Sekalaisia ruokamuistoja palmujen katveesta -jutussani kerroin,
että tulen tekemään eräästä ravintolasta ihan oman juttunsa. Tässä se nyt
tulee. Kyseessä on yksi kestosuosikeistamme, Mesón – Asador La Salina, Avenida
La Salina 28, 29640 Fuengirola. Ravintola on avattu 1995. En muista minä vuonna
kävimme siellä ensimmäistä kertaa, mutta kyllä me olemme käyneet siellä
syömässä jo pian 20 vuoden ajan. Koskaan tai missään emme ole saaneet parempaa
Jamon Ibéricoa kuin La Salinassa. Heidän kinkkunsa on huolella valittu ja se
leikataan käsin, taidolla. Seuraavat kinkut odottavat vuoroaan katosta
roikkuen.
Mesón La Salina löytyy naapurikaupunkimme Fuengirolan junakadulta
vuorille päin menevän Avda. La Salinan päästä. Siellä mäen päällä se kutsuvana
ja kauniin keltaisena odottaa ruokailijoita. Rakennuksella on mielenkiintoinen
historia. Siellä on aiemmin tuotettu suolaa, ja siitähän juontavatkin sekä
kadun että ravintolan nimet. Rakennuksen kyllä erottaa, kun sille kadulle
eksyy. Se huokuu tunnelmaa ja on täynnä kauniita, autenttisia yksityiskohtia.
 |
| Tämä kuva löytyi puhelimen kätköistä muutaman vuoden takaa... |
Kun astut ovesta sisään, tulet tunnelmalliseen tilaan, missä
katosta roikkuvat laatukinkut ja huonetta hallitsee baaritiski, jonka takaa on
käynti keittiöön. Muutama ruokapöytäkin tässä salissa on. Todennäköisesti
ravintolan isäntä Antonio López Molina on ystävälliseen tapaansa vastaanottamassa
ja tervehtimässä tulijoita. Hänen vaimonsa Maria Dolores Feo tarkistaa keittiöstä
lähtevät ruoka-annokset, jotka Executive Chef Pedro González joukkoineen on
taikonut. Antonion ja Marian poika José Antonio López tietää kaiken viineistä,
samoin kuin listan ruoista ja päivän erikoisuuksista. Hän osaa suositella
täydellisen setin kuhunkin tarpeeseen. Jos haluat maistaa jotain erikoisherkkua
vain vähän, sekin onnistuu. Annokset ja annoskoot räätälöidään tarvittaessa
toiveiden mukaan.
Ravintolassa on sisääntulosalin lisäksi kaksi muuta
ruokailutilaa. Alakerran kaunis ruokasali, jonka väritys myötäilee julkisivua,
sekä yläkerran sali. Yhteistä kaikille tiloille on kattojen puuparrut ja viehättävät
yksityiskohdat seinillä. Viimeksi vierailimme Meson La Salinassa eräänä joulukuisena
sunnuntai-iltapäivänä (itse asiassa jouluaaton aattona), jolloin ravintola oli viimeistä
sijaa myöten täynnä. Mikä parasta, se oli täynnä paikallisia ja se takaa aina
mukavaa puheenpörinää. Mieluiten ruokailemme siellä missä paikallisetkin, jos
ravintolaan menemme. Onneksemme meillekin löytyi pöytä, tällä kertaa
sisääntulosalin puolelta. Siinä olikin hyvä silmäillä paitsi lihavitriinin
antimia, myös ohi kiidätettäviä ruoka-annoksia.
Sitten pääsemmekin itse ruokaan. La Salinasta saa kyllä hyvää
kalaakin, mutta jotenkin tämä ravintola on meille iskostunut enemmän
lihapaikaksi, ja nimenomaan lammaspaikaksi. Itse asiassa mieheni puhelimessa on
La Salinan numero (pöytävarauksia varten) tallennettu nimellä ”Lammas”. Ja voi
mitä lihoja siellä onkaan! Nautaa, porsasta, lammasta. Kaikkia näitä, eri
osista ruhoa, eri tavoin valmistettuina. Kanaakin löytyy, ja erilaisia
kasvispainotteisia annoksia. Keittoja, salaatteja, kananmunaruokia, chorizoja...
