Tähdekokin Limoncello-banaaniunelma

Pitkästä aikaa tein ihan oikeaa jälkiruokaa, vaikken ollut sitä etukäteen suunnitellutkaan. Yleensä kuittaan jälkiruoat espressolla, jos silläkään. Eli kun nyt kerrankin tein jälkiruokaa, niin onhan siitä täällä blogissanikin mainittava. Rasti seinään siis! Tein nämä banaaniunelmat tosin jo viime sunnuntaina hyvän aasialaistyyppisen broileriaterian jälkkäriksi. Minusta banaanipohjainen jälkiruoka toimii hyvin sellaisen aterian päätökseksi. Vaikka, ei tämä jälkiruoka mitenkään erityisen aasialainen ollutkaan. Joka tapauksessa se oli ihan superhyvää. Espresson ja Limoncello-pikarillisen kanssa vieläkin parempaa.

Käykö sinulle koskaan näin, että banaanit pääsevät tummumaan? Yritän aina parhaani mukaan välttyä tältä, mutta joskus käy niin, että banaanit alkavat näyttää kaikkea muuta kuin herkullisilta.

Pari tummunutta banaania, ja muutama muu raaka-aine...

Banaanien lisäksi myös sitruuna oli elämänsä ehtoopuolella. Kuten kuvasta näkyy, olin puristanut siitä jo pariin otteeseen mehuja johonkin ateriaan. Sitruunalla, kuten banaaneillakin oli vielä annettavaa. Samoin kuvan jäätelöpaketissa oli jäljellä enää vain kaksi lusikallista, mutta ne olivat ihan riittävät lusikalliset tähän herkkuun. Mantelirouhe oli jäänyt tähteeksi tästä katkarapulohesta.

Pätsyn uunibanaanit

(2:lle)

voita (astian voiteluun)

2 banaania (tummuneet kelpaavat hyvin)

½ (vajaa puolikaskin riittää) sitruunan mehua

loraus Limoncelloa

1-2 rkl juoksevaa hunajaa

mantelirouhetta

2 ruokalusikallista jäätelöä (tässä Sitruuna & marenki -jäätelöä)

Voitele annosvuoat voilla. Kuori banaanit ja halkaise ne. Asettele halkaistut banaanit (tai niiden palaset) vuoan pohjalle.

Purista päälle sitruunan mehua. Lorauta sekaan pikkuisen Limoncelloa (tai vaikka appelsiinimehua) ja hunajaa. Ripottele pinnalle mantelirouhetta. Paista 225 C-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Viimeistele annokset  lusikallisella jäätelöä.

Nami nam! Tämä oli yhtä aikaa makea ja raikas jälkiruoka. Ja kun mukana oli jumalten juomaa, eli Limoncelloa, oli tämä jälkiruoka jopa jumalaista. Ajatella, mitä herkkuja syntyykään kovin vaatimattomista raaka-aineista. Korjattakoon heti, että Limoncello ei ole vaatimatonta, eikä edes elämänsä ehtoopuolella olevaa. Se on kuitenkin juoma, jota meiltä löytyy yleensä aina, vaikka sen nauttiminen rajoittuukin erikoishetkiin. Harvemmin käytän sitä ruoanlaittoon.

Oikein mukavaa viikonloppua! Ja kiva kun löysit blogiini!