mulkaista, mutta aiheetta. Kaikki meni loistavasti, eikä ”eiku”- tai ”oho”- kokkauksesta ollut tietoakaan. Määrätietoista työskentelyä se oli, ja sen lopputuloksena syntyi herkullista syötävää.

Takaisin tähän makaronilaatikkoon… Tämä on todellakin ollut meidän perheen suosituin versio makaronilaatikosta kaikki nämä parikymmentä vuotta. Perheen mielestä tämä on kaikkein parasta. Itselläni on muistikuva ehkä vieläkin paremmasta makaronilaatikosta, jonka valmistivat meidän koulun keittolan tädit. Ne samat, jotka tekivät tätä pannaria. Heillä oli todellakin taito hyppysissään, ja sen makaronilaatikon maun muistan vieläkin. Tädit olivat sekoittaneet munamaidon sekaan todennäköisesti myös ketsuppia, koskapa siinä laatikossa oli hieman punertava sävy. Se oli ehkä minun elämäni paras makaronilaatikko. Tämä teille esittelemäni versio on hyvä kakkonen. Ainakin se on parasta, mihin minä pystyn.