Kylmäsavulohipasta – ehkä suosituin pastamme

Pastaruoat ovat siitä jänniä, että niihin ei tunnu koskaan kyllästyvän. Toisinaan tulee jopa ihan hillitön pastanhinku. Näin käy joka kerta myös täällä Espanjassa, kun olemme syöneet muutaman päivän putkeen paikallisia (sinänsä ihania) herkkuja. Pastaa pitää saada, ja mieluiten kylmäsavulohipastaa. Sen olen alun perin bongannut Jyrki Sukulan ohjeesta, ja niin näyttää googlailuni perusteella aika moni muukin bonganneen. Toisinaan noudatan ohjetta aika tarkkaan, välillä taas soveltaen. Tässä yhtenä kauniina kotipatiopäivänä kylmäsavulohipasta syntyi näin.

Kylmäsavulohipasta

(3:lle)

250 g spagettia

2 rkl oliiviöljyä

½ isosta sipulista

tulista paprikajauhetta (tai chiliä)

½ dl kuivaa valkoviiniä

1 rkl brandyä (tai konjakkia)

2 dl paksua kermaa

250 g kylmäsavulohta

mustapippuria

(suolaa)

persiljaa

(pastan keitinvettä)

parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan, ja mausta se reilulla suolalla. Veden ja lopulta pastankin kiehuessa valmista kastike. Kastikkeen teko vie noin 10 minuuttia, eli ajoita pasta sen mukaisesti kiehumaan. Tarkoitus on, että sekä pasta että kastike ovat yhtä aikaa valmiita.

Kuullota sipulisilppu oliiviöljyssä. Lisää pikkulusikan kärjellinen tulista paprikajauhetta (tai chiliä). Lisää viini ja brandy (joista jälkimmäistä joskus laitan, joskus en) ja kiehauta. Lisää kerma, lohisuikaleet ja mustapippuria. Kiehuttele, kunnes koostumus on hyvä. Tarkista maku. Jos lohesta ei tullut tarpeeksi suolaa, lisää sitä. Ota kippoon talteen pastan keitinvettä ja valuta pasta. Sekoita pasta kastikkeen sekaan, ja viimeistele tilkalla keitinvettä. Pastan ei ole tarkoitus lillua kastikkeessa, vaan kastike ikään kuin imeytyy pastan pintaan. Juuri tässä asiassa auttaa myös se keitinvesi. Sekoita persiljasilppu joukkoon, ja ei kun syömään.

Lautasannoksen päälle pari pyöräytystä pippurimyllystä, ja parmesaaniakin siihen yleensä raastan.

Hyvää oli taas kerran. Ihanasti lempeän tulinen yhdistelmä. Tosin chilin kanssa kannattaa olla varovainen. Eka kerralla mieluiten vähän kerrallaan lisäillen, ettei vahingossa luiskahda liikachilin puolelle. Chilin on tosiaankin tarkoitus vain antaa hieman särmää, eikä viedä huomiota muilta mauilta. Ja siinä se toimiikin oikein hyvin.