Luulin jo alkuviikosta hyödyntäneeni kaikki viikonlopun tähteet, mutta
kurkistus vihanneslokeroihin näytti, että väärässä olin. Sieltähän löytyi vielä
vaikka ja mitä, tai oikeastaan paremminkin vähän sitä sun tätä. Ihania
kotimaisia kasviksia tällainen lajitelma: 1 porkkana, 4 retiisiä, kolmannes
kukkakaalista, pieni parsakaali, 7 terttutomaattia. Siinähän oli ainekset
vaikka mihin. Olisi siellä ollut vielä sipuleitakin, mutta päätin ne tällä
kertaa jättää väliin, vaikka hyvin olisivat nekin tekemääni ateriaan soveltuneet. Helteen edelleen helliessä päätin valmistaa
kasviksista aterian helposti samalla tyylillä kuin Tähdekokin onnenpäivät –kirjoituksessani. Itse asiassa teen näitä kasvisvuokia tosi
usein. Siis kesällä. Mikäs sen helpompaa kuin heitellä kaikki jämät yhteen
vuokaan, päälle loraus oliiviöljyä ja/tai valkosipuli-chiliöljyä sekä suolaa ja
pippuria, ja vuoka vartiksi grilliin. 15 minuuttia, simsalabim ja herkku on
valmis.
Jääkaapista löytyi myös yksi makkarapaketti, minkä olin ostanut
viikonlopulle kaikenvaralta, mutta käyttämättähän se jäi. Siinä oli niin hyvät
päiväykset, että ajattelin jo sitä ostaessani, että jossakin vaiheessa tulee
varmasti käytetyksi. Oikein artesaani-raakamakkaraa. Nyt en enää muista, mikä
oli valmistaja, mutta tuotteen nimessä esiintyvä Peter kiinnitti huomioni. Se
toi mieleeni hyvän ja hauskan ystävämme Peterin, niinpä päättelin noiden
makkaroidenkin olevan hyviä. On nämä
ihmeellisiä nämä ostospäätösten taustat ja ihmislapsen ajatusten kiemurat.
Odottamassa grilliin pääsyä |
Palleroihin pintaväri, ja sitten kasvisten sekaan. |
Grillissä 15 minuuttia |
Koska viikonloppuna oli tullut muuttotalkoissa syötyä jo makkaraa ”makkarana”,
niin halusin nyt valmistaa nämä raakamakkarat vähän eri tavalla. Pursotin makkaroista
sisukset pieninä sormenpään kokoisina palloina vadille, ja siitä kippasin ne
grillin paistotasolle samalla, kun kasvisvuoka meni grilliin. Pyörittelin
makkaroita pari-kolme minuuttia pienessä määrässä rypsiöljyä ihan vain
saadakseni niille kauniin värin pintaan, ja lisäsin ne sitten vuokaan kasvisten
sekaan. Siinä ne muhivat kaikki sulassa sovussa, samassa vuoassa. Pari kertaa
niitä kevyesti sekoittelin. Vartin päästä pääsimme niitä jo syömään. Helppoa.
Ja nopeaa. Ja hyvää! Mausteiset makkarapallot antoivat sopivasti ytyä
kasviksille. Ja toisaalta, kasvisten ansiosta makkararuokakin vaikutti
yllättävän kevyeltä.
Syömään! |
Sen kummempia lisukkeita tämä ruoka ei kaivannut, ei edes leipää. Ei
niin, etteikö siihen leipäpalakin olisi sopinut, mutta tämä oli tällaisenaan
riittävä +30-asteisen illan illallisen ja iltapalan yhdistelmäksi. Yhtä se
kyllä kaipasi, nimittäin olutta. Minulla tulee todella harvoin juotua olutta,
vain harvoissa ja tietyissä tilanteissa tai joidenkin erityisten ruokien
yhteydessä. Makkararuoka on yksi sellainen, mihin olut minun makunystyröitteni
mukaan ehdottomasti kuuluu, etenkin tällaisen maustetumman makkaran kaveriksi.
Oikein hyvä kokonaisuus oli tämä pikkulauantain herkkupala. Maistuisi
varmaan Peterillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti