Loma lähenee loppuaan. Reissun viimeisen kunnon aterian nautimme
luonnollisesti siinä kaikkien aikojen kantapaikassamme, missä kaikki Andalusian
herkut ovat parhaimmillaan. Kirjoitan siitä vähän myöhemmin. Nyt kerron
toisesta suuresta nautinnostamme, kotipatiolounaasta. Sekin on ihan luxusta,
kun saa olla uikkareissa koko päivän, eikä tarvitse laittautua ihmisten
ilmoille sopivaan kuosiin. Auringossa löhöilyn lomassa vain piipahdus keittiöön,
ja sopivasti raikas ja sopivasti suolainen kesäpäivän salaattilautanen on
valmis.
Paikallinen tonnikala on todella herkullista. Valikoimaa löytyy niin
minitölkeistä jättitölkkeihin, kuin myös tällaisia lasipurkkiversioita, joihin
olen erityisen ihastunut. Mahtavia tonnikalalohkoja oliiviöljyssä.
Lisäksi löytyi vielä juuri sopivassa kypsyysasteessa olevia avokadoja.
Myönnän olevani sellainen, joka huolella tunnustelee avokadosta erinäisiä
asioita ennen ostopäätöstä. Ensiksi painelen hyväksi arvioimaani avokadoa kevyesti
tyvestä. Jos pinta antaa hieman periksi, eikä sormi uppoa avokadoon liiaksi,
ollaan jo aika lähellä täydellistä. Viimeisin tarkistus tapahtuu irrottamalla
pieni kanta. Jos kannan alta paljastuva väri on kaunis vaalea, se on sitten
minun avokadoni. Niiden ja tonnikalan
lisäksi löytyi kotoa sekä pepinokurkku että suuri, mehukas tomaatti.
Myös kapriksia ja kananmunia löytyi, ja sitruunoitahan meillä onkin
aina. Enää kaivattiin vain hyvää juustoa. Yksi suosikki sinihomejuustoni on
Bavaria Blu, jota on aina meidän lomalähikaupan juustotiskillä. Sitäkin olin
ostanut jo edellisellä kauppareissulla. Tämä juusto on erinomaisen makuista,
sopivan pehmeää ja suolaista. Näillä eväillä olikin
salaattilautanen jo viittä vaille valmis. Enää puuttui vain loraus hyvää
oliiviöljyä, puristus sitruunasta sekä pyöräytykset suola- ja pippurimyllyistä.
Jälkiruoaksi söimme tuoreita kirsikoita. Ihanan makeita ja maukkaita.
Niitä riitti popsittavaksi vieläpä illan auringonlaskupiknikillekin. Joitakin
vuosia sitten täällä samassa paikassa keräsimme kylmälaukun täyteen herkkuja,
ja lähdimme etsimään sopivaa rantakaistaa, jossa ihailla auringonlaskua. Emme
ottaneet huomioon, että silloin oli sunnuntai, jolloin paikalliset täyttivät
rannat myöhään iltaan saakka. Kyseessä ei myöskään ollut ihan tavallinen
sunnuntai, vaan jokin erityinen pyhä, jolloin myös sisämaasta saapui väki
sankoin joukoin rannalle täydellisine varusteineen, grillit mukaan lukien. Kiertelimme
silloin kylmälaukun kanssa rantaa edes takaisin, sopivan väljää rantakaistaa
vaanien. Ainoa vapaa paikka oli erään rantaravintolan edessä, johon emme
kuitenkaan viitsineet omien eväiden leiriä pystyttää. Niinpä saavuimme
pikniklaukkumme kanssa takaisin omalle pihalle, ja nautimme siinä kotinurmikolla
ikimuistoisen hauskan piknikaterian.
Tällä kertaa meillä oli parempi tuuri. Löysimme oman rauhallisen rantapaikkamme,
missä saimme skoolata rauhassa hyvälle lomalle ja kauniille maisemille. Katselimme kirsikoista, manchegosta ja cavasta nauttien, kun aurinko laski vuorten taa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti