Helmikuun ruokamuisteluista tulee ensin mieleen kaikki
ihanat Espanjan lomalla nautitut herkut, mutta kun silloin en vielä tiennyt jo
seuraavassa kuussa kirjoittavani ruokablogia, jäi aika moni herkkuannos
kuvaamatta. Näin siksi, että olen ne jo aiemmilla reissuillamme niin monesti kuvannut.
Voisin toki käyttää niitä vanhoja kuvia, mutta kun blogini ideana on tallentaa
juuri tietyt ruokahetket juuri niihin liittyvine aitoine kuvineen, niin säästänpä
sen aihepiirin tuleville reissuille. Niitä odotellessa kerron, kuinka lomalta kotiin
palattuani kävikään…
…. Flunssa alkoi vaivata ja työviikon jälkeen päätimme
lähteä mökille lepäämään. Eiköhän sitä siellä parane. Viikonlopun ruokalista
suunniteltiin tuttuun tapaan huolellisesti ja mukaan pakattiin monenlaiset
herkut. Espanjan herkkujen jälkeen poroa teki mieli. Kuinka ollakaan, mökille
päästyämme oloni huononi ja mukaan astui myös kuume. Ruokahaluni meni. Mikään
ruoka ei houkutellut, kunnes jostakin putkahti hirmuinen puuron himo. Sitä oli
saatava, ja sen jaksoin valmistaa. Elimistö huusi myös vitamiineja, joten
onneksi pakasteesta löytyi niin mustikoita kuin mansikoitakin. Ilmeisesti
proteiineista oli myös pula, koskapa tulin laittaneeksi puuron päälle myös
raejuustoa. Ikinä kuuna päivänä en aiemmin ole niin tehnyt. Päinvastoin, olen
kohotellut kulmiani, kun joku on kertonut niin tehneensä. Yllätyksekseni se
siihen sopikin. Voisilmä viimeisteli nautinnon.
Puuropäivänä kuumeissani katselin Facebookista ystäväni päivitystä. Hän
oli valmistanut poronfileestä niin herkullisen näköisen annoksen, että se kuva
piirtyi tajuntaani ja pysyi siellä koko seuraavan viikon. Oli siis lähdettävä
seuraavana viikonloppuna uudestaan mökille, ja valmistettava sitten ne porot, jotka
jäivät pakkaseen odottamaan kokin parantumista. Voi sitä onnen päivää.
Ensin laitoin uuniin lisukkeet: viipaloituja perunoita ja
porkkanoita sekä parsakaalin nuppuja. Pinnalle oliiviöjyä, suolaa, pippuria,
yrttejä sekä hieman sitruunamehua ja hunajaa. Paahdoin niitä uunissa puolisen
tuntia.
Poron kalvottomat ulkofileet (2 x 200 g) olin ottanut
hyvissä ajoin huoneenlämpöön ja maustoin ne suolalla ja pippurilla. Kun
kasvikset olivat varttia vaille valmiit, paistoin ulkofileitä kuumalla pannulla
voissa 2 minuuttia per puoli ja laitoin ne sitten folion alle 5 minuutiksi
vetäytymään. Vetäytymisen jälkeen leikkasin kummankin fileen kolmeen osaan.
Kypsyys oli meidän makuumme täydellinen.
Porojen vetäytyessä heitin paistopannulle (kaikki maut
talteen!) lorauksen Tunturikonjakkia, eli Jaloviinaa. Sen kiehahdettua lisäsin
purkillisen kuohukermaa ja lusikalliset kevyesti rouhittua viher- ja rosépippuria
sekä sopivasti suolaa. Pinnalle vielä muutama kokonainen pippuri kumpaakin
väriä. En ollut aiemmin laittanut rosépippuria pippurikastikkeeseen, mutta kastike toimikin yllättävän hyvin. Poron kylkeen makupariksi itse mökin pihalta poimittuja puolukoita, sekoitettuna pieneen määrään puolukkahilloa. Kuva tuli napsastua huolimattomasti, kun oli niin kiire tätä herkkua
syömään. Jos olisin tiennyt, että se tulee päätymään blogiin, olisin ehkä
malttanut odottaa ensimmäistä suupalaa vielä hetken, ja asetellut annoksen kauniimmin.
Herkkuhetken kruunasi joululahjaksi saatu Famille Mayard Le
Hurlevent Chateauneuf-du-Pape 2013. Olimme odottaneet sopivaa hetkeä sen
korkkaamiseen, ja nyt se hetki tuli. Tuohon lahjaviiniin sisältyy sellainen
hauska tositarina, että vaihdoimme lahjanantajan kanssa tismalleen samanlaiset
paketit jouluaattona. Jo toisena jouluna peräkkäin! Edellisenä jouluna
vaihdoimme tismalleen samanlaiset Aalto-viinit. Uskomatonta, mutta totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti