Kahden tontun kotakekkerit

Perjantaina ajelimme rauhoittumaan Pyhätunturin mökille. Mökkiviikonloppu tuli juuri oikeaan kohtaan, koska takana (ja vielä edessäkin) on todella kiireinen ajanjakso. Töitä olemme tehneet ahkerasti, välillä päiviä singuttaen. Normaalikiireiden lisäksi viimeisen parin viikon aikana olemme käyneet läpi koko tunteiden kirjon. Itse asiassa tuo tunteiden kirjo osui tarkalleen yhden viikon plus yhden päivän ajanjaksolle, jonka aloitimme tanssimalla ikionnellisina tyttäremme häitä. Siitä muutaman päivän päästä saimme mieluisia itsenäisyyspäivän vieraita kaukaa Kiinasta asti. Oli ilo ja kunnia emännöidä ja isännöidä heitä. Seuraavana päivänä saattelimmekin jo osana muuta saattoväkeä rakkaan ystävämme taivasmatkalleen. Ystävämme joutui jättämään tämän elämän aivan liian varhain, ja yllättäen. Surujuhlan jälkeen oli taas ilojuhlan vuoro, tuolloin saimme järjestää minun puolen lähisuvun yhdistetyt ennakkojoulut ja äitini syntymäpäivät.

Kolmea iloista tapahtumaa muistelemme onnellisina, mutta sitä surullista tapahtumaa ei vain meinaa millään käsittää.  Nyt kun oli vuorossa ohjelmaton viikonloppu, oli itsestään selvää, että ajelemme mökille sulattelemaan tätä kaikkea, ja myös ihan vain nauttimaan viikonloppuvapaasta. Mikäpä sen aloittaisi paremmin, kuin kotailta tulen rätinää ja musiikkiakin kuunnellen. Ja meistä kun on kyse, tuohonkin tilanteeseen liittyi oleellisena osana hyvä ruoka.

Mökille tultuamme mies viritteli kotaan tulet ja valot, ja asetteli taljat paikoilleen. Minä valmistelin sillä välin kotaillan menun. Tein ensimmäiseksi salaatin, joka oli tarkoitettu poromakkaroiden kaveriksi. Tätä salaattia olen tarjoillut monesti myös joulupöydässä, se sopii siihenkin kuin nenä päähän. Nyt se sai valmistuttuaan mennä jääkaappiin odottamaan tarjolle pääsyään. Se oli tarkoitus tarjota tulilla paistettavan poromakkaran lisukkeeksi.

Jouluinen savuporo-leipäjuustosalaatti

1 pss jääsalaattia (huuhdeltuna, lingottuna ja revittynä)

½ tuorekurkku (pestynä ja viipaloituna puoliympyröiksi)

1 rasia kirsikkatomaatteja (huuhdeltuina ja puolitettuina)

100 g poron kylmäsavupaistia (viipaleet paloiteltuina)

2-3 terttua viinirypäleitä (huuhdeltuina ja puolitettuina)

n. 200 g leipäjuustoa (pienellä piparkakkumuotilla leikattuna)

4-5 rkl kohmeisia puolukoita

oliiviöljyä

balsamicoa

Revi salaatti vuoan pohjalle. Lisää kurkut, tomaatit, porot ja viinirypäleet. Lisää seuraavaksi leipäjuusto”piparit”. Meillä päin se on tosiaankin leipäjuusto, eikä juustoleipä. (Juustoleipä on täälläpäin voileipä, jonka päällä on juustoa.) Ripottele puolukat sinne tänne. Pirskottele oliiviöljyä ja balsamicoa salaatin päälle, mutta vasta juuri ennen tarjoilua. Tästä määrästä salaattia söimme lopulta kolmeen otteeseen, eli ainakin 6:lle sen pitäisi riittää.

Seuraavaksi valmistelin alkupalasetin, joka oli kodan muurikassa paistettuja blinejä sopivilla täytteillä. Blinit otin pakkasesta sulamaan, en siis tehnyt niitä itse. Blinien täytteiksi olin valinnut:

punasipulia

kirjolohen mätiä

siian mätiä

smetanaa

maustekurkkuja hunajalla

metsäsienisalaattia

Tämä setti oli todella helppo ja nopea valmistella, koskapa mökillä (ja muutenkin) on lupa oikaista, jos siltä tuntuu. Oikeastaan ainoat, mitkä vaativat edes hieman käsityötä, olivat punasipuli ja kurkut. Punasipulin silppusin tosi pieneksi ja laitoin silput kuksaan, johon lorautin (ja sekoitin) myös hieman viinietikkaa punasipulin makua pehmentämään. Maustekurkut pilkoin pieniksi, ja laitoin ne omaan kuksaansa, ja lisäsin niille lorauksen hunajaa. Mädit olin ottanut jo aiemmin kotona pakasteesta jääkaappiin sulamaan, ja toin ne kylmälaukussa mökille. Metsäsienisalaattikin löytyi valmiina kaupan kylmähyllystä. Jokainen laji päätyi omaan kuksaansa. Näiden lisäksi laitoin esille suola- ja pippurimyllyt, joista ainakin minulla on tapana pyöräyttää pari pyöräytystä omalla lautasellani olevalle mäti-punasipuli-smetana -yhdistelmälle.

 

Sitten vain kuksavadillisen kanssa kotaan. Ruokajuomat odottivat jo kodan vieressä lumihangessa, joka on oiva jääkaappi kotakeittiön tyyliin. Blinit paistoimme kirkastetussa voissa, kotakeittiön muurikassa. Blinejä oli kaksi per henkilö, ja me ahneet todella söimme kumpikin kaksi bliniä. Olipas se hyvä setti. Ja täyttävä. Blinit syötyämme tuntui siltä, että salaatti ja makkara taitavatkin jäädä seuraavalle päivälle. Kävi kuitenkin niin, että parin tunnin kodassa istumisen ja maailman parantamisen jälkeen tulikin taas pieni hiuka. Niinpä päätimme kuitenkin paistaa yhdet makkarat per hlö, ja niiden seuraksi pieni määrä salaattia ja lusikallinen pakastepuolukoilla täydennettyä puolukkahilloa kylkeen. Hyvinhän nekin upposivat.

Salaattia jäi siis reilusti seuraavallekin päivälle, itse asiassa sekä aamiaiselle että lounaalle. Ehkä joku on jo huomannutkin, että teen salaatit mielelläni kerroksittain laakeaan astiaan. Teen niin juuri sen vuoksi, että siinä ne säilyvät hyvänä seuraavaankin päivään. Korkeaan ja kapeampaan astiaan sekoitettu salaatti vettyy aika nopeasti. Vink, vink.

Salaatin ja makkaran jälkeen oli jälkkärin vuoro. Mitään syötävää emme enää jaksaneet, mutta aina on tilaa yhdelle espressolle kera sopivan avec-juoman. Juomatarjoilu on talon isännän erikoisalaa, joten isäntä häipyi toviksi sisälle mökkiin, ja vain pienen hetken aikaa elävää tulta tuijoteltuani sain eteeni sekä höyryävän kupposen espressoa että lasillisen hyvää konjakkia. Ne todellakin täydensivät hyvän kotaillallisen.

On se vain jännää, miten tuollainen kodassa istuskelu tulta katsellen rauhoittaa ja rentouttaa. Istuskelimme siellä kodassa useamman tunnin ajan katsellen tulen kiemuroita. Otin niistä kiemuroista muutaman kuvankin, ja nyt jälkeen päin katseltuna niissä tuntuu näkyvän erilaisia hahmoja. Esimerkiksi tässä olen näkevinäni ketun. Näkeeköhän kukaan muu sitä?

Kodassa istuskellessa tuli samalla kuunneltua puhelintoivekonsertti alusta loppuun. Nyt olimme poikkeuksellisesti päässeet karkaamaan töistä jo paria tuntia aiemmin kuin yleensä, ja normaalisti tuo puhelintoivekonsertin alkupuoli osuu juuri ajomatkan ajalle.  Se siis jotenkin ihan kuuluu mökkiviikonlopun avaukseen.

Näillä eväillä mökkeily alkoi mukavasti, ja lupeissa oli rentouttava ja rauhoittava viikonloppu, elettyä ja koettua makustellen.