Kaikki valmistetaan huolella laadukkaista raaka-aineista. Ruokalistaa tutkiessamme
nautimme herkullisia valkosipulioliiveja ja talon leipää, jota dippasimme oliiviöljyssä.
 |
| Muutama oliivi jo syöty kuormasta ;) |
Berenjenas fritas (friteeratut munakoisot) on tyypillinen
annos noilla seuduin, mutta La Salinan munakoisot ovat aivan omaa luokkaansa.
Ne ovat täydellisen ohuita ja rapeita ja yhdessä hunajan kanssa suorastaan
taivaallisia. Olemme tilanneet tuon annoksen monen monta kertaa, mutta jostakin
kumman syystä en nyt löytänyt ensimmäistäkään kuvaa siitä. Ehkä olen joka kerta
ajatellut, että olen kuvannut sen jo monta kertaa, ja jättänyt sen sitten
sillä(kin) kertaa kuvaamatta. Toinen heidän bravuureistaan on papas a lo rico,
eli rikkaat perunat, jolloin perunoihin on lisätty lihaa, kuten itsetehtyjä
makkaroita. Näitä perunoita minulla haluttaisi joka kerta, mutta kaikkea ei
pysty kerralla syömään. Silloin tällöin tilaamme niitä pienen maisteluannoksen,
jotta pääsemme edes vähän niidenkin makuun.
 |
| Rikkaat perunat |
Tämänkertainen La Salinan ateriamme alkoi perinteiseen
tapaan kinkuilla. Ei La Salina -käyntiä ilman kinkkua. La Salinan kinkku on ihan
suussa sulavaa ja sopivan kosteaa. Täydellisesti leikatut kinkkusiivut pysyvät lautasella,
vaikka sitä kuljettaisi kallellaan. Jamon Iberico ja kuiva Fino Jerez sherry (Tio
Pepe, Manzanilla tms.) kuuluvat mielessäni yhteen muodostaen hyvän makuparin.
Kinkku suorastaan sulaa suussa, ja Fino huuhteluaineena viimeistelee nautinnon.
Pääruoaksi valitsimme tälläkin kertaa lihaa, kaikille eri
annoksen. Sillä lailla pääsimme hiukan osingoille kahdesta muustakin annoksesta,
kun tapoihimme kuuluu vaihdella keskenämme makupaloja. Kestosuosikkimme on Pierna de Cordero al
ajillo (karitsanreisi valkosipulilla) ja sitä oli tuleva tälläkin kertaa
yhdelle meistä. Toinen söi karitsan kyljyksiä ja kolmas Ibericopossun solomillovarrasta.
Kyllä olivat maut taas kohdillaan, ja nimenomaan aidot maut, joita ei turhilla
mausteilla pilata. Oman sävynsä lihat saavat hiiligrillistä, jossa kyljykset ja
varras valmistetaan. Lampaanreisi muhi uunissa mureaksi.
 |
| Tässä vartaan lisäksi patatas a lo pobre, eli "köyhät perunat" = perunat ilman makkaroita... |
Tilaa jäi enää yhdelle yhteiselle jälkiruoalle, tällä kertaa
Salinamisu kolmella lusikalla. Ateriakokonaisuuden kruunasivat espressokupposet,
brandyn tai likööri 43:n toimiessa avecjuomana.
Ihanaa oli tälläkin kertaa, seuraavaa kertaa odotellessa.
Tämä on yksi niitä rannikon ravintoloita, jotka eivät petä koskaan, ja minne
menemme aina uudestaan.
La Salinan henkilökunta on täynnä ammattilaisia, joista jokaisella
on oma vastuualueensa. He kaikki yhdessä muodostavat toimivan kokonaisuuden,
ainutlaatuisen Meson La Salinan, joka takaa onnistuneen ruokailukokemuksen kauniissa ympäristössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti