Ruusuja Sikke’s ravintolalle

Toissa viikolla vierailimme pääkaupunkiseudulla, ja aikataulustamme löytyi juuri sopiva rako käydä Sikke’s ravintolassa (Tehtaankatu 34, 00150 Helsinki) illallisella. Sattumalta myös tyttäremme oli juuri edellisenä päivän saapunut Kiinasta Helsinkiin, joten saimme hänestä ja hänen kiinalaisesta kollegastaan mieluisaa ruokaseuraa. Tapaamme mielellämme ruokapöydän ympärillä, ja Sikke’s ravintolan pöydän äärellä oli helppo tuntea olonsa jopa kodikkaaksi. Ihastuttava kiinalainen ystävämme kiitti meitä kauniisti illalliskutsusta ojentamalla minulle kaksi kimppua ruusuja.

Alkuhalausten jälkeen pääsimme tutkimaan ruokalistaa, joka oli kovasti makuuni. Jos menu on suppea, mutta taiten valittu, antaa se minulle lupauksen ravintolan hyvästä tasosta. Sikke’s ravintolan ruokalista on juuri sellainen. Siinä oli muutama vaihtoehto kussakin kategoriassa, ja lisänä hyvin valittu setti tilpehöörejä, joilla voi halutessaan täydentää valintojansa.

Minulle oli jo etukäteen päivänselvää, minkä alkuruoan tilaisin. Olin nähnyt siitä vilauksen jo aiemmin Instagramissa, eikä se näky sen koommin jättänyt minua rauhaan. Tilasin siis ’Salaattisikuria, johon oli taidokkaasti yhdistetty Peltolan blue -homejuustoa, piimäkastiketta ja marcona-manteleita’. Todellakin tykkäsin. Se oli mukavasti raikas ja täyteläinen kokonaisuus, jossa oli juuston ansiosta sopiva säväys pientä suolaisuutta, tekemättä silti annoksesta raskasta.

Kaksi meistä päätyi annokseen ’Campanian mozzarellaa, suolasitruunaa, sokerihernettä ja ranskalaista rakuunaa’. Sain maistaa tätäkin, ja voin kertoa, että annoksen mozzarella ei ollut mitä tahansa mozzarellaa, vaan parasta mahdollista. Suolasitruuna oli hauska ja tavanomaisesta poikkeava lisä mozzarellalle. Tämä oli ihan huippuhyvä setti.

Yksi meistä tilasi puolestaan annoksen nimeltä ’Tartar kotimaisesta kyyttölehmän lihasta, rapeaa perunaa ja luomukeltuainen’. Tunnustan, että en ole tainnut koskaan itse tilata tartaria, mutta olen muutaman kerran sitä kuitenkin eteeni saanut, ja toki hyvillä mielin syönytkin. Tämän annoksen suhteen saatoin vain todeta hyväksyvän muminan annoksen tilanneen huulilta.

 

Pääruokaosastolla pallottelin kalan ja pastan välillä, mutta kun olin varhaisella lounaalla syönyt kalaa, oli nyt luontevaa kallistua pastan puolelle. Voi tsiisus, kuinka herkullista olikaan annos nimeltään ’Gratinoituja pastarullia, joissa parmankinkkua, ricottaa ja pinaattia’. Annos oli todella kuuma, joka kertoi sen tulleen juuri uunista. Hienoa. Pastan rakenne oli jännästi täydellinen, ehkä yksi parhaita gratinoituja pastoja koskaan.

Yksi seurueestamme tilasi ’Nieriää, kurkku-piimäkastiketta ja vihreää parsaa’. Kaunis ja freesin näköinen annos. Yksinkertainen se oli myös kyllä, mutta hyvällä tavalla. Voihan ne parsat ja tillit tosiaan noin kauniistikin asetella. Kyllä Pipsa osaa.

Syötävät jälkiruoat jätimme suosiolla väliin, koska ilta oli jo kovin pitkällä. Ainahan on kuitenkin tilaa Limoncellolle tai jollekin muulle sopivalle jälkiruokajuomalle. Itse nautin kupillisen espressoa ja lasillisen ah niin ihanaa Limoncelloa. Olen joskus sanonut miehelleni, että voisin nauttia lasillisen Limoncelloa vaikka joka ilta. Hän katsoi kummasti ja vastasi, että no niinhän sinä teetkin. Aika monesti näin tapahtuukin, tunnustan, jos nyt ei kuitenkaan ihan joka ilta. Mutta onhan se ihan jumalten juomaa!

Illallinen Sikke’ s ravintolassa jätti meille kaikille hyvän olon ja mukavan mielen. Leppoisa tunnelma, mukava musiikki (jos sitä kuuntelimmekaan suomen ja englannin sekaisen vilkkaan kuulumisten vaihdon lomassa), hyvä palvelu ja laadukas kikkailematon ruoka ovat juuri niitä osasia, joista koostuu minun lempiravintolani. Lisäpisteet vielä keittiöstä vastaavalle huikealle Pipsa Hurmerinnalle ja ihastuttavalle Sikke Sumarille, jotka omalta osaltaan huolehtivat tunnelmasta ja elämyksistä.

On aina ilahduttavaa, kun keittiöstä vastaava chef käy näyttäytymässä, ja näin teki Pipsa tuoden meille alkuruoat. Sikke puolestaan valloitti meidät omalla välittömyydellään, ja oli mukavaa myös hieman rupatella hänen kanssaan. Jos ravintolalla on tietyt ”kasvot”, on plussaa, jos ne kasvot näkyvät myös siellä ravintolassa. Se kertoo panostuksesta ja sitoutumisesta, ja sitä arvostan. Ainahan ei tietenkään ole mahdollista, että molemmat siellä yhtä aikaa tapaa, mutta meillä kävi nyt senkin suhteen oikein hyvä tuuri.

Yksi asia minua jäi kuitenkin vaivaamaan. Huomasin nimittäin vasta jälkeenpäin, että nämä saamani kauniit ruusut olisivat kyllä ihan itseoikeutetusti kuuluneet minun sijastani Sikelle ja Pipsalle, kuin myös koko Sikke’s ravintolan tiimille. Lähetänkin ne tässä näin jälkikäteen virtuaalisesti. Kerrotte kotisivuillanne, että Sikke’s on kuin ystävän olohuone. Kyllä näin on. ”Olohuoneessanne” meidän oli hyvä viettää kodikas illallishetki iloisen jälleennäkemisen merkeissä. Lämmin kiitos.