Rakkausruokaa

Tämän viikon maanantai poikkesi normaalista arkimaanantaista sillä lailla, että meillä oli hääpäivä. Oikein korallihäät. Ohhoh, onpas aika vierähtänyt hyvässä seurassa. Näin alkajaisiksi juhlistimme asiaa meille ominaisimmalla tavalla, eli nauttimalla kotona olosta ja tekemällä hyvää ruokaa.  No, itse asiassa hääpäiviimme on ennen tuota hyvää ruokaa –osuutta perinteisesti kuulunut golfpeli. Mitäpä nainen voisi enempää toivoa! Jaa, no ehkä nurmikonleikkuu on toinen yhtä romanttinen tapa viettää aikaa, ja juuri sen takia emme tänä hääpäivänä pelaamaan ehtineetkään. Nurmikonleikkuun hoiti kylläkin mieheni, joka ennen leikkuupuuhaan lähtöään kaatoi minulle huomaavaisesti lasillisen samppanjaa, jota sain terassilla lipitellä kirjaa lukiessani. Edellisen viikonlopun sateiden, ja tulevien menojen takia nurmi oli pakko leikata nyt. No eipä haitannut. Päivän sopivasti hieman viilennyttyä oli ihanaa nauttia terassilla iltapalaa. Superihanaa iltapalaa olikin, grillattuja jättikatkarapuja ja niitä odotellessa Pata Negra –kinkkua.

Jonkin aikaa sitten bongasin kaupan pakastealtaasta nämä raa’at, kuorelliset valkokatkaravunpyrstöt, joista oli suolet jo valmiiksi poistettu. Upeaa. Sulatin katkat pakkauksen ohjeen mukaan. Laitoin valutetut jättikatkat astiaan, ja lorautin sinne myös oliiviöljyä ja sitruunanmehua. Pyöräytin myllystä sekaan hieman mustapippuria. Silppusin yhden suuren valkosipulinkynnen, ja lisäsin senkin astiaan. Heittelin sekaan myös merisuolaa. Sekoitin varovasti näitä tässä vaiheessa vielä harmaita katkoja siten, että katkat saivat kaikista aineksista osansa. Laitoin ne nurmenleikkuun ajaksi jääkaappiin makuuntumaan. 

 

Jossakin vaiheessa nurmenleikkuuta avasin oikein herkkujen herkkupaketin. Olimme edelliseltä Espanjan reissulta tuoneet tapamme mukaan muutaman paketin Pata Negra –kinkkua. Osa niistä paketeista meni parempiin suihin, ja loput säästimme johonkin erityiseen hetkeen. Tämä oli nyt sellainen erityinen hetki. Avasin siis kinkut vartiksi hengittelemään, ennen kuin siirsin ne lautaselle. Lautasellakin annoin niiden lepäillä ehkä tunnin verran. Kannattaa malttaa odottaa. Jääkaappikylmänä maisteltuna menee vähän haaskiin.

Totta kai täytyy muistaa, että vakuumikinkut ovat vakuumikinkkuja, eivätkä ne ikinä korvaa käsin, suoraan lautaselle leikattuja siivuja. Mutta hyvä korvike niiden kinkkujen nälkään tämä nimenomainen vakuumi on, näissä on aito maku. Montaa laatua olen kokeillut, mutta tämän parhaaksi havainnut. Itse asiassa tätä samaista Cinco (5) Jotas-kinkkua Espanjan lähikauppiaammekin minulle aina veistelee, kun parasta pyydän. Kinkut nautimme sekä sellaisenaan sormilla siivu kerrallaan syötynä, että patongin päälle laitettuna. 

Iltapalan juomavalikoima poikkesi huomattavasti perusmaanantain juomista. Tarjolla oli sekä samppanjaa, että teemaan sopivaa punaviiniä Ti Amo Primitivo Puglia IGP. Suhtauduin hieman varauksellisesti tähän viiniin. Olisiko ehkä ulkokuori parasta? Yllätys olikin positiivinen, kun myös viini oli ihan kelpo viiniä, hyväksikin sitä luonnehtisin. Ratkaisin juomavaihtoehtojen välillä niin, että kinkkujen kanssa nautin lasin punaviiniä ja katkat huuhtelin alas samppanjalla. Espressot ja avecit jätettiin arki-iltana väliin.

Kun kinkkuvati oli tyhjä, oli aika grillata katkat. Siinä ei kauan nokka tuhissut. Grilli kuumaksi, ja katkat paistotasolle. Paistoaika 3-4 minuuttia, välillä käännellen. Voi mitkä tuoksut. Jos olisin laittanut silmät kiinni, olisin voinut kuvitella olevani Espanjassa lempiravintolassamme La Sirenassa. Säänkin puolesta se olisi ollut helppo uskoa. Uskomaton kesä.

Tiedättekö, elämän suurimmat nautinnot ovat loppujen lopuksi kovin yksinkertaisia. Niin oli tämä iltapalakin, yksinkertainen ja erittäin nautinnollinen. Tällä kertaa grillin kaasupullokaan ei loppunut kesken grillausta. Muutamana hääpäivänä niinkin on käynyt. Nyt tuo kaasupullon vaihto tapahtui onneksi jo viikko sitten.