Baskeri & Bassossa, vihdoinkin!

Viime viikolla tieni vei Helsinkiin, ja lopultakin onnistuimme varaamaan pöydän BasBasista, eli Baskeri & Basso Bistrosta (Tehtaankatu 27-29, 00150 Helsinki). Muutamalla aiemmalla Helsingin reissullamme olimme jo tuloksetta yrittäneet saada sinne varausta. Ravintoloitsijoiden (Nicolas ”Baskeri” Thieulon ja Kalle ”Basso” Kiukainen) kannaltahan tällainen kysyntä on aivan upea juttu, mutta päivän pari kerrallaan Helsingissä piipahtavalle tilanne on hieman haastava. Tällä kertaa päätin, että periksi en anna ja pöydän saamme, vaikka sitten yöunet menisivät. Sain nimittäin vinkin, että pöydät kuukauden päähän vapautuvat jakoon aina keskiyöllä. Niinpä kuukautta ennen Helsinki-päivän ajankohtaa, sekunnilleen keskiyöllä olin sormet näppäimillä valmiina varaamaan pöydän. Ja minä sain sen! Kyllä olisi yöunet menneet, jos toisin olisi käynyt. No, taisivat ne unet jäädä vähän heikoiksi myös tässä ilahtuneessa mielentilassa. Myös miehellä, joka heräsi minun riemunkiljahduksiini. Pian pääsisimme BasBasin pöydän ääreen!

Pari päivää ennen h-hetkeä tuli uusia kapuloita rattaisiin. Lumimyräkän ennustettiin saapuvan Helsinkiin juuri tuoksi päiväksi ja sitä sanomaa levitettiin joka mediassa lievään hysteriaan asti. Tuollainen tietysti aina lievästi huvittaa meitä pohjoisen ihmisiä, jotka olemme tottuneet lumisiin talviin. Lähtöä edeltävänä iltana tuli sitten varsinainen uutispommi, Finnair oli varalta perunut 41 lentoa, syynä ennustettu lumimyräkkä. Ajattelin, että näinköhän BasBasia ja meitä on lainkaan tarkoitettu toisillemme. Jännittyneenä silmäilin heti peruttujen lentojen listaa. Rovaniemikin siellä vilahti, mutta meidän onneksemme oma lentomme ei tullut perutuksi. Huh huh, läheltä piti. Matkaan siis pääsimme, ja myräkkäkin oli ollut ennustettua lievempi. Helsinkiin saapuessamme oli lumisateesta jäljellä vain kadunvarsien lumikasat.

Pikaisesti laukut hotelliin, ja sitten kiirehdimme kohti odotettua ruokailua. Olimme jollakin aiemmista reissuistamme käyneet BasBas viinibaarin puolella, ja ihastuneet siihen. Jotain siitä aiemmin kirjoitinkin, tässä linkki. Meillä oli siis sen perusteella pienoinen aavistus, mitä odottaa. Tiesimme bistron sijaitsevan sisäpihalla, joten hetken etsiskelimme sinne pääsyä. Pian löytyikin vihje porttikongin sisäänkäynnistä. 

 

Tuntui hyvältä astua Baskeri & Basson ovesta sisään, kunhan sen löysimme. Kävelimme nimittäin ensin innoissamme sen ohi, kunnes ystävällinen lumitöiden valvoja neuvoi meitä kääntymään ympäri, ja palaamaan hieman taaksepäin. Sisäänkäynti oli jäänyt meistä takavasemmalle. Pian perässä saapuvat seuralaisemme olivat myös tehneet saman lenkin. Vihdoinkin siis olimme todellakin siellä! Paikasta huokui heti lämpö ja kiva tunnelma ja pöytään ohjaus sujui myös sulavasti. Ja mikä pöytä! Estradi oli meidän. Meille oli järjestynyt pöytä kabinettiin vievältä korokkeelta/esiintymislavalta. Sieltä näki hyvin mitä salissa tapahtui, sen mitä seurustelulta muistimme muualle vilkuilla. Nyt olivat jo puitteet kohdillaan, ja me niiden puitteiden sisällä. Seuraavaksi valitsemaan ruokia liitutaululta. 

Dry Martini aperitiivina antoi hyviä neuvoja...

Päädyimme 2+1+1 –menuun kukin omia mielihalujamme seuraten. Otimme alkuun erilaisia kylmiä annoksia, ja vaihdoimme makupaloja keskenämme. Näin pääsimme useampien annosten makuun. Niitä odotellessamme mutustelimme alkajaisiksi ihanan rapeakuorista maalaispatonkia voin kera.

