Pastaa teki mieli. Se on todella helppo ja nopea valmistaa,
mikä sopi mainiosti viime lauantaille. Tarkoitukseni oli viettää keittiössä
mahdollisimman vähän aikaa, ja keskittyä kokkaamisen sijasta ulkoiluun ja lukemiseen.
Takana oli useampi kalaisa ateria, joten tällä kertaa oli tilaus lihalle. Ja
kun vietimme viikonloppua mökillä Noitatunturin kupeessa, oli poro luonteva valinta
lihaksi. Tunturissa poro maistuu erityisen hyvältä, vaikka maistuu se kyllä ihan
mahtavalta kaupungissakin. Voin siis suositella tätä pastaa ihan kaikille. Kylmäsavuporosta
pastaruoka valmistuu niin näppärästi, että siinä ei ehdi Lapin noitakaan kovin
montaa loitsua loitsia, kun pasta on jo valmista.
Savuporopasta
(2-3:lle)
250 g pastaa
suolaa keitinveteen
2 rkl öljyä tai voita kuullottamiseen
1 sipuli
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
100 g kylmäsavuporon paistisiivuja
3,3 dl kuohukermaa
(¼ kasvisfondinapista)
mustapippuria
parmesaania
rucolaa
Laita pastavesi kiehumaan ja käsittele veden kiehuessa
raaka-aineet.
Silppua sipulit ja porosiivut. Itse käytän tosiaankin
mieluummin kylmäsavusiivuja kuin –rouhetta, joka on hieman hengetöntä, ja
lisäksi se tahtoo piiloutua pastan sekaan. Siivupaloista saa hyvää rakennetta
ja suutuntumaa.
Mausta kiehuva vesi suolalla ja laita pasta kiehumaan.
Pastaksi valitsin kauniin värinsä takia Kaura-Porkkana Torteglioneja. Olin
hieman epäileväinen, kuinkahan tällainen pastalaji toimii. Ihan turhaan, hyvää
oli. Väri tietysti hieman haalistui keittäessä, mutta ihan kivan näköistä oli
vähän haalistuneenakin. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Kastike valmistuu pastan kiehuessa. Kuullota sipulit ja
lisää pienityt porosiivut ja paista hetki. Lisää kerma ja kiehuttele muutama
minuutti. Maista, tarviiko lisämakua. Suolaa en laittanut lainkaan, koska poro
on suolaista, mutta hetken aprikoinnin jälkeen laitoin neljänneksen
fondinapista. Se saattoi olla juuri se juttu, joka viimeisteli maun minun
suuhuni täydelliseksi. (Avattu fondinappi säilyy hyvin suljettuna jääkaapissa
n. 3 päivää.) Vielä vähän mustapippuria, ja kastike on valmis.
Ota kuppiin talteen pastan keitinvettä ja valuta pasta. Sekoita
pasta kastikkeen joukkoon. Lisää tilkkanen keitinlientä, ja sekoittele, kunnes
neste ei näytä lilluvan. Raastoin tässä kohti kattilaan sekaan hieman
parmesaania. Myös se osaltaan sitoo kermaa.
Annostele pasta lautasille ja pyöräytä annoksen päälle vielä
hieman mustapippuria. Raasta vielä pinnallekin parmesaania.
Ja vielä loppusilaus rucolalla. Paitsi että se näyttää
kauniilta pasta-annoksen päällä, antaa se myös ihanaa vastamakua. Siis jos rucolasta
tykkää. Minä suorastaan rakastan sitä. Perheeni ei ole voinut välttyä tältä
tiedolta, koskapa melkein joka kerta rucolaa syödessäni minulta pääsee aina
uudestaan spontaanisti ”voi että ku mie ra-kas-tan rucolaa”. Minulla on myös
oma pinttynyt tapani käsitellä rucolaa, jota olen joissakin edellisissä
jutuissani sivunnutkin. Viimeksi kerroin
tuosta tavastani tämän Päärynä-brie-granaattiomenasalaatista kertovan juttuni puolivälissä, reseptin alla olevassa selostuksessa.
Pidän rucolasta niin paljon, että laitan sitä ihan kulhoon
pöydälle, josta sitä saa helposti revittyä lisää pastan päälle, kun entiset on
rouskutettu. Samoin parmesaanin pidän raastimineen käden ulottuvilla, jos
sitäkin tekee mieli lisätä.
Ennen ruokaa oli ohjelmassa luonnollisesti ulkoiluosuus
raikkaassa tunturisäässä. Pitkästä aikaa ei tihuuttanut edes vettä. Aurinkokin näyttäytyi. Lumesta ei
ollut vielä tietoakaan. Innokkaimmille hiihtäjille oli tosin jo jonkin mittainen
pätkä hiihtolatua olemassa, vaikka se aika hassulta näyttikin keskellä lumetonta
luontoa.
Täällä käydään siis jokavuotista jännitysnäytelmää, kumpi
laskeutuu ensin taivaalta, lumi vai runsas määrä joulukauden matkailijoita
kuljettavia lentokoneita. Konstit ovat monet, jotta matkailijoille saadaan edes
jonkinlaiset lumifantasiat toteutettua. Ihan matkailuyrittäjien puolesta soisin
lunta jo tulevan, vaikka itse pärjään vallan hyvin sitä ilmankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti