Unesta hypännyt savulohipizza bianco

Terveiset mökiltä. Täällä taas akkuja ladataan. Maassa on erittäin ohut, mutta kuitenkin valkoinen kerros lunta. Pienikin määrä valaisee kivasti. Pari astetta pakkasta ja kaunis luonto houkuttelevat ulkoilemaan, mutta kerron ensin eilisestä iltapalastamme. Perjantai-illan iltapala on yksi osa vapaalle siirtymisen riiteistä. Se on yleensä aina jotain parempaa ja täyteläisempää, kuin muina iltoina. Sitä alan yleensä suunnitella jo viimeistään puolen viikon maissa. Menneellä viikolla mietin jonakin iltana nukkumaan mennessäni, että mikähän maistuisi perjantaina. Nukahdin kesken ajatuksen, ja aamulla sängystä noustuani oli ensimmäinen ajatukseni pizza bianco. En tiedä mistä se tuli, koska en ole sitä koskaan tehnyt enkä ole sitä viime aikoina edes missään nähnyt. En ole koskaan sitä edes kaivannut. Siitä tuli kuitenkin sen sortin pakkomielle, että kokeiltavahan sitä oli.

Mutta ennen kuin menen biancopizzan yksityiskohtiin, en malta olla kertomatta aperitiiveista. Mökille ajellessamme selailin pelkääjän paikalla kännykästäni uusia blogeja.  Silmiini osui Campasimpukan tekemät Limoncello <3 Gin –juomat, joista ei voinut olla innostumatta. Kumpaakin noista ed. mainituista juomista löytyy aina meidän baarikaapista. Itse asiassa Limoncelloa kutsun jumalten juomaksi, ja GT toimii aina, kun on drinkin paikka ja aika. Nuo Campasimpukan juomat jäivät takaraivoon, niinpä niitä oli tehtävä heti kun mökille perille pääsimme. Orvokit meiltä toki puuttuivat, ja sodavedenkin korvasin tonicilla, mutta ihan kivat juomat tuli näinkin. Kiitos vinkistä. Noiden jälkeen oli hyvä alkaa rennolla otteella pizzojen tekoon. Levännytkin olin autossa, koska ehkä puolivälissä matkaa torkahdin, ja havahduin hereille vasta kääntyessämme mökkitielle. Lepo teki hyvää, takana oli helkutinmoinen viikko kiire- ja painemittarilla mitattuna. Mutta siitäkin selvittiin.

Savulohipizzaa bianco

2 pyöreää pizzapohjaa

Pizzakastike, jonka päättelin menevän jotenkin näin:

200 g ranskankermaa

½ sitruunan kuori

3-4 puristettua valkosipulinkynttä

mustapippuria pari pyöräytystä

hyppysellinen sokeria

(aavistus suolaa, riippuen täytteistä)

1 tl oreganoa

2 dl raastettua parmesaania

150 g kylmäsavulohta

basilikaa

oliiviöljyä (itse käytin valkosipulilla ja chilillä maustettua, tavallinenkin käy)

(lisää halutessasi parmesaania ja mustapippuria myös valmiin pizzan päälle)

 

Mökillä minulla on aina pakkasessa pienehköjä yhden hengen pizzapohjia. Sinä voit tehdä ne itse, tai käyttää omia lempipizzapohjiasi. Sekoita ranskankermaan hyvin pestystä sitruunasta raastettua kuorta sekä mausteet. (Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, jos pizzan päälle tulee myös parmesaania ja kylmäsavulohta, kuten minulla. Ne ovat jo itsessään sen verran suolaisia, että laitoin suolaa vain aavistuksen, ja hyvä niin.) Levitä seos pizzapohjille. Makuasia, levitätkö reunoja myöten, vai jätätkö reunaan tyhjää. Minä toimin tässä(kin) asiassa vastoin gurujen ohjeita, ja levitän kastikkeen aina reunoja myöten.  Ripottele raastettu parmesaani pizzakastikkeen päälle. Lisää kylmäsavulohet pinnalle ja laita pizzat 250 C uuniin 7 minuutiksi. Uunien tehot vaihtelevat. Valmiiden pizzojen päälle hulautin hieman maustettua oliiviöljyä, siitä tuli mukavasti topia (Jyrki Sukulan lanseeraama nimitys kärjestä Toivo Kärjen mukaan). Pinnalle lisäsin silputtua basilikaa. Rakastan basilikan tuoksua, se on ihan huumaava.

Täytyy tunnustaa, että olen aina ollut hiukan skeptinen näitä valkoisia pizzoja kohtaan. Eiväthän ne mitään pizzoja ole. No ehkä eivät olekaan sanan alkuperäisessä, tai yleisimmin ymmärretyssä merkityksessä, mutta paikkaansa ajavat nämäkin. Ja onhan aina ihmisiä, jotka eivät esim. voi syödä tomaattia. Nämä ovat silloin oikein hyvä vaihtoehto tavalliselle pizzalle. Olin kyllä itse epäileväinen vielä siinäkin vaiheessa, kun otin pizzoja uunista. Valmistelin jo miestäni ajatuksella takkalenkistä, jos nämä eivät ole hyviä. No eipä tarvinnut lenkkipakettia avata.

Totuuden nimissä kuitenkin, jos vierekkäin olisi joku näistä minun aiemmin tehdyistä mökkipizzoista, ja tämä unesta noussut valkoinen pizza, niin todennäköisesti valitsisin kuitenkin kestolempparini. Siinä on maukasta tomaattista pizzakastiketta ja päälle laitan palvi- tai ilmakuivattua kinkkua, tuoretomaattia, vuohenjuustoa ja rucolaa. Mutta nyt oli tarjolla vain valkoista pizzaa, joten ei tarvinnut valita. Erittäin hyvää se oli, ja todennäköisesti teen sitä vielä uudestaankin. Seuraavalla kerralla voisin kokeilla täytteeksi vaikkapa marinoituja punasipuleita, pekonia ja sieniä. Tämä lohi toimi todella hyvin, joten sen suhteen ei tarvitsisi muita kokeilla, muuta kuin ihan vain kokeilunhalusta. Joka tapauksessa jotain suht suolaista täytettä tällaiseen valkoiseen pizzaan laittaisin.

Pyöräytin vielä pinnallekin mustapippurimyllystä, ja parmesaaniakin ripottelin.

Näillä pizzoilla saimme mökkiviikonlopun mukavasti käyntiin. Kiireet karisivat pois jo automatkan torkkujen aikana, ja viimeistään mökin pihaan kaarrettuamme. Siinä kohti aina rauha valtaa sielun. Mukavaa ja levollista viikonloppua myös sinulle, rakas lukijani! Ja kiitos, kun jaksoit lukea hajanaiset tajunnanvirran tuotokseni tänne loppuun asti.