Parmigiana di zucchine - hurmaava valkoinen ”lasagne” kesäkurpitsoista

Eräänä päivänä selailin Facebookin uutisvirtaa, kunnes huomioni vei italialaisen ystävättäreni julkaisema kerrassaan nerokkaalta näyttävä resepti. Siinä Benedetta-kokki teki kesäkurpitsoista ikään kuin lasagnea. Homma käytti näppärästi. Tässä linkki alkuperäiseen reseptiin.

Kesäkurpitsakerrosten väliin tuli sellaiset raaka-aineet, että mielikuvituksen siivin melkein jo maistoin hyvän ruoan suussani. Minulla sattui juuri sopivasti olemaan pari kesäkurpitsaa odottelemassa käyttöön pääsyä. Jääkaapista löytyi myös muut tarvittavat raaka-aineet, joten pääsin helposti kokeilemaan omaa versiotani tästä reseptistä. Kuten tavallista, muuntelin ohjetta käytettävissä olevia raaka-aineita vastaavaksi. Lisäsin myös pari makua, joiden arvelin tähän ruokaan sopivan. OMG, siitä tuli niin hyvää, että hoin hurmioituneena tuon kirjainyhdistelmän sanoja mielessäni aina niin kauan, kunnes lautanen oli tyhjä. Kirjaan tähän ohjeen siten, miten minä sen valmistin.

Parmigiana bianca di kesäkurpitsa

2-3 kesäkurpitsaa (riippuu koosta)

suolaa

mustapippuria

oliiviöljyä

parmesaania

200 g vuohenjuustoa

korppujauhoja (tein patongin lopusta)

3 valkosipulinkynttä

160 g kinkkua

5 dl béchamelkastiketta

Pese ja viipaloi kesäkurpitsat sen mallisiksi viipaleiksi, mitkä parhaiten soveltuvat käyttämääsi uunivuokaan. Levitä viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta kesäkurpitsat suolalla ja pippurilla, ja pirskottele niille oliiviöljyä. Laita pelti 190 C -asteiseen uuniin 15 minuutiksi.

Paloittele tai murra vuohenjuusto pienehköiksi paloiksi (kts. kuva alla). Benedetta-kokki käytti mozzarellaa, mutta minä käytin vuohenjuustoa, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan. Tämä saattoi muutenkin olla hieman enemmän minun makuuni tässä yhteydessä. Kuutioi myös kinkku.

Lomakeittiömme kaapista puuttui korppujauhot, sen sijaan löysin sieltä edellisen päivän patongin jämän. Päätin kokeilla, saisinko tehtyä siitä korppujauhojen korviketta. Viipaloin patongin ja paahdoin viipaleita 150 C -asteisessa uunissa n. 15 minuutin ajan. Yritin ensin leikata veitsellä rapeita patonkiviipaleita rouheeksi, ja olisihan se onnistunutkin, mutta siitä operaatiosta sinkoili muruja ihan liikaa sinne tänne. Niinpä keksin laittaa korppuuntuneet patongit vahvaan muovipussiin, ja nuijin pussissa olevat korput murusiksi. Koska halusin annokseen hiukkasen särmää ja purutuntumaa, jätin murut tarkoituksella hyvin karkeaksi. Sekoitin murskatut valkosipulinkynnet korppujauhojen sekaan.

Voit halutessasi tehdä béchamelkastikkeen itse, mutta minä käytin valmista kastiketta. Lomakeittiössä ei huhkita keittiössä, vaan oikaistaan tarpeen tullen, kuitenkin mausta tinkimättä.  Sitten olikin esivalmistelut tehty, ja seuraava vaihe oli ainesten ladonta voideltuun vuokaan.

Levitä pohjimmaiseksi kastiketta sen verran, että vuoan pohja juuri ja juuri peittyy. Raasta pinnalle parmesaania. Minä en tosiaankaan mitannut, paljonko parmesaania meni. Raastoin sitä aina sen verran, että edellinen kerros hämärtyi. Levitä kerros kesäkurpitsaa.

Levitä kesäkurpitsojen päälle taas béchamelkastiketta, jonka päälle kinkkua, vuohenjuustoa, korppujauhoja ja parmesaania. Sama taas uudestaan. Kun viimeisetkin kesäkurpitsat on aseteltu vuokaan, kaada leivinpaperilla oleva herkullinen oliiviöljypohjainen liemi vuokaan mukaan. Viimeisen kerroksen päälle tulee pelkästään kastiketta, korppujauhoja ja parmesaania.

Paista 210 C -asteisessa uunissa 35 minuuttia. Ruoka on valmista, kun sen pinta on kauniin värinen. Jos vain maltat odottaa, anna ruoan vetäytyä folion alla muutaman minuutin verran.

Koetapas syödä tätä ilman hehkutusta! Luulen, että OMG ei ole lainkaan liioiteltu ilmaus tästä ruoasta. Tämä oli yksi parhaimpia kokeilujani pitkään aikaan.

Kiitos ystäväni vinkin, olemme taas yhtä lempiruokaa rikkaampia. Yksi lempiruoistamme tästä todellakin tuli.