perjantai 11. joulukuuta 2020

Perinteinen karjalanpaisti

 

Lapsuudenkodissani karjalanpaisti kuului joulupöytään. Niinpä siitä tuleekin aina jouluinen olo, valmistan sitä sitten milloin tahansa. Tosin kyllä tässä nykyisessäkin kodissani karjalanpaisti sijoittuu yleensä joulukuulle, vaikken sitä yleensä joulunpyhiksi valmistakaan. Aika usein se on itseoikeutetusti itsenäisyyspäivän juhlapöytämme kruunu. Niin tänäkin vuonna. Mutta koska karjalanpaistin kypsyminen vie paljon aikaa, muhitimme sen valmiiksi jo edellisenä iltana. Kypsymiseen tarvittava aika selviää yleensä vasta paistin muhiessa uunissa, joten senkin puolesta on kätevämpää, että paisti on enää vain lämmitystä vaille valmista, kun kutsujen alkamisaika lähestyy.

 


 

Karjalanpaistin osaa tehdä kuka vain, enpä juuri helpompaa pitoruokaa keksi. Hyvälaatuinen liha on edellytys onnistuneelle karjalanpaistille. Jos paikkakunnallasi on lihapuoti tai kaupassa hyvä lihatiski, suosi niitä. Useimmat tehdaspakatut karjalanpaistilihat ovat aika surkean näköisiä, tosin joitakin positiivisia poikkeuksiakin on. Silmä sen kertoo, näyttävätkö kuutiot lihaisilta vai enimmäkseen läskisiltä tai riekaleisilta.

Laadukkaan (ei tarkoita kallista!) karjalanpaistilihan lisäksi tarvitset vain lähinnä aikaa. Karjalanpaistin kypsyminen vie 4-6 tuntia, riippuen käyttämästäsi lihasta. Paisti on valmista sitten, kun liha on kunnolla mureaa ja sen saa pienittyä lautasella melkeinpä vain haarukkaa näyttämällä. Tämän ruoan tekemiseen kuuluukin bonuksena usein toistuva maistelu viimeisten tuntien aikana. Näin karjalanpaisti on meillä aina tehty:

 

Karjalanpaisti

10:lle

 

800 g naudanpaistia

800 g porsaanpaistia (tai lapaa, tai kassleria, mutta yleensä käytän paistia)

voita padan voiteluun

2 sipulia

1,5 rkl suolaa (käytän hienoa merisuolaa)

20 maustepippuria

keitettyä, kuumaa vettä

 

Paloittele lihat annospaloiksi. Kuori ja silppua sipulit. Laita lihapalat reilulla kädellä voideltuun (voin tarkoitus on antaa myös aromia) pataan vaikkapa kolmessa erässä, ja ripottele joka erän päälle kolmannes sipuleista, suolasta ja pippureista.

 


 

Kaada kiehuvaa vettä lihapalojen päälle niin paljon, että lihat juuri ja juuri peittyvät.

 


 

Laita pata ensin 200-asteiseen uuniin, mutta laske 30 minuutin kohdalla asteet 150 asteeseen. Kypsennä paisti hiljalleen kypsäksi 150-asteisessa uunissa, pari kertaa välillä sekoittaen. Kun karjalanpaisti on ollut uunissa 4 tuntia, on aika tarkistaa lihan mureustaso. Jatka kypsentämistä, kunnes liha on taatusti mureaa. Laita kansi päälle kypsennyksen loppupuolella. Tässä vaiheessa on jo talokin täynnä makuhermoja kutkuttavaa tuoksua. Kannattaa muuten varata myös maisteluvaran verran lihaa, noiden tuoksujen leijaillessa on ihan pakko useampaan kertaan ”testata kypsyyttä”.

Jos tarjoat karjalanpaistin vasta seuraavana päivänä, jäähdytä pata nopeasti esim. parvekkeella, ja siirrä sitten yöksi jääkaappiin. Meillä oli itsenäisyyspäivän aattona ulkona vain piirun verran kylmempää kuin jääkaapissa, joten patamme sai olla hyvin suojattuna yön yli terassin pöydällä ilman pelkoa, että se jäätyisi. Seuraavassa kuvassa alkaakin jo talonväen soihdut sammua (viimeinen tuikku sinnittelee tuolla padan taustalla), ja pata on valmiina terassille lähtöön. Niin pääsi sitten talonväkikin nukkumaan, maisteltuaan ensin muutamat pikkumaistiaiset tuosta perinteisestä, ja aina niin hyvästä herkusta.

 


 

Tarjoa karjalanpaisti keitettyjen perunoiden kanssa. On ihanaa pilkkoa ja sörssätä perunoita herkulliseen liemeen, josta ne imevät itseensä mahtavaa makua. Toki karjalanpaisti on hyvää myös perunamuusin kanssa. En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten noin yksinkertaisista aineksista voi syntyäkään jotain näin mielettömän hyvää.

 


 

Karjalanpaisti jakaa mielipiteitä sen suhteen, että laitetaanko pataan porkkanoita vai eikö niitä laiteta. Kumpikin tapa lienee oikea. Itse en koskaan laita porkkanoita pataan, koska minun oppimaani ”aitoon” karjalanpaistiin ne eivät kuulu. Sen sijaan saatan tarjoilla paahdettuja porkkanoita erikseen. Tällä kertaa paahdoin rakuunaporkkanoita, jotka olivat oiva lisä ateriaan.

 


 

Karjalanpaisti ei kaipaa mitään eksoottisia lisukkeita. Laitoin paahdettujen porkkanoiden lisäksi tarjolle ihan yksinkertaisen vihersalaatin ja punajuurilaatikkoa. Auralla aateloitua punajuurilootaa toivotaan minulta joka jouluksi. Itsenäisyyspäivän aattona sekin tuli tehtyä jo valmiiksi pakkaseen, yhden vuoallisen päätyessä paistin kaveriksi.

 


 

Itsenäisyyspäivän alkupaloiksi (ja loput karjalanpaistin rinnalla syötäväksi) valmistin vadillisen pikkuleipäsiä. Vadilta löytyi saaristolaisleipää kylmäsavulohella, rieskaa porolla ja ruisnappisia mätimoussella.

 


 

Karjalanpaisti oli tietystikin kattauksen kunkku, ja se(kin) sai osakseen kiitosta ja ylistystä. Onneksi sitä oli paljon. Ei karjalanpaistia kannata pientä määrää tehdäkään, kun loput voi aina pakastaa. Meitä oli viisi aikuista, ja yksi taapero, joten paistia jäi vielä reilusti huolimatta siitä, että olimme sitä jo tekovaiheessakin useasti, pieninä erinä maistelleet. Nyt on siis pakasteessakin pari rasiaa odottamassa tulevia sydäntalven herkkuhetkiä.

Jälkiruoaksi nautimme Suomi-teemaiset kakkukahvit. Kakku ei todellakaan ole minun leipomani. Leipominen on minulle liian säntillistä touhua, joten vain aniharvoin, ja hyvästä syystä sittenkin alan siihen puuhaan. Onneksi on hyviä leipomoita, joista saa hienoja ja makoisia kakkuja. Tämän kakun sisältä löytyy mustikkamoussea, nam.

 


 

Näin herkuttelimme rakkaittemme kanssa itsenäisyyspäivänä. Olisimme toivoneet pöytäämme vielä muutaman muunkin rakkaan, mutta näihin aikoihin kuuluvan suosituksen mukaan seurueemme muodostui vain heistä, joiden kanssa olemme muutoinkin tiiviisti tekemisissä. Pysytään terveinä!  

 

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti