Poikkeusvuoden porkkanalaatikko

 

Oi aikoja, oi tapoja. Piti ihan tällainen poikkeusvuosi tulla meidän vaivoiksemme, ennen kuin keksin tehdä ihan itse porkkanalaatikon jouluksi. Mitähän minun päässäni on aiemmin pyörinyt, kun olen luullut näitä joululaatikoita kovinkin työläiksi valmistaa, ja olen aiempina jouluina tilannut laatikot luottotekijän jouluherkkujen tilauslistalta. Auralla aateloidun punajuurilaatikon ja meidän makuumme juuri täydellisen hyvän konjakkisinapin olen sentään tehnyt itse joka vuosi. Noita minulta on tänäkin vuonna toivottu, ja sitähän saa mitä tilaa.

No, tänä vuonna mikään ei ole kuin ennen. Poissa ovat pitkän matkan vieraat, jos heitä nyt vieraiksi voi edes sanoa. Myös lähialueiden läheiset tulevat viettämään joulun pääasiassa omissa kodeissaan. Yksi yhteinen ateria ihan ydinjoukon kesken on sovittu jouluaatolle (päivän henkeen, ”jos olosuhteet ovat suotuisat”), mutta silloinkin paikalla tulee olemaan vain kourallinen henkilöitä. Tuolloin joululaatikot kuuluvat toisen henkilön vastuulle, minun vastuullani ovat kalat, ja jo nuo aiemmin mainitsemani kestosuosikit punajuuriloota ja konjakkisinappi. Niinpä tällä kertaa ei ole tarvetta tilata joululaatikoita isolle porukalle, ja ajattelin ensin vain ostaa meille kahdelle joulupäivän aterialle rasiallisen porkkanalaatikkoa (lantulle olen allerginen), ja tuunata sen ”itsetehdyn” makuiseksi. Mutta kun näin kylmäkaapissamme puolen kilon porkkanapussin, tulin toisiin ajatuksiin. Päätin kokeilla, minkälaista porkkanalaatikkoa tulee itse tekemällä.

 

 

Googlailin eri ohjeita, ja päädyin ottamaan perustaksi Marttojen ohjeen. Muunsin sitä kuitenkin ihan hatustani tulleiden ajatusten mukaan, lisäten joukkoon mm. kermaa, maustepippuria ja muskottipähkinää. Kirjoitan ohjeen tähän siinä muodossa, kuin minä sen tein:

 

Porkkanalaatikko

 

½ kg porkkanoita

1 dl puuroriisiä

vettä

½ tl suolaa + keitinvesiin hippuset

1 rkl siirappia

¼ tl jauhettua maustepippuria

¼ tl muskottipähkinää

1 dl kuohukermaa

korppujauhoja

voita

 

Keitä kuoritut ja paloitellut porkkanat vähässä, kevyesti suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Vettä saa olla vain sen verran, että palat juuri ja juuri peittyvät. Keitin porkkanoita n. 30 minuuttia, ja lisäsin keittämisen aikana pari kertaa pienen lirauksen vettä, kun alkoi näyttää, että vesi haihtuu liiaksi pois.

Keitä riisi toisessa kattilassa kevyesti suolalla maustetussa vedessä liki kypsäksi. Tarkista keitto-ohje pussin kyljestä. Minun riisipussini ohjeen mukaan keittoaika oli 40 minuuttia, mutta totesin 30 minuutin kohdalla riisin olevan riittävän kypsää. Vesikin oli jo imeytynyt liki pois, vaikka sitä tähänkin kattilaan ihan vähän keittämisen aikana lisäsinkin.

Soseuta porkkanat jäljellä olevine vähäisine nestemäärineen esimerkiksi sauvasekoittimella. Sekoita keitetty riisi porkkanasoseeseen. Mausta suolalla, siirapilla, maustepippurilla ja muskottipähkinällä. Lisää kerma ja sekoita kaikki ainekset sekaisin.

Kaada massa voideltuun vuokaan, tai kahteen 400 g alumiinivuokaan.  Ripottele vuoan pinnalle korppujauhoja ja lisää myös muutama voinokare. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

 

 

Voi hyvänen aika sentään, näin helppoako tämä olikin. Piti ihan tähän ikään asti elää, että tämänkin tajusin. Siispä jos siellä nyt joku vielä miettii, että ostaisiko porkkanalaatikon valmiina vai tekisikö itse, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan vaikkapa tätä versiota. Ei se ollut homma eikä mikhän. Maistelinkin tuota laatikkoa sen verran, että hyväksi havaitsin.

 

 

Vuoat ovat nyt pakkasessa, ja joulupäivänä otan niistä toisen sulamaan meidän kahden tontun joulupöytää täydentämään. Erikoiset ovat ajat, mutta näillä mennään tänä vuonna. Ja onhan se puolensa tällaisessa rauhallisessakin joulussa. Tiedä vaikka ehtisi jopa leffoja katselemaan ja kirjoja lukemaan.