keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kaalipöperö


Yksi lapsuuteni lempiruokia oli äitini valmistama kaaliruoka, jolla ei ollut varsinaista nimeä enkä muista äitini seuranneen myöskään mitään reseptiä sitä valmistaessaan. Jo lapsena vietin mielelläni aikaa keittiössä, ja siellä äidin askareita katsellessani laitoin merkille, mitä äiti pataan heitteli.

Sittemmin myös omassa keittiössäni tämä ruoka on pysytellyt yhtenä perheemme lempiruoista. Kaalipöperönä se meillä tunnetaan. Uunia siihen ei tarvita lainkaan ja ainoa mikä paistetaan paistinpannulla, on jauheliha ja sipuli. Kaikki muu heitetään vain pataan ja muhitetaan kypsäksi. Teen sitä aina ison padallisen, ja pakastan pienempiin rasioihin, mitä santsauskierroksen jälkeen jää.
 
 
Tarkkaa ohjetta siitä ei ole edelleenkään, mutta homma menee suunnilleen näin:

·       Suikaloi 1 iso tai 2 pientä kaalia ja laita suikaleet suureen kattilaan. Itse käytän pinnoitettua pataa.

·       Kuori ja paloittele muutama porkkana (5-6) ja lisää pataan.

·       Kaada päälle vettä niin paljon, että kaalit juuri peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi. Vähennä lämpöä ja anna padan muhia. Lisää joukkoon kasvis- tai lihafondia vesimäärälle sopivasti, 1 kuutio per 5 dl vettä.

·       Paista 500 g jauhelihaa ja silputtu sipuli. Mausta hyvin. Itse käytän ainakin suolaa, pippuria ja paprikajauhetta. Myös ripaus chiliä käy, mutta sillä ei saa peittää ruoan omaa makua. Lisää seos pataan.

·       Lisää pataan 1,5-2 dl puuroriisiä tai ohrasuurimoita.

·       Viimeistele meiramilla ja lorauksella siirappia. Jos siirappia ei ole, toimii soijakin ihan hyvin.

·       Anna muhia rauhassa, ainakin tunti mutta mieluiten kaksi. Lisää tarvittaessa nestettä pienissä erissä.

·       Ja sitten vain lusikoimaan.

Kerran kävi niin, että kun tarjosin tätä vieraallemme, alkoi tämä vieras kyynelehtiä. Sanoi sen olevan niin hyvää, että itkettää. Voiko sen vilpittömämpää kiitosta saada… No, sanottakoon sekin, että tämä vieras oli juuri saapunut viikon vaellusmatkalta, ja sillä reissulla olivat eväät ymmärrettävästi olleet aika köykäiset. Ehkäpä siis reaktio ei normaalioloissa olisi niin voimakas ollutkaan. Uskon kyllä, että maistunut olisi kaalipöperö silti.

2 kommenttia:

  1. Ei tarvinut lisätä nestettä.. sen sijaan kaadoin nestettä pois pariinkin otteeseen ja silti tuotos vaikutti enemmän keitolta kuin pöperöltä :D Taitaa tuo varhaiskaali olla vähän nestepitoisempaa kuin syksyn kaalisato. Mummini teki myös aikoinaan kaalipöperöä, ja muistan sen olleen aika kiinteää, niin että sitä syötiin ihan matalilta lautasilta.

    VastaaPoista
  2. Tätä tosiaankin syödään keittolautasilta, lusikalla tai haarukalla, kummin vain. Enempi sellaista pataruokaa. Keittoa se ei silti ole. Nestettä kannattaa laittaa ensin varovasti, sitten pikkuhiljaa lisäten. Pitkä haudutusaika vähentää nesteen määrää.

    VastaaPoista