Terveiset täältä lentävien sardiinien maasta, Espanjasta! Kirjoitin kaikkien aikojen ensimmäisessä blogikirjoituksessani lentävien sardiinien alkutarinan. Tälläkin reissulla, kohta tänne saavuttuamme kävimme toki niitä sardiinejakin maistelemassa.
Kirjoittelen niistä ja muistakin paikallisherkuista tuonnempana. Tällä kertaa
aiheena (loma)kotiruoka. Nautinto sekin näissä oloissa, kun ruokakaupan palvelutiskit
ovat varsinaisia aarreaittoja. Myöskin päivänvietolla omalla pihalla täällä
Andalusian auringon alla on oma viehätyksensä. Ei tarvitse erikseen
mihinkään lähteä hyvää ruokaa saadakseen. Eilen menu del diamme pääraaka-aine oli meriantura,
paikallisittain lenguado.
Nämä paikalliset ruokamarketit ovat kyllä aikamoisia. Uskomattoman
hyvät valikoimat niin hedelmä-, kala- kuin lihatiskeilläkin. Lisäksi siellä saa
asiantuntevaa palvelua. Hedelmätiskin rouva kertoo minulle aina, mikä hedelmä
on milloinkin sesonkinsa parhaassa vaiheessa. Ja ainahan täällä joku sesonki
onkin. Kalatiskin herra käsittelee kalani parhain päin, kunhan vain kuulee,
mitä aion siitä valmistaa. Tällä kertaa kerroin tekeväni Lenguado a la
planchaa. Siinä annoksessa ei kalan nahkaa kaivata, niinpä herra poisti sen jo
valmiiksi. Kätevästi käyttikin häneltä se askare. Pyysin myös poistamaan päät.
Sehän tapahtui sekakielellä käsiä avuksi käyttäen. Tein kädelläni viuh ja veks
-liikettä kaulani kohdalla. Viesti meni perille, ja kalat menettivät päänsä, en
minä.
Näillä seutukunnilla yleiset perunat ovat Köyhän miehen perunat, Patatas a
lo pobre. Ne valmistetaan pannulla, peruna- ja sipulisiivuja reilussa oliiviöljyssä
hauduttaen, vaan ei paistaen. Sekaan paprikasuikaleita. Minä valmistin Köyhän
naisen perunani uunissa ja kanaliemessä. En halunnut seisoskella hellan
äärellä, vaan perunoiden valmistuessa istuskelin mukavasti aurinkoisella
pihalla. Kätevää.
Köyhän naisen perunat kahdelle:
- 6 keskikokoista perunaa ohuina viipaleina
- ¼ sipulia ohuina viipaleina (täällä sipulit suuria, kotimaassa laittaisin yhden sipulin)
- 2 valkosipulinkynttä silputtuna
- 1 tummanvihreä suippopaprika (tavallinenkin paprika käy)
- suolaa ja pippuria
- 2,5 dl kanalientä
225-asteisessa uunissa 45-60 minuuttia. Kääntele puolivälissä niin,
että kaikki siivut saavat tasaisesti kosteutta. Valmiin ruoan pinnalle
persiljasilppua.
Itse aloitin perunoille ajanlaskun kahdesti. Ensin en muistanut painaa nappulaa, joka käynnistää täkäläisen uunin. Täällä ei riitä, että säätää asteet ja valitsee ylä- ja alalämmöt. Pitää saada vielä napista painamalla hurinakin kuulumaan. Jotta nälkä ei olisi päässyt liian kovaksi, söimme tuon uuden ajanlaskun alettua välipalaksi hieman uunituoretta patonkia ja oliiveja. Nekin täällä erityisen hyviä.
Merianturan valmistaminen on tosi nopeaa ja helppoa, kiitos
kalamestarin:
- suolaa ja pippuria nahattomien kalojen pintaan
- pyöräytys vehnäjauhoissa
- paisto kuumalla pannulla, 3 min per puoli (pikaruokaa!)
Loppuvaiheessa lisäsin pannulle puolen sitruunan mehun, kaksi
valkosipulinkynttä silputtuna, kunnon nokareet voita ja reilusti
persiljasilppua. Niistä nopeasti syntyvän seoksen lusikoin merianturoiden
pintaan. Ja vielä pienet sormisuolat päälle.
Lenguado on täällä erittäin suosittu kala. Se kuuluu meilläkin joka reissulla
ruokalistallemme. Se on erittäin helppo syödä, kun ruodot jäävät kalan
keskelle. Voisihan sen tietysti ruotiakin, mutta minä teen aina niin, että
ensimmäisen puolen syötyäni käännän kalan, ja sitten syön toisen puolen.
Lopulta jäljellä on vain ruoto. Ja muisto mehevästä ja maukkaasta
merianturasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti