Kalakukon naatiskelua

Perinteet, perinteet…  Jokavuotinen golflomamme alkoi perinteisellä tavalla = kalakukkodinnerillä savolaisten ystäviemme loma-asunnossa. Sitäpä olimmekin jo odotelleet kieli pitkällä. Ennen näitä ystäviämme emme oikein ymmärtäneet, kuinka mahtava ateria kalakukko on. Muistin kyllä lapsuuteni Kuopion reissut, kun kävimme ”Ada-tädin” asunnolla Kuopion torin laidalla, ja kalakukkoahan sieltä torilta aina ostimme. Sen enempiä muistikuvia minulla ei tuosta kukkoherkusta ole. Eli en todellakaan muista, kuinka ja minkä lisukkeiden kanssa me sitä kalakukkoa silloin söimme. Nykyisin syömme sitä kerran vuodessa savolaisten ystäviemme tapaan. Ja se se vasta onkin herkullinen tapa.

 

 

Alkupaloiksi nautimme perheen jälkikasvun tekemää juurileipää hanhenmaksalla.

Joskus olemme pitäneet näiden ystäviemme kanssa jopa kukkopruuvin, vertaillen muikku- ja ahvenkukkoa, vieläpä ystäviemme toimesta ”tupla-läskillä” tilattuna. Ahven voitti. Siitä lähtien ovat nämä ystävämme tuoneet yhteisen golfloman alkajaisiksi aina ahvenkukon, ja käsittääkseni se on ollut aina peräisin Irene Partasen leipomosta. Kalakukon naatintaohjeet ovat oma elämyksensä. Kukko lämpenee uunissa sopivaan tarjoilulämpötilaan.

 

 

 

Ahvenkukon erinomaisina lisukkeina toimivat aina keitetyt perunat. Jos tapaamme kesällä, ovat ne uusia perunoita. Jos tapaamme talvella, ovat ne tuppipottuja. Lisäksi seurana on aina ihanaa aiolia, ja raikasta salaattia vaihtelevista kauden aineksista, mikä milloinkin hyvää on.

 

 

 

 

Oijoi, ihan mielettömän hyvää oli tämänkin vuoden ahvenkukko. Ja mitenhän se loma edes lähtisi käyntiin ilman tuota kalakukkodinneriä…

 

Jälkiruoaksi nautimme jäätelöä kera kolmenlaisten marjojen ja sopivien jälkkärijuomien. Ja vielä kahvit päälle.

Nuoriso teki vielä ihanan raikkaat kahvinjälkeiset juomat. Mukava ilta kaikilla herkuilla. Eikä mennyt edes seuraavan päivän puolelle. Tästä oli hyvä alkaa kahden viikon golfloma. Terveellisiä golfpallon ulkoilutuskilometrejä on lupeissa aikamoinen määrä.