Perjantai-iltana valmistin aivan ihanaa salaattia. Se oli niin hyvää,
että se sai jopa minutkin hiljaiseksi. Ja se on aika erikoista se. Tämän
tietävät kaikki, jotka minut tuntevat. Mutta näin siinä kävi, että salaatti oli
täynnä niin ihastuttavia makuelämyksiä, että keskityin vain nauttimaan niistä.
Hartaudella. Ja ihan syystä hartaudella, sillä salaatti oli taivaallista. Rubiininvärinen
malto granaattiomenan siementen ympärillä oli juuri täydellisimmillään ja
mehukkaimmillaan. Poks, poks, siemen
kerrallaan hampaiden välissä poksauttaen, sillä lailla tästä oli nautittava. Luulen, että jos paratiisi on olemassa, ja jos
siellä tarjoillaan jotain, on se luultavasti granaattiomenaa.
Kävin perjantaina kaupassa kovasti kiireissäni, ja tavoistani poiketen
ilman tarkoin suunniteltua ostoslistaa. Perjantai-illan herkun suunnittelu jäi
sen varaan, miten sattuisin kaupassa inspiroitumaan. Suurin osa kaupassa
viettämästäni ajasta kuluu yleensä hevi-osastolla. Niin nytkin. Katseeni
porautui yhteen ainokaiseen granaattiomenaan, joka oli orpona hyllyllä. Olin
juuri menossa pelastamaan sen meille, kun joku toinen ehti ensin ja nappasi sen
nenäni alta. Pahus. Mutta onni oli lähempänä kuin arvasinkaan, nimittäin mukava
hevi-osaston hoitaja toi juuri suurta korillista granaattiomenoita. Niistäpä
pääsin rauhassa valikoimaan omani. Kotiin lähti kaksi mielestäni lupaavinta
yksilöä. Sen päättelin niiden sileästä ja kiiltävästä pinnasta. Eli jos
granaattiomenan pinta kiiltää, on se aika varmasti mehukkaimmillaan.
Granaattiomenan kuoriminen ja siementen irrottaminen onkin sitten
toinen juttu. Monta kikkakolmosta olen lukenut, mutta ei toimi minulla
koputtelut eikä muutkaan vippaskonstit. Niillä saan vain keittiön
punapilkulliseksi. Itselleni toimivin ja oikeastaan ihan helppokin tapa
käsitellä granaattiomena on seuraavanlainen. Leikkaan kummastakin päästä viipaleet
pois niin, että päistä tulee näkyville vaaleiden kalvojen sijainnit.
Seuraavaksi viillän kuoreen (suunnilleen kalvojen kohdalle) pitkittäissuunnassa
viillot. Sitten vain vedän käsillä (kertakäyttöiset keittiökäsineet kädessä) viiltoja
hyväksi käyttäen lohkot ulos granaattiomenasta, lohko kerrallaan käsitellen. Ne
lähtevät melkein itsestään, jos hedelmä on kypsä. Tämän jälkeen irrottelen
käsin siemenet lohkoista. Sotkulta välttyäkseni teen tämän siten, että käteni
ja lohko ovat suuren kulhon sisällä. Myös siemenet lähtevät helposti kypsästä
hedelmästä. Kulhossa voi olla vielä siiviläkin pohjalla, jolloin siemenet
jäävät siivilään, ja ihanan makuinen mehu jää kulhon pohjalle. Sitä mehua ei
missään tapauksessa saa heittää hukkaan. Jos et keksi sille muuta käyttöä, juo
se ihan sellaisenaan. Se on aivan mielettömän ihanaa.
Brie-päärynä-granaattiomenasalaatti
(pääruoaksi 2:lle ja lisukkeeksi 4:lle, jos on muutakin tarjolla)
salaattisekoitusta (tässä Torpparin trio –ruukusta n. 2/3)
rucolaa (pienehkö ruukku)
½ tuorekurkku
1 päärynä
2/3 (eli n. 130-140 g) briejuustokiilasta (Président)
kourallinen saksanpähkinöitä
yhden granaattiomenan siemenet
oliiviöljyä
balsamietikkakastiketta (kirsikka)
Ota brie huoneenlämpöön jo ½-1 tuntia ennen, kuin alat valmistaa
salaattia. Pese ja linkoa salaatti. Sama juttu rucolalle. Itse asiassa rucolan
annan aina ennen linkoamista lillua vartin kylmässä vedessä, ihan siinä linkouskulhossa.
Tällä tavalla käsiteltynä rucola on hieman pehmeämmän makuista. Lisäksi pikkaisen
nahistunutkin rucola virkoaa tällä käsittelyllä. Paino sanalla pikkaisen. Huuhtele
ja suikaloi kurkku. Pese tai kuori päärynä, ja viipaloi se. Viipaloi myös juusto.
Pienennä saksanpähkinät veitsellä vähän pienemmiksi. Nyt valmistelut on tehty, ja seuraavaksi
kasaamaan salaatti laakealle vadille.
Levitä vadin pohjalle salaattisekoitusta ja rucolaa.
Lisää seuraavaksi kurkkusuikaleet.
Levitä salaattiin päärynä- ja juustoviipaleet tasaisesti
sinne tänne,
ja ripottele päälle saksanpähkinät.
Koristele salaatti granaattiomenan siemenillä.
Lorauta pinnalle hieman hyvää oliiviöljyä ja balsamietikkakastiketta.
Tämä balsamikastike oli maustettu kirsikalla. Huomasin sen vasta jälkeenpäin,
olin ostavinani ihan tavallista. Tämä olikin hyvä löytö. Oikea onnenkantamoinen.
Valmista on! Nautimme salaatin paistopisteestä ostetun tomaatti-oliivileipäsen
kanssa.
Granaattiomenan väri sekä hedelmät, juusto ja pähkinät tuovat mieleeni
joulun. Itse asiassa tämä salaatti sopisi erinomaisen hyvin vaikkapa
joulupöydän (tai pikkujoulupöydän) kruunuksi, ja yleensä teenkin tämäntyyppisen
salaatin jouluateriaa keventämään. Sen sisältö aina hieman vaihtelee. Esimerkiksi
viime jouluna juustona käytin Auraa, joka Brien tavoin sopii ihan täydellisesti
yhteen päärynän kanssa. Tämä salaatti
antaa myös mukavasti väriä ja energiaa tähän hetkeen, kun ulkona on harmaata ja
pimeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti