Tähteistä herkkuruokaa

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja yksi lempinimistäni on ”Nyhjää tyhjästä –kokki”. Se johtuu siitä, että vaikka äkkiä katsottuna jääkaappini vaikuttaisi kovin tyhjältä, taion niistä vähistäkin tiettyjen perusraaka-aineiden avulla ihan kelpo aterioita. Jääkaapistani löytyy aina parmesaania. Myös pastat ja tomaattimurska kuuluvat kaappini vakiosisältöön, samoin valkosipuli ja sipuli. Perusmausteet täydentävät valikoimaa, vaikka useimmiten pärjäänkin ihan pelkällä suolalla ja pippurilla. Koen ruoan poisheittämisen vastenmielisenä. Hyödynnän siis tähteet mahdollisimman tarkasti tekemällä perusraaka-aineita hyväksi käyttäen yksinkertaista, mutta hyvää ruokaa.

 

SALAATTI

 

 

Perjantain mökkipizzoista jäi jäljelle muutama kirsikkatomaatti, puolikas chevreä  ja rucolaa. Lauantain raclette-aterialta jäi vihersalaattia, johon lisäsin nämä perjantain tähteet.  Ja kas, lounassalaatti oli valmis. Se oli kuin uusi. Yhtä freesikin se oli. Jos epäilen, että salaatti ei tule kerralla syötyä, valmistan sen laakeaan astiaan. Näin salaatinlehtien päällä on vain vähän painoa, ja se pysyy hyvin napakkana jopa seuraavaan päivään. Tällöin maustan salaatin vasta lautasella. Yleisimmin lorautan siihen hyvää oliiviöljyä ja tilkan viinietikkaa tai sitruunanmehua.  Lisäksi sormisuolaa, ja pyöräytys pippurimyllystä.  Sitten kevyt sekoitus.

PYTTIPANNU

 

 

Päivällinen syntyi myös tähteistä. Jäljellä oli 2 perunaa, ½ paprikaa, ½ kesäkurpitsaa (tästä käytin puolet), 2 siivua palvikinkkua ja 2 ohutta maustemakkaraa. Perusvarastosta löytyi 2 pientä sipulia, joista käytin yhden. Pilkoin ainekset ja heitin ne kuutioituina pannulle voissa paistetun sipulisilpun perään. Paistoin pinnat kauniin värisiksi. Ja Pyttipannu oli valmis. Lisäksi tuuttaukset ketsuppia ja makeahkoa sinappia.

 

CHORIZOPASTA
 

 

 

 

Seuraavana päivänä oli jäljellä vielä ¼ kesäkurpitsaa, vähän rucolaa sekä 50 g racletelta jäänyttä chorizoa. Perusvarastosta löytyi tomaattimurskaa, valkosipulia ja parmesaania. Kehitin niistä chorizopastan. Tässä ohje:

• kuumenna oliiviöljy padassa
• kuullota sipulisilppu
• lisää 2 hienonnettua valkosipulinkynttä, kesäkurpitsakuutiot ja pilkottu chorizo
• lisää 1 purkillinen tomaattimurskaa (huuhtelin purkinpohjalle ja –reunoille jääneet murskat pienellä vesitilkalla keitokseen mukaan)
• lisää kuivattuja yrttejä 1-2 tl
• lisää cayennea tai chiliä, itse lisäsin 2 kuivattua cayennepalkoa (olen tuonut Espanjasta)
• anna kiehua sen aikaa kun keität pastan (keitin n. 300 g penneä)
• lisää muhituksen aikana tarvittaessa tilkka vettä
• tarkista suola

Tärkeää! Keitä pasta aina runsaassa ja reilusti suolatussa vedessä. Ota vähän ennen pastan kypsymistä kupillinen keitinvedettä talteen. Se viimeistelee aterian ja tekee pastan juuri sopivan tahmeaksi, jotta kastike tarttuu siihen hyvin.
 

Kaada loput keitinvedet pois, mutta älä huuhtele pastaa. Kaada ne sellaisenaan kastikkeen joukkoon ja lisää pastan keitinvettä tilkka kerrallaan ja sekoita, kunnes koostumus on täydellinen. (Viimeistään tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ottaa kuivatut cayennet pois, mutta unohdin. Sen huomaa sitten, kun sellainen osuu suuhun!) Viimeistele lautasannos parmesaanilla ja rucolalla, sekä pikkupyöräytyksellä mustapippuria. Vielä pieni loraus oliiviöljyä päälle.

 

Pastaa jäi vielä sopivasti seuraavan päivän lounaaksikin. Töissä oli kiireinen päivä tiedossa, joten kotoa mukaan otettu pasta-annos oli hyvä idea. Parmesaani ja viimeiset rucolan rippeet kulkivat eväslaukussa helposti mukana, ja lisäsin ne pastaan mikrolämmityksen jälkeen. Näin siis lounasrasian kätköistä paljastuva pasta sai arvoisensa lisukkeet.   

 

 

 

Jos siis näyttää, että jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, ei tässäkään tapauksessa kaikki ole aina sitä, miltä ensinäkymältä vaikuttaa!