Välimeren nakkisoppa

Eräänä kauniina ja laiskana kesäpäivänä täällä Välimeren rannalla syntyi liki vahingossa aivan ihanalta maistuva soppa. Päivä oli kuuma, eikä kukaan jaksanut lähteä kauppaan. Ravintolaankaan ei tehnyt sillä kertaa mieli. Jääkaapista löytyi pari nakkia ja perunaa. Äkkiä ajatellen niistä ei kovin kummoisia kokata. Käytettävissä oli kuitenkin myös perusmausteita sipuleineen sekä meheviä tomaatteja ja makoisia suippopaprikoita. Niinpä aika pian idea konkretisoitui herkulliseksi Välimeren nakkisopaksi. Siitä tuli niin hyvää, että se oli klassikko jo syntyessään. Siitä lähtien olen sitä joka Espanjan reissulla valmistanut siinä kohti reissua, kun rantakaloilla herkuttelu kaipaa pientä katkaisua, jotta sitä on taas kiva jatkaa. 

Aineksista sen verran, että nykyisin käytän tähän soppaan ihan koko nakkipaketin, tosin siinäkin vain kuusi ohutta nakkia. Hyvin riittävät silti ohuina viipaleina. Pääpaino on kasviksissa. Paikalliset tomaatit ja suippopaprikat ovat superihania. Niitä sujahtelee liki joka kauppareissulla ostoskärryn kyytiin. Aina niille käyttöä löytyy. Toimivat niin lisukkeina kuin pääraaka-aineenakin. Ja tomaatithan säilytetään huoneenlämmössä!

Välimeren nakkisoppa 3-4:lle

oliiviöljyä

1 pkt nakkeja ohuina viipaleina

4 perunaa pieninä kuutioina, huuhdeltuina ja talouspaperilla kuivattuina

1 sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi silputtuna

2 isoa kaltattua tomaattia kuutioituna

2 vihreää suippopaprikaa (tai tavallista) suikaloituina

6 dl vettä

1 kanaliemikuutio tai fondiannos

2 laakerinlehteä

kuivattuja yrttejä (tällä kertaa persiljaa)

mustapippuria

2 kuivattua chilipalkoa (tai jauhetta)

tarkista suola

cheddarkuutioita lautasella sopan sekaan

Tomaattien kalttaaminen on tosi helppoa. Viillä ristiviillot tomaattiin vastapäätä kantaa. Laske tomaatit reikäkauhalla kiehuvaan veteen siksi aikaa, että kuori alkaa irrota. Se tapahtuu hetkessä, tai ainakin minuutissa. Siirrä sitten tomaatit vähäksi aikaa jääkylmään veteen, jolloin kypsyminen loppuu. Kuori ja kuutiot tomaatit, tai kuori kyllä lähtee ihan melkein itsestäänkin. Poista puisevat kannat.

 

Kuumenna loraus oliiviöljyä pinnoitetussa kattilassa. Lisää nakit ja ruskistele niitä kevyesti hetki. Lisää sipulit ja perunat ja sekoittele hetki. Lisää tomaatit ja suippopaprikat ja sekoittele hetki. Lisää vesi ja mausteet. Keitä kunnes perunat ovat kypsiä. Mitä pienempiä perunakuutioita, sen nopeampi soppa. Tarkista maku. Lisää cheddarkuutiot pöytään, ja kukin voi lisätä niitä makunsa mukaan. Tai olla lisäämättä. Hyvää kummin vain.

Aina kun puhutaan nakeista, muistuu mieleeni yksi noloimmista nuoruusajan kokemuksistani. Olin ensimmäistä päivää kesätöissä paikallisen tavaratalon henkilökunnan kahvilassa. Päivän lounaana oli ”Nakit ja muusi”. Minun tehtäväni oli hakea suuri ja lämmin nakkikattila täynnä nakkeja alimman kerroksen ravintolasta ja tuoda se ylimmän kerroksen henkilökunnan kahvilaan. Kaikki meni ihan hyvin, kunnes olin saapumassa kahvilasaliin. Nakkikattila suuruudessaan peitti näkyvyyden. Toisaalta henkilökunnan kahvilan kynnys ei ollut vielä tullut minulle tutuksi. Se oli erityisen korkea. Niinpä määränpäässä sisään astuessani jalkani kopsahti kynnykseen ja lensin tyylikkäästi pitkin pituuttani lattialle. Hetken hyytävän hiljaisuuden jälkeen uskalsin katsoa, kuinka nakeille kävi. Ihmeekseni kattila oli edelleen pystyssä pääni jatkeena, käsieni välissä. Ja kaikki nakit kattilassa visusti kannen alla! Minullekaan ei käynyt kuinkaan. Olin vain taas yhtä noloa kokemusta rikkaampi.