Ensimmäinen tuorepuuroni

Toisinaan käy niin, että joidenkin blogipostaukset herättävät hillittömän halun kokeilla itsekin noita postausten hyvältä näyttäviä herkkuja. Joitakin päiviä sitten luin Primavera Di Marjan kirjoituksen aamiaisherkustaan, ja se jäi pyörimään mieleeni. Jostakin syystä en ole koskaan oikein innostunut tuorepuurosta. Olen kai ajatellut, että puuro puurona, ja tuoretuotteet tuoreina. Mutta kun Marja kertoi valmistavansa iltaisin jääkaappiin valmiiksi aamiaisherkun, oli tuo kertominen niin mukavia mielikuvia herättävä, että pitihän tuota minunkin tässä yhtenä päivänä kokeilla. Ainekset tosin yhdistelin niistä raaka-aineista, mitä meiltä silloin löytyi, ja sitä kautta siitä tuli minun kokeiluni ja versioni tuosta mahtavasta ideasta. Oikein itsekin yllätyin, kuinka hyvää tuorepuuro voi ollakaan.

Tuorepuuro à la Pätsy

(2:lle suurehkot annokset)

3 dl kreikkalaista jogurttia

1 dl maitoa

2 dl mustikoita

2 rkl juoksevaa hunajaa

¾ dl kaurahiutaleita

¼ dl mysliä (sis. mm. täysjyväkauraa, -ruista, -ohraa, auringonkukansiemeniä ja kurpitsansiemeniä)

aavistus suolaa

pienempi aavistus mustapippuria

Viimeistelyyn:

mansikoita

saksanpähkinöitä

hunajaa

Tämän helpompaa ei voisi puuron teko olla. Jogurtista mustapippuriin kaikki aineet kulhoon, ja kunnolla sekaisin. Itse sekoitin ihan vain lusikalla, enkä soseuttanut sitä. Näin tuorepuuroon jäi mukavasti purutuntumaa. Jaoin seoksen kahteen jälkiruokakulhoon. Kelmu päälle, ja jääkaappiin odottamaan aamua.

Aamulla ennen sekoitusta ja viimeistelyä

Aamulla olikin jännittävää päästä testaamaan, mitä siitä puurostani oikein tuli. Sekoitin sen vielä kerran, nyt mustikatkin vapauttivat enemmän väriänsä. Lisäsin pinnalle viipaloituja mansikoita ja veitsellä pienittyjä saksanpähkinöitä. Lisäksi vielä loraus juoksevaa hunajaa.

Täytyy myöntää, että ennakkoluuloni tuorepuuroa kohtaan olivat olleet turhia. Se olikin todella hyvää ja tämä kokonaisuus oli hyvinkin minun makuuni.  Tosin tähänhän voisi laittaa periaatteessa ihan mitä vain. Marjoja, hedelmiä, siemeniä, rouheita, hiutaleita… Vain mielikuvitus on rajana. Annos vain oli niin suuri, että en jaksanut syödä muuta, vaan otin seuraksi vain lasin tuoremehua. Ja kahvit päälle. Aamiaispuuro oli sekä ravitsevaa, että täyttävää (hyvällä tavalla), ja sillä jaksoi hyvin työskennellä lounaaseen saakka. Toimisi varmasti hyvin myös golfpäivän aamiaisena, kuten Marja kivasti vinkkasi. Kiitos innoituksesta!

Itse asiassa, nyt kun tarkemmin ajattelen... Luulin tämän olleen elämäni ensimmäinen tuorepuuro. Ehkä kuitenkin jotain tuorepuuron esiastetta kokeilin jo alakouluikäisenä joskus sata vuotta sitten. Silloin oli meidän lasten keskuudessa suurinta hittiä koulun jälkeen tehdä välipala, jossa laitoimme lautaselle puurohiutaleita, maitoa ja sokeria. Se maistui silloin hyvältä. Eräänlainen tuorepuuro kai sekin oli. Eli tämä olikin sitten elämäni toinen tuorepuuro.