Savustetut lohivartaat

 

Savukala kuuluu itseoikeutetusti kesäkekkereihin. Kuuluu se kesäkauden päättäjäisiinkin. Savustimesta leijaileva savukalan tuoksu, jos mikä on mitä mainioin ruokahalun herättäjä ja tunnelman luoja. Yleensä savustamme kalat kokonaisena tai fileenä, mutta viimeisimpänä savukalavillityksenä on parina viime kesänä ollut savustaa lohta myös vartaina. Sain siihen aikoinaan innoituksen Mansikkaheinä-blogista, joka on hyviä ohjeita pullollaan. Tällä kertaa savustetut lohivartaat pääsivät päätähdeksi mukaviin neljän polven kekkereihin, joiden pääajatuksena oli kokoontua vielä kerran kesäisten herkkujen äärelle.

 

 

Raaka-aine on kaiken a ja o. Jos se on kunnossa, on homma jo melkein maalissa. Teen edelleen ruokaostokseni verkossa, näin olen tehnyt sitten maaliskuun ja koronan saapumisen, ja onnekseni minun kantakaupassani K-Supermarket Kauppatorilla luetaan myös verkkokauppaostosten lisätietokenttä. Ja kyllähän sinne 500 merkin lisätietokenttään tuppaakin aina muutama tilausta täydentävä ohje ilmestyä, kuinkas muuten. Tällä kertaa annoin lisäohjeita lohen valintaan, koska eihän ole lainkaan sama minkälainen kimpale sieltä ostosten mukana tulee, jos on tarkoitus tehdä vartaita. Pyysin valitsemaan mahdollisimman tasakokoisen kohdan fileestä, jotta siitä saisi samansuuruisia varraspaloja. Taisin vielä mainita, että häntäpalaa ei välttämättä kannata minulle toimittaa. Ruoat kaupan lastauslaiturilta haettuamme avasin jännityksellä lohipaketin, ja ilahduin. Tämän täydellisempää (ruodotonta!) lohipalaa en olisi osannut sieltä itsekään valita.

 

 

Savustetut lohivartaat

 

5:lle

 

1 kg lohta

½-1 sitruuna mehuna (määrä riippuu sitruunan koosta)

½ dl hyvää oliiviöljyä

2 tl hienoa merisuolaa

ripaus sokeria

mustapippuria

1 paprika

vuorisuolaa tms. karkeaa suolaa myllystä viimeistelyyn

tilliä koristeluun

 

Poista lohifileestä nahka (netistä löytyy helposti hyvät ohjeet tähän) ja paloittele lohi reiluiksi, samankokoisiksi kuutioiksi. Sekoita suuressa kulhossa oliiviöljy, sitruunasta puristettu mehu, suola, sokeri ja pari pyöräytystä mustapippuria. Lisää joukkoon lohikuutiot. Sekoita varovasti käsin (käytän tässä hommassa kertakäyttöisiä keittiöhansikkaita) niin, että lohikuutiot eivät hajoa, mutta saavat mausteseoksen yltympäriinsä. Anna maustua sen aikaa, kun paloittelet paprikan.

 

 

Näihin vartaisiin voisi pujotella kalan lisäksi periaatteessa melkeinpä mitä vain kasviksia, mutta minä tykkään pitää vartaat selkeinä niin, että vartaan eri osien kypsyminen tapahtuu samaan aikaan. Niinpä pujottelin varrastikkuihin lohen ohella vain muutaman siivun paprikaa hieman lisäväriä antamaan. Aika monen ruoan osalta on niin, että yksinkertainen on parasta, kunhan vain laatu ja raaka-aine ovat kohdillaan. Kikkailematta paras näin kotikeittiössä!

 

 

Nämä vartaat savustettiin grillausalustojen päällä sähkösavustimessa, jossa on kaksi tasoa. Alusvadissa oli leppäpurua ja kaksi palaa sokeria. Lohipalat olivat kylmiä ja kohtuullisen suurikokoisia, joten savustaminen vei 30 minuuttia. Ohuemmille lohivartaille riittää 20 minuutin savustus. Viimeistelin valmiit vartaat vielä pienellä pintasuolauksella pyöräyttämällä niille vuorisuolamyllystä muutaman kerran. Tillisilppu on myös aina paikallaan. Nämä kalapalat olivat saaneet jo osansa sitruunasta, mutta aivan hyvin sitruunan voi myös lohkoa annospaloiksi, joista kukin voi puristaa haluamansa määrän sitruunan mehua omalle vartaalleen.

 

 

Savulohen lisäksi pöydässämme oli superihania paahdettuja, bbq-tyylisiä kukkakaalin nuppuja, aina niin hyvää tomaatti-mozzarella-salaattia ja tosi tosi kivaa ja freesiä siikli-kantarelli-babypinaatti-salaattia. Ruokavieraiden joukossa oli myös mummun kulta, joten olin pyöräyttänyt kaiken varalta lihapullia. Mutta niin vain maistuivat nämä savulohivartaat myös lapsoselle, vaikka sitä turhaan epäilin. Ikää ei ole hänellä kuin vuosi ja risat, mutta hyvin viihtyy erilaisten herkkujen äärellä ruokapöydässä hänkin. Ja mikä ettei, saahan hän aina kaikkien jakamattoman huomion. Voi mikä kullannuppu hän onkaan.

 

 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, vielä on kesääkin jäljellä, mutta kyllä siinä on jo syksyn sävy mukana. Ja näinhän sen kuuluu mennäkin. Pian otetaan kynttilät kehiin, ja aloitamme seuraavan kauden. Kaikissa kausissa on puolensa.