Rantakalamuistoja Benalmadenasta

Syksyn Espanjan pyrähdys on nyt sitten ohi, ja jäljellä ovat mukavat ja maukkaat muistot. Ruokaa teimme aika paljon kotikeittiössä, mutta ainakin kännykkäni kuvista päätellen ehdimme nauttia ihan täysillä ihanista rantaravintoloiden kalaherkuistakin. Sellaisia ei vain saa täällä meillä Suomessa! Ja jos jotain niistä yrittäisi itse jäljitellä, niin alkuperäinen on aina paras. Aterianhan nimittäin viimeistelevät loistava aurinko ja kimmeltävä meri, rantakadun grillien tuoksuista puhumattakaan. Juuri noissa olosuhteissa nautimme nämäkin rantakala-ateriat.

Meillä on tuolla aurinkoisella rannikolla muutama lempiravintola. Osa niistä (kuten La Sirena) on auki joka vuodenaikana, ehkä vuodenvaihteen ympärille sijoittuvaa parin kuukauden taukoa lukuun ottamatta. Toiset lempiravintoloistamme ovat auki vain kesäsesongin ajan. Tällä kertaa jäikin muutama lempiravintolamme vierailematta juuri siitä syystä, että ne ovat seuraavalla kerralla auki, kun taas kumpikin tässä esittelemäni ravintola pitää silloin Espanjan vuoden ”kylmimpänä” aikana ansaittua taukoa. Toisaalta taas teimme töitä suunniteltua enemmän, joten ravintolakäynnit jäivät ehkä siitäkin syystä aiempaa vähäisemmiksi. Mutta kun näitä kuvia katselee, niin olemmehan me kyllä ehtineet ravintoloistakin nauttia.

Restaurante La Sirena

Aina vain suosikkimme. Sitä ei voi sivuuttaa silläkään nojalla, että olen siitä tehnyt jo ihan oman juttunsakin Restaurante La Sirena - Lentävien sardiinien alkulähde. Joka kerta syömme siellä samoja, mutta lukuisia herkkuja. Juuri niitä, mistä paikallisetkin näyttävät nauttivan. Pil pilit tuli syötyä tälläkin kertaa moneen kertaan, samoin Coquinas-pikkusimpukat, joten niitä en nyt tällä kertaa toista kuvina tässä. Niiden lisäksi herkuttelimme mm. näillä ihanilla lajeilla (joku näistäkin saattaa tosin vilahtaa jo aiemmassakin jutussa):

Sardiineja, totta kai! Eivät lentäneet tällä kertaa muualle kuin omaan suuhun.

Boquerones al limon, myös kestosuosikkimme. Täydellisiä hellepäivän pikkukaloja.

Grillattua lubinaa, voi sitä tuoksua. Mietoa makua täydentää loistavasti persiljainen valkosipulikastike ja köyhät perunat.

Lampaankyljykset eivät tietystikään rantakaloja ole. Liittyvät kuitenkin aiheeseen siinä mielessä, että niitä pitää saada siinä vaiheessa, kun kaloja on syöty ensimmäinen kierros niin, että pyrstöt pyrkivät korvista ulos. Ehkä hiukkasen liioiteltua, mutta kuitenkin.

Restaurante La Cala

Meitä lähin aitoespanjalainen rantaravintola. Kävellen 5-10 minuuttia, riippuen kumpaan suuntaan menee. Portaita alas ravintolaan, vai niitä ylös kadulle.

Näiden La Calan kuvien sunnuntailounaan nautimme sen jälkeen, kun olimme ensin ystäviemme kanssa kokoontuneet casassamme cavan ja marinoitujen oliivien ja muiden tapasten äärellä. Ihana päivä, mukavaa seuraa ja hyvää ruokaa. Mitäpä muuta sunnuntaipäivältä Espanjan auringon alla voisi toivoa.

Alkuruoaksi valitsimme pari tällaista suurta jaettavaa ”La Cala” –salaattia, joka oli mukavan hedelmäisen makeahkoa suolaisten tapasten jälkeen.

Pääruoastakin olimme yksimielisiä, valtava pannullinen Paella mixtaa pääluvun mukaan.

Eli kyllä taas herkuissa pysyimme. Kumpaakin näitä ravintoloita yhdistää se, että ne ovat eniten meidän makuumme nimenomaan sunnuntai-iltapäivisin, jolloin ne ovat täynnä (siis todella täynnä) espanjalaisia. Pöytävaraus tuolloin on aika lailla välttämätön, joskin hyvällä ajoituksella ja tuurilla voi mahtua sekaan ilman varausta. La Sirenalla on aina paikka sydämessämme ja La Calassa pidän erityisesti rauhallisesta sijainnista, jonne eivät rantakadun helppoheikit löydä. Maisemat ovat silmiähivelevät kummassakin.