Juhannus ja joulu, siinä kaksi meille mieluisinta juhlapyhää. Kumpaankin
liittyy paljon perinteitä ja perinneherkkuja.
Ja huomaan myös, että kumpaankaan juhlaan en kaipaa menupuolellekaan
uusia viritelmiä, vaan tärkeintä on saada nauttia lähimpien kesken juhlaan kuuluvat omat perinteiset herkkunsa. Yllättäin alkupöytä on kummassakin
juhlassa samankaltainen, graavikaloja ja silliä pitää olla. Juhannuksen
herkkupöytä erottuu omakseen uusilla perunoilla, lämminsavulohella ja
kesäisellä salaatilla.
Näin kalavoittoinen menu meillä on erityisesti juhannusaattona.
Juhannuspäivänä alkupalat rakentuvat edelleen graavikalojen ja sillien
ympärille, mutta pääruoissa voi jo enemmänkin revitellä. Niin tai näin, herkullisen
juhannusmenun saa aikaiseksi myös viettämättä koko päivää keittiössä. Itse
alusta asti tehdyt lajit tänä vuonna olivat keitetyt uudet siiklit,
sipulivoikastike, pekonisienet ja kesäinen salaatti kastikkeineen. Graavikalat
tulivat marketin herkkutiskiltä, ja muut kalat hain lähiruokarengas REKOn juhannusaatonaaton
jakopäivältä suoraan paikalliselta tuottajalta. Juhannuksen perustarvikkeita
ostaessani kalat vielä uivat lähivesissä, ja hain ne sitten sopivasti tuoreeltaan
jalostettuina juhannusaattopöydän päätähdiksi. Eli kaikkea ei todellakaan
tarvitse valmistaa itse. Tärkeintä on herkullinen kokonaisuus ja hyvä tunnelma.
Alkuruokapöydässämme oli kylmäsavulohta, graavisiikaa,
valkosipulisilliä, lämminsavulohta, uusia siiklejä, saaristolaisleipää, ”remulaatia”
(yksi innovatiivisen lähituottajan hyvistä keksinnöistä!) ja voita. Pestyjen ja
harjattujen uusien siiklien keitto-ohjeen kerroin kirjoituksessani Kesäpäivän raikas mariscosalaatti ja ekat uudet potut.
Ulkona satoi, joten alkuruoat söimme kiireettömästi nautiskellen ja
seurustellen sisätiloissa. Mutta henget vai mitkä lie olivat puolellamme. Nimittäin
juuri kun olimme lopettelemassa alkuruokien syöntiä, alkoi aurinko paistaa. Jaloittelutauko
siis. Väki jakaantui kahtaalle, toinen osa siirtyi terassille valmistelemaan
pääruokien grillaamista ja toinen osa siivosi alkuruokien jäljet. Valmistin
myös nopean ja herkullisen sipulivoikastikkeen.
Sipulivoikastike 4:lle
100 g voita
2 nippua kesäsipuleita varsineen renkaiksi viipaloituina
2 dl uusien perunoiden keitinvettä
suolaa tarvittaessa
hieman tilliä
Sulata voi kasarissa ja lisää sipulirenkaat. Pehmittele sipuleita hetki
voissa. Lisää perunoiden keitinvesi ja jatka pehmittelyä. Kokonaisvalmistusaika
on ihan vain muutama minuutti. Tarkista suola ja lisää sitä tarvittaessa
(keitinvedessä on merisuolaa). Lisää pikkuisen tillisilppua juuri ennen
tarjoilua.
Pääruoan lisukesalaatin olin valmistanut jo aiemmin päivällä. Tämä on
taas yksi näitä minun pinttymiäni, juhannusaaton salaattini rakentuu aina
retiisin ympärille. Torilta löytyi nätti kotimainen retiisinippu. Se jos mikä
on merkki kesästä.
Juhannusaaton kesäinen salaatti
1 pussi jääsalaattia pestynä, lingottuna ja revittynä
vajaa kurkku pestynä, halkaistuna ja viipaloituna
1 prk fetakuutioita
1 nippu retiisejä huuhdeltuina ja viipaloituina
koristeluun kesäsipulin varsi silputtuna
Kirpakkaa retiisi-fetasalaattia täydentää salaatinkastike, jonka
valmistin näin:
3 osaa oliiviöljyä (reilu desi)
1 osa valkoviinietikkaa
1 tl dijon hunajasinappia
ihan aavistus suolaa
isompi aavistus sokeria (ehkä kahvilusikallinen)
1-2 tl sitruunanmehua
1 tl hunajaa
Laita kaikki ainekset kulhoon ja aseta sauvasekoitin kulhon pohjaan.
Käynnistä sauvasekoitin ja vedä se hitaasti ylös. Tuloksena on hyvin
sekoittunut salaatinkastike.
Kun keittiökin oli taas siisti, aloitimme auringon yhä paistaessa grillauksen,
yhdessä terassilla hengaillen. Grilliin meni ensimmäiseksi meidän kestosuosikit,
pekonisienet (joista tarkemmin kerroin kirjoituksessani Grillattuja minipaprikoita ja vaikka ja mitä). 20 minuuttia on niiden grillausaika. Pekonisienien ollessa
liki kypsät otimme grillissä pinnat ja lämmön lähituottajan valmistamille (kypsille)
Kabab-kalavartaille, pääraaka-aineina lohi ja hauki. Hauska uusi tuttavuus!
Tilaan niitä varmasti vastakin.
Juhannusaaton jälkiruokana meillä on aina kotimaisia mansikoita, tavalla
tai toisella. Toinen tyttäristämme on perinteisesti jälkiruokavastaava. Hän
valmistikin niin herkullisen jälkkärin, että se ansaitsee aivan oman juttunsa. Kirjoitan
siitä seuraavaksi. Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti