Herkkua helpolla ja jääkaapin kamat hyötykäyttöön, näillä ajatuksilla
lähdin tätä ruokaa valmistamaan. On se vain kätevää, kun voi heitellä pienten esivalmisteluiden
jälkeen kaikki raaka-aineet samalle pellille ja uuni hoitaa loput. Pellille
voisi heitellä melkeinpä mitä vain kasviksia, mutta tällaisia löytyi tällä
kertaa meidän kaapeistamme.
Paahdettuja pekoni-kasviksia ja kirjolohta
2-3:lle
250-300 g pakastettuja ruusukaaleja
5-6 porkkanaa
muutama salottisipuli
oliiviöljyä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
1 pkt (150 g) pekonia
parmesaania
n. 600 g kirjolohifilee (tämä löytyi kotipakastimesta)
suolaa
sitruunapippuria
Kuori ja lohko porkkanat ja sipulit ja heitä ne kulhoon. Lisää ruusukaalit jäisinä sekaan. Toki voit käyttää tuoreitakin ruusukaaleja. Pirskottele
kasvisten päälle reilusti oliiviöljyä ja vähän vähemmän balsamicoa. Mausta
suolalla ja pippurilla. Sekoita kaikki hyvin sekaisin.
Silppua pekoni pieniksi palasiksi ja paista se rapeaksi pannulla
pekonin omassa rasvassa. (Laitan pekonin aina kylmään pannuun, ja sitten vasta
levyn päälle.) Sekoita paistettu pekonisilppu kasvisten sekaan.
Nypi kirjolohesta ruodot pois ja laita kala uunipellille leivinpaperin
päälle. Mausta suolalla ja sitruunapippurilla. Levitä kasvis-pekoniseos kalan
ympärille ja raasta parmesaania kasvisten päälle. Minä käytin jostakin aiemmasta
yhteydestä jäljelle jääneet parmesaanilastut tässä kohtaa pois, mutta
raastamalla suoraan parmesaanitahkosta tulee kasviksille ihanasti sulava huntu.
Paista 220 C asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.
Jääkaapista löytyi myös creme fraiche -purkki, joten sekoitin siihen
pari teelusikallista dijonsinappia (hunaja) ja pyöräytin sekaan myös hieman
suolaa ja pippuria. Siitä tuli kiva dippi näille kaikille uunipellin herkuille.
Mutta jotain kärkeä vielä puuttui mausta. Aavistelin, että jääkaapissa
oleva sweet chili -kastike voisi olla juuri se kaipaamani jokin. No niinhän se
olikin. Näin oli makumaailma pikaisesti korjattu balanssiin.
Helppo ja hyvä ruoka oli tilauksessa, ja sellaisen saimme. Elämä on
ollut viime viikkoina melkoisen kiireistä, ja tällaiset itsekseen valmistuvat ruoat
ovat kiirejaksoina tosi päteviä. Nämä peltiruoat ovat myös siitä
kivoja, että kaappien kätköistä löytyvistä aineksista syntyy aina uudenlainen
ateria. Tämä ruoka syntyi tilanteesta, jolloin en enää halunnut ostaa lisää
ruokaa kaappeihin, kun syömäkelpoisia raaka-aineita oli entuudestaankin. Edessä
oli matkalle lähtö, joten kaappien aarteet oli hyvä syödä tässä kohtaa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti