Eräänä päivänä selailin Facebookin uutisvirtaa, kunnes huomioni vei
italialaisen ystävättäreni julkaisema kerrassaan nerokkaalta näyttävä resepti.
Siinä Benedetta-kokki teki kesäkurpitsoista ikään kuin lasagnea. Homma käytti
näppärästi. Tässä linkki alkuperäiseen reseptiin.
Kesäkurpitsakerrosten väliin tuli sellaiset raaka-aineet, että mielikuvituksen
siivin melkein jo maistoin hyvän ruoan suussani. Minulla sattui juuri sopivasti olemaan pari kesäkurpitsaa odottelemassa käyttöön pääsyä. Jääkaapista löytyi
myös muut tarvittavat raaka-aineet, joten pääsin helposti kokeilemaan omaa
versiotani tästä reseptistä. Kuten tavallista, muuntelin ohjetta käytettävissä
olevia raaka-aineita vastaavaksi. Lisäsin myös pari makua, joiden arvelin tähän
ruokaan sopivan. OMG, siitä tuli niin hyvää, että hoin hurmioituneena tuon
kirjainyhdistelmän sanoja mielessäni aina niin kauan, kunnes lautanen oli
tyhjä. Kirjaan tähän ohjeen siten, miten minä sen valmistin.
Parmigiana bianca di kesäkurpitsa
2-3 kesäkurpitsaa (riippuu koosta)
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
parmesaania
200 g vuohenjuustoa
korppujauhoja (tein patongin lopusta)
3 valkosipulinkynttä
160 g kinkkua
5 dl béchamelkastiketta
Pese ja viipaloi kesäkurpitsat sen mallisiksi viipaleiksi, mitkä parhaiten
soveltuvat käyttämääsi uunivuokaan. Levitä viipaleet uunipellille leivinpaperin
päälle. Mausta kesäkurpitsat suolalla ja pippurilla, ja pirskottele niille
oliiviöljyä. Laita pelti 190 C -asteiseen uuniin 15 minuutiksi.
Paloittele tai murra vuohenjuusto pienehköiksi paloiksi (kts. kuva alla).
Benedetta-kokki käytti mozzarellaa, mutta minä käytin vuohenjuustoa, kun sitä
sattui jääkaapissa olemaan. Tämä saattoi muutenkin olla hieman enemmän minun
makuuni tässä yhteydessä. Kuutioi myös kinkku.
Lomakeittiömme kaapista puuttui korppujauhot, sen sijaan löysin sieltä
edellisen päivän patongin jämän. Päätin kokeilla, saisinko tehtyä siitä korppujauhojen
korviketta. Viipaloin patongin ja paahdoin viipaleita 150 C -asteisessa uunissa
n. 15 minuutin ajan. Yritin ensin leikata veitsellä rapeita patonkiviipaleita rouheeksi,
ja olisihan se onnistunutkin, mutta siitä operaatiosta sinkoili muruja ihan
liikaa sinne tänne. Niinpä keksin laittaa korppuuntuneet patongit vahvaan muovipussiin,
ja nuijin pussissa olevat korput murusiksi. Koska halusin annokseen hiukkasen särmää
ja purutuntumaa, jätin murut tarkoituksella hyvin karkeaksi. Sekoitin murskatut
valkosipulinkynnet korppujauhojen sekaan.
Voit halutessasi tehdä béchamelkastikkeen itse, mutta minä käytin
valmista kastiketta. Lomakeittiössä ei huhkita keittiössä, vaan oikaistaan tarpeen
tullen, kuitenkin mausta tinkimättä. Sitten
olikin esivalmistelut tehty, ja seuraava vaihe oli ainesten ladonta voideltuun vuokaan.
Levitä pohjimmaiseksi kastiketta sen verran, että vuoan pohja juuri ja
juuri peittyy. Raasta pinnalle parmesaania. Minä en tosiaankaan mitannut,
paljonko parmesaania meni. Raastoin sitä aina sen verran, että edellinen kerros
hämärtyi. Levitä kerros kesäkurpitsaa.
Levitä kesäkurpitsojen päälle taas béchamelkastiketta, jonka päälle
kinkkua, vuohenjuustoa, korppujauhoja ja parmesaania. Sama taas uudestaan. Kun
viimeisetkin kesäkurpitsat on aseteltu vuokaan, kaada leivinpaperilla oleva
herkullinen oliiviöljypohjainen liemi vuokaan mukaan. Viimeisen kerroksen
päälle tulee pelkästään kastiketta, korppujauhoja ja parmesaania.
Paista 210 C -asteisessa uunissa 35 minuuttia. Ruoka on valmista, kun
sen pinta on kauniin värinen. Jos vain maltat odottaa, anna ruoan vetäytyä
folion alla muutaman minuutin verran.
Koetapas syödä tätä ilman hehkutusta! Luulen, että OMG ei ole lainkaan
liioiteltu ilmaus tästä ruoasta. Tämä oli yksi parhaimpia kokeilujani pitkään aikaan.
Kiitos ystäväni vinkin, olemme taas yhtä lempiruokaa rikkaampia. Yksi lempiruoistamme tästä todellakin tuli.
Aika jännä resepti, jonka maun itsekin "melkein" tunsin suussani. Vuohenjuustossa tai jopa sinihomejuustossa on tosiaan enemmän "luonnetta",joten sopii varmasti tähän. 👌Menee ehdottomasti kokeiluun!
VastaaPoistaTodellakin suosittelen kokeilemaan 👍 Tämä resepti oli kyllä yksi parhaimmista "löydöistä" pitkään aikaan, vaikka sitä hieman muuntelinkin. Tuskin maltan odottaa, että on sopiva hetki tehdä sitä uudestaan. Ja kun niin tapahtuu, rouhin silloinkin leipämurut itse 😉
Poista