Sunnuntaina oli lepopäivä. Ihanan kiireetön päivä. Aamulla oli lupa
mennä aamiaisen jälkeen lehtipinon kanssa takaisin sänkyyn ja lojua siellä niin
pitkään, kunnes kaikki pinossa olevat lehdet oli luettu. Loppupäivästä
uppouduin aiemmin kesken jääneeseen romaaniin. Näiden lukuhetkien välissä oli päivän
ainoa varsinainen askareeni, eli ruoan valmistus. Ja kun sekin on asia, mistä
nautin, niin päivähän oli kaikin puolin mahtava. Sunnuntain kunniaksi innostuin
tekemään alkupalankin, johon olen saanut inspiraation aikoinaan Roomassa
matkalla ollessani. Siellä tykästyin antipastolistalla olleeseen Carpaccio di
bresaola e rucola –nimiseen annokseen. Bresaola on ilmakuivattua naudanlihaa. Täällä
meillä päin sitä on kaupoissa aika olemattomasti tarjolla, joten päätin reissun
jälkeen tehdä oman toisintoni tuosta mainiosta alkupalasta sillä lailla, että
korvasin bresaolan kylmäsavuporolla. Aina sen jälkeen olen kaikki nämä vuodet valmistanut
tätä jaettavaa alkupalaa juurikin tällä tavalla, missä Lappi kohtaa Italian.
”Carpaccio” di poro e rucola
(tällä kertaa tein tätä 3:lle, muuntele määriä pääluvun mukaan)
70 g (12 pienehköä viipaletta) kylmäsavuporoa
1 ruukku villirucolaa
parmesaania
oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
mustapippuria
Tämä on niin helppo ja nopeasti valmistuva alkupala, että se ei juuri
ohjetta kaipaa. Kirjaan sen nyt kuitenkin tähän.
Levitä porosiivut tarjoiluvadille. Pudottele 15 minuuttia kylmässä
vedessä liotetut (kerroin tästä rucolan käsittelykikasta kirjoituksessani Luumusalaatti caprese) , huuhdellut ja
lingotut rucolat porosiivujen päälle. Höylää parmesaanitahkosta reilusti
parmesaania rucolan päälle. Itse höylään parmesaanin ihan vain
perunankuorimaveitsellä, ei siinä sen kummempia työvälineitä tarvita.
Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä ja puolikkaan sitruunan mehu. Viimeistele
parilla pyöräytyksellä pippurimyllystä.
Tämä poroalkupala on paitsi hyvää, myös aivan loistavaa
vierastarjottavaa. Tämän voi hyvin tehdä hyvissä ajoin valmiiksi jääkaappiin
odottelemaan. Muista kuitenkin, että öljy ja sitruunan mehu kannattaa lisätä
vasta juuri ennen tarjoilua. Näin rucola pysyy freesinä aina h-hetkeen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti