Itse tehty konjakkisinappi, joulupöytämme must

Tässä on sellainen sinappi, mitä vain yksinkertaisesti kuuluu olla joulupöydässämme kinkun kaverina. Olen napannut tämän sinappiohjeen jo vuosia sitten Martoilta. Ja kyllähän Martat tietävät, miten hyvä sinappi tehdään. Tosin olen itse hieman muokannut sinapin tekotapaa, ja kerronkin tuossa alempana, kuinka minä sen teen. Marttojen mukaan tämä sinappi säilyy jääkaapissa pari kuukautta, mutta jotenkin se vain tuntuu aika pitkältä ajalta ottaen huomioon, että sinappi sisältää mm. kermaa ja kananmunia. Ehkä tämä raaka-aineiden yhdistelmä aikaansaa jonkin kemiallisen reaktion, joka takaa hyvän säilyvyyden. Minä otan kuitenkin varman päälle, ja valmistan tämän aina aatonaattona, kinkun paistuessa uunissa. Sinappi valmistuu tosi nopeasti ja helposti siinä samalla kinkkua vahtiessani. Onpahan sitten kinkun kypsyttyä ihanaa tuoretta sinappia, mitä vedellä kinkun ensimmäisten maistiaisten päälle. Sen jälkeen, kun sinappipurkki on avattu, ei tarvitsekaan enää huolehtia säilyvyydestä. Se hupenee ihan silmissä itse kunkin sipaistessa sitä kinkkuviipaleensa pintaan. Tästä ohjeen määrästä tulee yksi (kuvassa näkyvä) purkillinen.

Joulusinappi

1 dl sinappijauhetta

1 dl sokeria

1 dl kuohukermaa

2 kananmunaa

2 rkl konjakkia

1.

Sekoita kaikki aineet (konjakkia lukuun ottamatta) tasaiseksi tahnaksi.

2.

Kuumenna liedellä hitaasti (pienellä lämmöllä) kiehuvaksi koko ajan sekoittaen. Tässä todellakin kannattaa malttaa viettää muutama minuutti vispilän varressa hitaasti etenevää kiehumista odotellen sen sijaan, että täräyttäisi kerralla kiehuvaksi, ja saman tien kokkeliksi.

3.

Sinappi on kypsää, kun se kerran pulpahtaa. Kun on kerran pulpahtanut, kiehuttele hiljalleen minuutti pari koko ajan sekoittaen, ja ota sitten kattila pois levyltä.

4.

Sinapin hieman jäähdyttyä mausta konjakilla ja sekoita. Pane valmis sinappi kauniiseen, puhtaaseen purkkiin.

Meillä on vuosien aikana tullut omat traditiot tämän sinapin teossa. Viimeisin vaihe on jotenkin jännästi muotoutunut talon isännän vastuualueeksi. Hän suorittaa tuon konjakkitehtävän aina asiaankuuluvalla hartaudella.

Tätä sinappia sekoitellessa tuntuu ensin, että tapahtuukohan kattilassa yhtään mitään. Sitten seos menee ohueksi, ja kohta se jo kiehumisen edistyessä paksunee. Ja se tuoksu, mikä kiehumisen edistyessä kattilasta nousee. Voi veljekset, miten ihana se on. Tämä sinappi on makuuni juuri sopivan vahvaa ja yhtä aikaa makeaa. Kunnon sipaisu kinkun päällä tuntuu jännästi ihan nenässä asti, olematta kuitenkaan liian voimakas. 

Tänä vuonna tein joulusinapin jo tavallista aikaisemmin, koska meillä oli viime sunnuntaina eräänlaiset jouluetkot lähisukulaisten kesken. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, olemme joulun muilla mailla. Nyt saa siis nauttia antaumuksella joulun herkuista jo näin ennen joulua.  Jouluna nautimme sitten erilaisista jouluherkuista. Maassa maan tavalla, näin on meillä tapana.

Suomessa joulupöytämme sisältö vaihtelee oikeastaan sen mukaan, missä joulua vietämme, kotona vaiko mökillä. Jos kotona, on silloin joulupöytämme ympärillä aina paljon väkeä, ja lajejakin tulee varattua siten, että kaikille löytyy varmasti mieluisaa syötävää. Mökkijouluina puolestaan kukin saa sanoa yhden ruokalajin, jota ilman ”ei tule joulu”. Onneksi tuo yksi ruokalaji on monesti kullakin eri, joten sillä lailla turvataan pöytään niitäkin herkkuja, jotka ovat ehkä jollakin kakkosena tai kolmosena listalla. Minulle tärkeimmät joulupöydän herkut ovat graavikalat, patee, kinkku + konjakkisinappi sekä porkkanalaatikko.

Tämänkertaista menua kootessani ajattelin erityisesti vanhimpien etkovieraiden ruokavaliota. Sekasalaatin tilalta laitoin kaikki salaatin raaka-aineet tarjolle eriteltyinä. Näin kukin pystyi valitsemaan esim. juuri ne kasvikset, mitkä tukivat juuri senhetkistä ruokavaliotaan. 

Tässä alla vielä muutama kuva muusta jouluetkojen tarjoilusta. Pöydästä löytyi kasvisten lisäksi kylmäsavulohta, ranskalaista sipulisilliä, punajuurisalaattia, uunilohta kermaviilikastikkeella, pariisinperunoita, kinkkua + konjakkisinappia sekä porkkana- ja lanttulaatikkoa. Ihan tuoksui joululta.

Ja tässä sitä itteänsä, konjakkisinappia! Nam!

Jälkkäriksi oli kahvia kera torttujen ja piparien. En ole mikään himoleipuri, mutta torttuja sentään teen joka jouluksi, ja pipareita myös. Tällä kertaa torttutaikina oli kaupan pakastealtaasta, ja piparit suoraan kaupan hyllyltä. Uskalsin jopa kokeilla tämän vuoden hittitorttujen tekoa, ja ihan kohtuudella ne onnistuivatkin. Ainoa takaisku tuli, kun laiskan leipurin tomusokeri oli mennyt vanhaksi. Tortut jäivät siis vaille lumihuntua, mutta hyvältä ne maistuivat silti.

Näistä etkojen tarjottavista syntyi hyvinkin joululta maistuva kokonaisuus, vaikka ei perinteisen jouluateriamme klooni vielä ollutkaan. Ja mikä tärkeintä, vanhempani ja me sisarukset saimme nauttia paikkakunnalla olleiden perheenjäsenten kera mukavatunnelmaisen yhteisen iltapäivän. Yhdet synttäritkin sisällytimme samaan juhlintaan.