Kuudesta alkupalavaihtoehdosta pöytäämme tuli viittä eri lajia, joista yksi oli niin kaikkien mieleen, että kukin halusi sitä oman annoksensa. Burrataa, basilikaa ja minttua…. Basilika on klassinen makupari burratalle, ja minttu tässä yhteydessä on jännästi lisävivahteita antava oivallus. Oliiviöljy tasapainotti makuja ja ripaus pippuria viimeisteli kokonaisuuden.

Toinen oma suosikkini oli annos nimeltä Munakoisoa ja pestoa. Kaunis ja suussasulava annos.

Silliä ja ponzua –annos vei soijapohjaisen liemen myötä makumatkalle Aasiaan, tosin silli oli uinut lautaselle Göteborgista. Aika jänniä makuja löytyi siitä lautaselta. Tämä annos oli luultavasti parhaimmillaan juuri näin jaettuna.

Paahdettuja maa-artisokkia en muistanut maistaa, olin niin omien annosteni lumoissa. Kuvaamattakin se annos siis jäi. Härkätartar-klassikko sentään ehti pyörähtämään minunkin edessäni.

 

BasBasissa on kunnioitusta herättävä viinikaappi, tai oikeastaan pieni viinihuone. Sieltä löytyi meille helposti mielihalujamme vastaavaa viiniä, niin valkoista kuin punaista, erittäin nautittavia molemmat. Valkoviini jäi kuvaamatta ja siten ottamatta nimi talteen, johtuen ehkä siitä, että olimme tämän nallen edessä ihan myytyjä. Voi miten nautinnollista tämä nalleviini olikaan.

Väliruokavalinnat jakautuivat pöydässämme kahtia. Kahdelle tuli pirteää Veriappelsiinirisottoa, jota minäkin sain maistaa (valitsin itse pastaa). Veriappelsiinin todella erotti maussa. Mikäpä näin sitrushedelmien sesonkina paremmin risoton maustaisikaan, kuin veriappelsiini.

Me toiset kaksi siis valitsimme väliruoaksi Cacio e Pepe –pastaa, joka on yksinkertaisuudessaan suorastaan nerokas. Aika usein on niin, että parhaat nautinnot ovat kovin yksinkertaisia. Niin on tämän pastankin kanssa, jossa pecorino ja mustapippuri eivät muuta seurakseen kaipaa. Pasta oli juuri oikein keitetty ja käsitelty, jotta se nappasi maut pintaansa ja oli helposti haarukalla syötävää.

Pöytäämme tuli kolmea eri lämmintä ruokaa, eli jokaista listalta. Itse otin paistettua kuhaa, joka oli paistettu todella kauniin väriseksi. Kyssäkaali-rucolapedillä se oli mukavan kevyt loppuhuipennus varsinaiselle menulle.

Black Angus flank steak näytti todella hyvältä. Niin näytti myös Gnocchit ja lohenmäti -annos. Itse asiassa se näytti niin ihanalta, että haluaisin heti maistaa sitä itsekin. Vaahtoavan kaunis lämmin ruoka, ja kuulemani mukaan myös hyvää.

Tämän kaiken jälkeen olimme kahden vaiheilla. Mennäkö suoraan espressoon vai vieläkö uppoaisi jokin jälkiruoka. Hetken pohdittuamme päätimme jälkiruoan menevän eri vatsaan, joten kyllähän sillekin vielä tilaa löytyisi, tosin vain puolikkaan jälkiruoan verran. Tilasimme kaksi jaettavaa Crème Brûléetä. Oli muuten ihan mahtavan hyvä juttu, että tilasimme. En ole pitkään aikaan saanut niin täydellistä brûléetä.

Minulla on tapana aina Crème Brûléen eteen saatuani kopsauttaa lusikalla sen pintaa, ihan vain testatakseni pinnan rapeutta. Ihanaa, tässä oli juuri täydellisen kopsauteltava pinta. Ihan mielettömän hyvää se oli muutenkin. Vielä espressot ja pienet tilkat Elisabeth XO Organic Fine –konjakkia. Hallelujaa!

Näin lunasti Baskeri & Basso Bistro odotuksemme. Erinomaisen, ja mukavasti simppelin ruoan ohella pidimme todella paikan rennosta ja mutkattomasta tunnelmasta. On myös aina mukavaa nähdä itse paikan sielut ravintolasalissa huolehtimassa, että kaikki toimii. Leppoisat juttutuokiot osaavan henkilökunnan sekä aina niin miellyttävän Nikin kanssa antoivat myös oman mausteensa nautinnolliseen iltaan. Basbasissa oli siis laadukkaan ruoan ohella sielukin kotona. Tästä vierailusta jäi mukava olo.