Helsingin helmet, Liuskasaari ja HSS Paviljong

Tässäpä vielä toinenkin ravintolamuistelo viime viikonlopun Helsingin reissulta, ennen kuin siirryn kotikutoisten kokkailujen pariin. Meillä oli ilo viettää sunnuntaipäivää merellisissä tunnelmissa, ensin rannan tuntumassa ja sitten Kaivopuiston ja Ullanlinnan edustalla sijaitsevan saariryhmän saarilla. Myöhäistä lounasta söimme Liuskasaaressa sijaitsevassa kesäravintolassa nimeltään HSS Paviljong. Vierailu Liuskasaarella oli häkellyttävä kokemus, niin lähellä Helsingin hulinoita, ja niin upealla paikalla meren syleilyssä, ”kaukana” hulinoista. Kaiken lisäksi erittäin hyvää ruokaa.

Siirtyminen mantereen puolelta Liuskasaareen olisi ilmeisesti käynyt suorinta reittiä yhteysaluksella, joka lähtee Merisataman rannasta. Me olimme kuitenkin ajan kanssa liikenteessä, ja nautimme ulkoilmaelämästä siirtymällä yhteysaluksella ensin Uunisaareen ja sieltä kävelimme hissun kissun luonnosta nauttien kallioita pitkin, aallonmurtajayhteyttä käyttäen Liuskasaareen. Tosin ei siihenkään kauan mennyt. Menomatkalla pysähdyimme useaan otteeseen seuraamaan lintujen touhuja. Näimme useamman lintuperheen, joissa kaikissa näytti olevan suloisia linnunpoikasia. Koska kukaan meistä ei ole varsinainen lintuasiantuntija, saatoimme vain arvailla niiden lajia.

Uunisaaren lintuja

Liuskasaaren lintuja, jos tarkasti katsot. Sulautuvat maastoon...

Ravintolaan asti päästyämme harkitsimme hetken, asetummeko ulos upealle terassille vai sisälle ikkunan äärelle. Kävimme haistelemassa ilmaa terassilla, joka ei voisi enempää olla meren äärellä. Ihan mielettömät näkymät. Tuli ihan Myrskyluodon Maijamainen olo. Tuona päivänä aurinko jaksoi paistaa vain ajoittain, eivätkä asteetkaan ylittäneet kahtakymmentä, ja tuulikin kovasti. Niinpä päädyimme suosiolla aterioimaan sisätilassa, joka kylläkin isojen ikkunaseinien ansiosta tuntui olevan osa kaunista ympäröivää luontoa. Lämpimänä kauniina kesäpäivänä HSS Paviljongin terassi on kyllä todennäköisesti ainoa laatuaan, tai ainakin erittäin harvinainen helmi muiden Helsingin terassien joukossa.

Seuralaisellemme HSS Paviljong oli jo ennestään tuttu ravintola, joten häneltä saimme omakohtaisia kommentteja hänen aiemmin nauttimistaan annoksista. Päätökset syntyivät aika nopeasti ja tilaukset tehtyämme saatoimmekin rauhassa keskittyä seurusteluun ja maisemien ihailuun. Juomien jälkeen pöytään tuli leipävati, focacciaa ja tummaa saaristolaistyyppistä leipää sekä hyvää suolakiteistä voita. Sitten oli alkuruokien vuoro.

Kuohkeaa maa-artisokkakeittoa ”Smoky Prawns”, kevyesti savustettuja katkarapuja, paahdettu basilikatoast. Keittoa en itse maistanut, mutta se näytti hyvältä ja kuulemma maistui taivaalliselta. Se oli helppo uskoa.

Itse valitsin alkuruoaksi parsat, eli annoksen nimeltään Paahdettua vihreää parsaa ”Pancetta & Parmesan”, Rapeaa pekonia, endiivisalaattia, parmesancreme. Annos oli raikas ja ihanasti rapea pancetta toi sopivasti suolaisuutta, vaan ei liikaa.

 

Myös pääruokia tuli pöytäämme kahta lajia, viiriäistä ja lohta. Viiriäisannos oli nimeltään Grillattua viiriäistä ”Romesco”, Tryffelivoissa haudutettua varhaiskaalia ja hopeamaissia, hernepyre. Jälleen kerran luotan siihen, että se maistui yhtä hyvältä kuin näytti. Samaa todisti annoksen syöjä. 

Minun pääruokani oli Kevyesti savustettua lohta ”Hay Smoke”. Mehevän lohen alla oli piparjuuriperuna-sosepeti, yrteillä höystettynä. Pinaattia, korvasieniä…. Annoksen ympärillä oleva ruskea kastikeraita hämmensi minua, koska en millään meinannut keksiä, mitä se oli ”syönyt”. Jotain kovin tuttua, ja toisaalta hieman yllättävää. Suolaistakin, ehkä hiukan äärirajoilla, mutta ei kuitenkaan vielä liian suolaista. Ehkä hieman aasialaista twistiäkin olin siinä maistavinani. Tarkistin asian, ja tuo kovin tuttu ja suolainen makuhan oli tietysti soija. Olisihan se pitänyt tunnistaa. En ymmärrä kuinka sitä piti edes pohtia. Joka tapauksessa pidin annoksestani.

Jälkiruokaa ei kukaan meistä jaksanut syödä, vaan sen sijaan tilasimme lähtökahvit. Pian oli aika siirtyä lentokentälle ja suunnata kohti Rovaniemeä. Sitä ennen vielä pysähdys ravintolan edustalla olevassa vierasvenesatamassa maisemia ihaillen ja veneitten yli Ullanlinnan rantaa katsellen.

Kävelymatkalla Uunisaaresta Liuskasaareen kuulimme, että eräässä tietyssä kohtaa on yleensä aina joutsenpariskunta. Silloin syömään tullessamme emme niitä nähneet, mutta palatessamme samaa reittiä takaisin olimme onnekkaita. Siellä ne olivat, eivätkä lainkaan häiriytyneet meistä. Aikansa kyllä kesti, ennen kuin onnistuin nappaamaan sellaisen kuvan, että kummankin pää oli yhtä aikaa pinnalla. Pitivät siis peliänsä minun kanssani. Mutta ei se haittaa, niiden näkeminen oli hyvä päätös sunnuntaiaterialle aivan erityislaatuisessa ympäristössä.